Tämä aihe on ollut mielessäni pitkään, lopullinen sysäys siihen kajoamiseen on kuitenkin puuttunut. Eilen se tönäistiin oikein kunnolla liikkeelle.
Kohta viisivuotias poikamme on ollut kanssamme ravintoloissa mukana aivan pienestä asti. Hän tietää milloin istutaan tiiviisti paikoillaan, miten ravintolahenkilökuntaa kiitetään ja miten tarjoilijalta pyydetään (kielimuurista huolimatta) suklaata. Hänelle ravintola on ympäristönä yhtä tavallinen kuin oman kodin ruokapöytäkin, tuttu ja turvallinen. Joskus tulee - luonnollisesti - pieniä riitasointuja ja kiukutteluja, ne kuuluvat elämään.
Rakastan sitä ruokakulttuuria, joka etelämpänä vallitsee; koko perhe kokoontuu ravintolaan istumaan iltaa, mukana on vauvat, vanhukset ja kaikki siitä väliltä. Koko perhe. Pöydässä jaetaan ilot sekä surut, parannetaan yhdessä maailmaa ja kuullaan miten kullakin perheenjäsenellä menee.
Olen huomannut itse omissa ravintoloissamme, että kun pieni vauva alkaa itkeä, pukevat vanhemmat nopeasti päälleen ja poistuvat häpeillen vauva kainalossa ravintolasta. Väärin! Ei se vauva siellä ketään häiritse. Kyllä hän hetken itkettyään rauhoittuu.
Elämään ja ravintolaan kuuluu itkut, lattialle murentuvat leipäkannikat ja pudonneet maitolasit.
Ravintolakulttuurissamme on jotakin isosti vialla, kun asiakas kysyy välillä pöytää varatessaan että ovatko lapset tervetulleita.
Tuttavani vietti nelikymppisiään yhdessä kaupungin parhaista ravintoloista, Kun he saapuivat paikalle ja pyysivät lastentuolia, totesi tarjoilija että näissä erityistapauksissa olisi hyvä olla etukäteen yhteydessä ravintolaan. Onko lapsi tässä yhteiskunnassa erityistapaus?
Palaan siihen, mistä sain kimmokkeen ottaa tämä asia tapetille. Mieheni oli varannut meille äitienpäivälounaalle pöydän eräästä ravintolasta, joka on hiljattain muuttanut nimeään ja hitusen myös konseptiaan. Tämä ravintola oli ennen yksi suosikeistani Helsingin ravintolakartalla.
Saavuimme melkein tyhjään ravintolaan kahden aikaan, tilasimme samppanjat ja kokiksen. Skoolasimme perheelle.
Ravintolassa on kaksi kerrosta, yläkerta oli tyhjä. Mieheni kysyi tarjoilijalta josko yläkertaa voi käydä tutkimassa. Siihen annettiin lupa. Minä kävin tässä välissä soittamassa kipeänä olleelle äidilleni onnittelupuhelun ulkosalla. Mies ja poika olivat käyneet ylhäällä, lapsi oli kiertänyt vielä yksikseen yläkerran läpi ja palannut pöytäämme. Tarjoilija oli kehoittanut miestäni pitämään pojan paikoillaan ja toi protestinomaisesti paperia ja kyniä pöytäämme.
Tulin takaisin ja katsoin liki itkuista lasta, joka istui kumarassa penkillä. Mikä hätänä? Tarjoilijahan antoi luvan, hän nyyhkytti. Vakuutan että lapsi pysyy paikoillaan ilman sen suurempia kehotuksia, hän oli saanut luvan käydä yläkerrassa. Lohdutin lasta, katselin pöytään tullutta jälkiruokaa ja tilasimme laskun.
Olin jo lähdössä ovesta kun pysäytin tarjoilijamme (joka ei ollut ottanut meihin katsekontaktia, saati kiittänyt visiitistämme, olimme yhä likimain ainoat asiakkaat ravintolassa) ja ihmettelin hiukan surullisena tapahtunutta, poikani sai luvan ja siksi hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt väärin. Seuraava lause on suora siteeraus hänes suustaan, olen yhä todella pöyristynyt.
