1963 rakennettu kerrostalo jossa asumme, on siitäkin syystä viehättävä, ettei 90 asteen kulmia juuri löydy. Siitä samaisesta syystä matot näyttävät poikkeuksetta olevan aina hieman vinossa, asettelipa ne mitä hyvänsä seinää vasten kulkeviksi.
Minä korjaan ison mattomme aina pitkän seinän mukaan meneväksi, mies tulee perässä ja kiskoo sen takan sivua myötäileväksi. Ikiliikkuja on syntynyt.
Parketti on toisaalta niin kaunis ettei mattoja periaatteessa edes tarvittaisi, mutta mukavuudenhalu ja lämpimät varpaat ajavat sen edelle.
Talja on ollut ajatuksissa, mutta en tahtonut ostaa sitä uutena. Olen kytännyt Huuto.netissä ja kysellyt kavereilta, kunnes löysin huippuyksilön erään kauniin blogin kautta.
Talja lepää tyytyväisenä takan ääressä, etsien yhä juuri oikeaa kulmaa johon asettua. Niin lepään minäkin, onhan sentään viikonloppu.
Toivottelen kasoittain punaisia, oransseja ja ruskan värisiä hetkiä.
8 kommenttia:
Lämmin valo. Kaunista viikonloppua sinullekin kaunosielu.
Fendi
Musta tuntuu että mulla on ihan saman lainen, terkut Belgiasta!
Kaunis koti teillä, mitä nyt vilahduksia olen nähnyt, onko se esitelty jossain sisustuslehdessä?
Terveisiä Anna-Bella
Grauh, mä oon aina tykännyt niin paljon noista taljoista. Omaa en ole vielä ikuna saanut, vaikka minä olen myös suunnitellut jonkinmoista takan eteen.
Meidän talo on rakennettu kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta takassa, varsinkin tiilissä, on samaa henkeä kun meillä (miinus meidän keltaiset seinustat) ja teidän lattia on samanlainen upea kalanruoto kun meilläkin. Kyllä näissä vanhemmissa taloissa on vaan se jokin :)
Ihanaa iltaa sinne kauniiseen kotiin!
Kiitos Fendi ja samoin!
Terveiset Belgiaan takaisin, Anna-Bella.
Ei ole missään lehdessä, muutettiin tänne kolme kuukautta sitten, eikä edes hyllyt ole vielä seinillä. Vähän vaiheessa ollaan, mutta siinökin on oma viehätyksensä (hoen sitä itselleni vaikka tahtoisinkin että kaikki olisi jo valmista..)
Malia, noita on jokseenkin hankalaa saada käsiinsä, itse olen löytänyt monta ihan kivaa, mutta vasta nyt sen juuri oikean väritykseltään. Mustavalkoiset ovat olleet liian rankkoja, meillä kun on tuota seepraa parissa tuolissa.
Kalanruoto on parhautta, vahasin sen omin käsineni kun muutettiin tänne, kauan siinä kesti ja oli vahanhöyryistä seuranneen päänsäryn arvoista ,)
Iloa iltaan myös sinne!
Kommentoin, mutta kommenttini taisi kadota bittiavaruuteen.
Karjatilan emäntänä mun on pakko todeta, että en millään osaa sanoa lehmännahkaa taljaksi... eikö talja ole sellainen, jossa on pitkä karva. Meillä on aina puhuttu nahasta tai vuodasta...
On muuten tosi käytännöllinen ja sopii erinomaisesti vähän funkistyyliseen sisustukseen, jollainen sinullakin näyttää olevan.
Toivottavasti on vielä kotimainen, ettei argentiinalainen... (tämä vähän kieli poskessa)
Anja (taas) (teen kyllä muutakin, kuin seuraan ja kommentoin blogiasi)
Hei ihana Anja, sä olet ihan oikeassa. En ole edes tullut ajatelleeksi asiaa, mutta vetoan siihen että on mukavampaa sanoa makoilevansa taljalla kuin nahalla ;)
Takana lukee että häräntajla, Brasilia..
Viikonloppuja!
Hyvältä näytttää, meillä on ihan samanlainen takka minkä edessä tuo talja aijemmin loikoili.
Minna, vakka kantensa ja takka taljansa löytää ;)
Lähetä kommentti