T: "Periaatteessa meille on lapset ihan tervetulleita, mutta meidän täytyy ajatella muitakin asiakkaita."
Minä: Anteeksi, ymmärsinkö nyt oikein - periaatteessa ovat tervetulleita, mutta käytännössä eivät kuitenkaan?
T: "Meidän täytyy ajatella muitakin asiakkaita, emme voi ottaa vastuuta kenenkään lapsista."
Minä: Vastuuta? Mitä ihmettä tarkoitat?
No, tässä vaiheessa minun piti poistua, sillä en pystynyt käsittämään tilannetta, joka sillä hetkellä vallitsi.
Sanomattakin lienee selvää, että mieli oli melko paha. Minua kiinnostaa suuresti, onko kauniin tarjoilijattaren mielipide hänen omansa, vaiko johdon sanelema.
Nyt olisi sana vapaa, kerrohan mielipiteesi lapsista ravintolassa. Onko sinulla omia lapsia, kummilapsia, naapurin kersoja? Vietkö heitä ravintolaan syömään vai pidätkö mieluummin kahlittuna omaan syöttötuoliin, ilman riskiä äänihaitoista ja lentävistä sosepurkeista. Häiriinnytkö ravintolassa jos joku itkee, nauraa tai ottaa pari tanssiaskelta?
Kuvan lapsi liittyy juttuun, ravintola ei.
Kohta viisivuotias poikamme on ollut kanssamme ravintoloissa mukana aivan pienestä asti. Hän tietää milloin istutaan tiiviisti paikoillaan, miten ravintolahenkilökuntaa kiitetään ja miten tarjoilijalta pyydetään (kielimuurista huolimatta) suklaata. Hänelle ravintola on ympäristönä yhtä tavallinen kuin oman kodin ruokapöytäkin, tuttu ja turvallinen. Joskus tulee - luonnollisesti - pieniä riitasointuja ja kiukutteluja, ne kuuluvat elämään.
Rakastan sitä ruokakulttuuria, joka etelämpänä vallitsee; koko perhe kokoontuu ravintolaan istumaan iltaa, mukana on vauvat, vanhukset ja kaikki siitä väliltä. Koko perhe. Pöydässä jaetaan ilot sekä surut, parannetaan yhdessä maailmaa ja kuullaan miten kullakin perheenjäsenellä menee.
Olen huomannut itse omissa ravintoloissamme, että kun pieni vauva alkaa itkeä, pukevat vanhemmat nopeasti päälleen ja poistuvat häpeillen vauva kainalossa ravintolasta. Väärin! Ei se vauva siellä ketään häiritse. Kyllä hän hetken itkettyään rauhoittuu.
Elämään ja ravintolaan kuuluu itkut, lattialle murentuvat leipäkannikat ja pudonneet maitolasit.
Ravintolakulttuurissamme on jotakin isosti vialla, kun asiakas kysyy välillä pöytää varatessaan että ovatko lapset tervetulleita.
Tuttavani vietti nelikymppisiään yhdessä kaupungin parhaista ravintoloista, Kun he saapuivat paikalle ja pyysivät lastentuolia, totesi tarjoilija että näissä erityistapauksissa olisi hyvä olla etukäteen yhteydessä ravintolaan. Onko lapsi tässä yhteiskunnassa erityistapaus?
Palaan siihen, mistä sain kimmokkeen ottaa tämä asia tapetille. Mieheni oli varannut meille äitienpäivälounaalle pöydän eräästä ravintolasta, joka on hiljattain muuttanut nimeään ja hitusen myös konseptiaan. Tämä ravintola oli ennen yksi suosikeistani Helsingin ravintolakartalla.
Saavuimme melkein tyhjään ravintolaan kahden aikaan, tilasimme samppanjat ja kokiksen. Skoolasimme perheelle.
Ravintolassa on kaksi kerrosta, yläkerta oli tyhjä. Mieheni kysyi tarjoilijalta josko yläkertaa voi käydä tutkimassa. Siihen annettiin lupa. Minä kävin tässä välissä soittamassa kipeänä olleelle äidilleni onnittelupuhelun ulkosalla. Mies ja poika olivat käyneet ylhäällä, lapsi oli kiertänyt vielä yksikseen yläkerran läpi ja palannut pöytäämme. Tarjoilija oli kehoittanut miestäni pitämään pojan paikoillaan ja toi protestinomaisesti paperia ja kyniä pöytäämme.
Tulin takaisin ja katsoin liki itkuista lasta, joka istui kumarassa penkillä. Mikä hätänä? Tarjoilijahan antoi luvan, hän nyyhkytti. Vakuutan että lapsi pysyy paikoillaan ilman sen suurempia kehotuksia, hän oli saanut luvan käydä yläkerrassa. Lohdutin lasta, katselin pöytään tullutta jälkiruokaa ja tilasimme laskun.
Olin jo lähdössä ovesta kun pysäytin tarjoilijamme (joka ei ollut ottanut meihin katsekontaktia, saati kiittänyt visiitistämme, olimme yhä likimain ainoat asiakkaat ravintolassa) ja ihmettelin hiukan surullisena tapahtunutta, poikani sai luvan ja siksi hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt väärin. Seuraava lause on suora siteeraus hänes suustaan, olen yhä todella pöyristynyt.
T: "Periaatteessa meille on lapset ihan tervetulleita, mutta meidän täytyy ajatella muitakin asiakkaita."
Minä: Anteeksi, ymmärsinkö nyt oikein - periaatteessa ovat tervetulleita, mutta käytännössä eivät kuitenkaan?
T: "Meidän täytyy ajatella muitakin asiakkaita, emme voi ottaa vastuuta kenenkään lapsista."
Minä: Vastuuta? Mitä ihmettä tarkoitat?
No, tässä vaiheessa minun piti poistua, sillä en pystynyt käsittämään tilannetta, joka sillä hetkellä vallitsi.
Sanomattakin lienee selvää, että mieli oli melko paha. Minua kiinnostaa suuresti, onko kauniin tarjoilijattaren mielipide hänen omansa, vaiko johdon sanelema.
Nyt olisi sana vapaa, kerrohan mielipiteesi lapsista ravintolassa. Onko sinulla omia lapsia, kummilapsia, naapurin kersoja? Vietkö heitä ravintolaan syömään vai pidätkö mieluummin kahlittuna omaan syöttötuoliin, ilman riskiä äänihaitoista ja lentävistä sosepurkeista. Häiriinnytkö ravintolassa jos joku itkee, nauraa tai ottaa pari tanssiaskelta?
Kuvan lapsi liittyy juttuun, ravintola ei.
115 kommenttia:
OMG. Voi kurja miten tylyä! Ilmoitithan kyseiseen ravintolaan asiasta?
Hyva ja surullinen teema. Olen samaa mieltä kanssasi, en voi ymmärtää ravintoloiden kategorisointia lapsiperheiden osalta. Ravintolan tarkoitus on kuitenkin tehdä voittoa ja asiakkaita karsimalla ja kategorisoimalla sahataan omaa puuta. Jos Suomessa joskus tuntuu lasten kanssa syömään mentäessä tervetulleelta, niin paikka on yleensä etnistä ruokaa tarjoava (esim. kreikkalainen yms.)
Sama asia laveammin on myös terassikulttuurin ero Suomen ja Keski-Euroopan välillä. Jos täällä tilaa lasten seurassa jotain muuta kuin kahvia tai vissyvettä, niin heti tuntuu syylliseltä ja tekee mieli selittää vieruspöytään, että ihan vain yhden oluen täsä juon. Niin älytöntä.
Ja todellakin, kannattaa antaa palautetta kyseiseen ravintolaan.
Marja
Hyvää tekstiä jälleen kerran.
Meidän tulee syötyä usein ulkona ja monenlaisia lapset ravintolassa episodeja on tullut todistettua. Ulkomaan reissuilla olen törmännyt koko perheen ruokailuihin joissa on mukana serkut, mummot ja kaikkien lapset. Yleensä nuo seurueet ovat olleet mukavia seurata - heillä on rento meininki ja hauskaa.
En häiriinny ravintolassa jos lapsi itkee, enemmänkin usein häiritsee se miksi lapsi itkee - vanhemmat eivät huomioi lastaan ollenkaan vaan syövät omia annoksiaan sanaakaan toisilleen sanomatta ja lapsesta välittämättä. Karua.
On lapsia itsellä, eikä häiritse toisten tenavat ja yritän aina hyssytellä omiani jos liian äänekkäiksi alkavat.
Tää aihe on vähän kyllä tämmönen. Me saatiin hääkutsukin tossa vuosi sitten ja lapset olis pitäny jättää kotii - eipä sitte menty. :(
Minä kyllä välillä häiriinnyn lapsista. Kun haluan itse nauttia miellyttävän illallisen ja vieruspöydässä itketään, kiljutaan ja juostaan ympäri ravintolaa se toki häiritsee sitä itselle harvinaista lapsetonta hetkeä kun saisi ihan rauhassa nauttia vaikka illalista vain miehen kanssa.
Samoin häissä olen kyllä monesti harmitellut kun kirkossa valat jäävät itkun alle ja lapset kirmaavat alttarin liepeillä.
Hiljaisia, rauhallisia lapsia, joita vanhemmat suitsivat sen verran että ottavat muutkin huomioon on toki mukava nähdä myös ravintoloissa, mutta kiljumista ja riehumista ja sitä huomioimattomia vanhempia ei.
Jag tycker absolut att barn ska vara välkomna på restauranger, ingen fråga om den saken. Däremot kanske det ibland kan vara läge att fråga sig om barnen kan uppföra sig tillräckligt bra för att inte störa på exempelvis en finare restaurang. Om jag ska ha en lyxig kväll i vuxet sällskap så föredrar jag nog i ärlighetens namn att sitta i en lugn miljö framom att ha en gaphals i bordet bredvid. MEN dett beror nog väldigt långt på a) barnet och b) FÖRÄLDRARNA och hur de hanterar sina kids. Tyvärr ser man ibland hur barnen härjar och har sig och föräldrarna bryr sig skit och det ska man ju inte göra på dylika platser (vare sig man är vuxen eller barn... ;-) Nej, barn ska såklart vara välkomna men de (och de vuxna framför allt) ska ta ansvar för sin egen situation. I fallet du beskriver är det ju helt löjligt dumt av servitrisen att bete sig sådär. I den situationen var det HON som inte kunde uppföra sig. :)
Kertomasi esimerkki kuullostaa todella ikävältä. Tuli paha mieli pienen puolesta; hänhän toimi juuri niinkuin oli sovittu ja sai sitten toruja. :( Todella ikävää. Ja vielä äitienpäivänä.
Minulla ole lapsia, mutta kummilapsia ja kavereiden lapsia sen sijaan on lähipiirissä vaikka kuinka. Minulle on itsestään selvää, että lapset otetaan ravintolaan (kuten kaikkialle muuallekin) mukaan. Itsekin olen aikanani ollut vaikka millä illallisilla äitini ja isäni mukana melko pienestä saakka; eihän sitä muuten ikinä opi elämään ihmisiksi. :)
Sen verran olen kyllä tiukkis, että odotan läheisten ja muidenkin lapsilta omaan ikäkauteensa suhteutettua hyvää käytöstä. En esimerkiksi tykkää siitä, jos viisivuotiaat pitävät ravintolaa juoksuratanaan tai kolmevuotiaat heittelevät ruokaa ja kiljuvat kurkku suorana. On vanhempien vastuulla katsoa, että lapset käyttäytyvät tilanteen mukaisesti; eloisuus ja pieni haahuilu ei haitta ketään, mutta hallitsematon riehuminen nostaa vähän ainakin allekirjoittaneen verenpainetta.
Jos itse joskus saan lapsia, ajattelin totuttaa heidät ravintoloihin heti kun mahdollista. Minusta on ravintoloissa ihana katsoa lapsia, jotka selvästi nauttivat vanhempien kanssa yhdessä syömisestä; siitähän ravintolassa käynnissä ainakin minulle on kyse.
Minä myös häiriinnyn huutavista lapsista. Ei pieni älähdys nyt kiusaa, mutta pidempi itku tai huuto ottaa hermoille. Sori vaan. "Ei se vauva siellä ketään häiritse." ei kyllä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Kuten hannahnorrena.com kirjoittaa, jos menemme aikuisessa seurassa syömään rauhalliseen paikkaan, haluamme siitä rauhallisessa ympäristössä myös nauttia.
Ymmärrän toki, että lapsenkin pitää oppia käyttäytymään ravintolassa, ja he ovat monelle luonnollinen osa elämää. Meille eivät kuitenkaan. Jos lapsi osaa käyttäytyä, eivät ne tietenkään häiritse. Valitettavasti tämä ei ole aina tilanne, ja kaikki eivät sitä osaa hanskata. Ymmärrän tavallaan ravintoloita, koska hehän eivät voi tietää päälle päin ketkä vanhemmat ja lapset osaavat käyttäytyä ja ketkä eivät. Ja kieltämättä, itsekin kirjoitat tekstissä, ettei itkevä lapsi ketään häiritse, täysin omasta näkökulmastasi. Itse todellakin toivon, että vanhemmat poistuvat silloin paikalta.
Joten olen pahoillani, hyvin käyttäytyvät lapset ovat mielestäni tervetulleita, itkevät ja huutavat eivät, vaikka se kuinka olisi osa lapsen elämää.
Peesaan kans edellisiä.
Oma lapseni on myös pienestä asti ollut paljon ravintoloissa, on tuttunut meininkiin, jaksaa istua pöydässä ja osaa käyttäytyä "normaalin nätisti" ja reippaasti. Jonkun toisen vauvan itku, seurueiden nauru tai pienet kiukkukohtaukset mua ei todellakaan haittaa. Mutta jos ravintolassa on perhe, jonka lapset saavat riehua ja juoksennella ihan miten sattuu, ilman että vanhemmat puuttuvat, niin se kyllä ärsyttää. Ja sehän ei tietenkään ole ravintolan vika. On vaan paljon vanhempia, jotka eivät pahemmin katso mussukoidensa perään.
Ehkä mainitsemallasi tarjoilijalla oli vaan huonoja kokemuksia lapsiperheistä...
Erittain hyva kirjoitus ja tarkeasta aiheesta --- kiitos!
Teille, jota lapset hairitsevat, pahoitteluni. Lapset ovat kuin saa. Heidan hyvaa saati huonoa kaytostaan ei pysty tarkasti ennustamaan. Parivuotiaan itku, uhma ja raivari iskevat kuin hurrikaani rantaan. Ja silloin ei valttamatta hyssyttelyt auta. Ravintolasta paasemme toki helposti pihalle lasta rauhoittamaan, mutta esim. lentokoneesta emme. Ja me kaikki emme lenna vain lomien takia.
Elama on, iloa ja surua, itse kullakin, lapsella ja aikuisella. Ehka iloa olisi enemman, jos olisi myos ymmartamysta.
Rauhallisetkin lapset voivat saada ravintolassa odottamattoman hepulin eikä sille aina voi mitään. :)
Me koetamme käydä mahdollisuuksien mukaan ravintoloissa ja selitämme miten pitää käyttäytyä jne. Usein on kynät ja paperit mukana, jos odottaminen käy tylsäksi ja se estää sitä riehumista myöskin. Jos lapsia ei ikinä voi viedä ravintolaan (paitsi McDonaldsiin tai muuhun vastaavaan paikkaan) niin miten he voivat koskaan oppia siellä käyttäytymään? Miten ihmeessä muualla maailmassa esim. Italiassa lapset hyväksytään ravintolaan kuin ravintolaan ilman mitään ongelmia?
Ymmärrän toki, että jos on halunnut viettää romanttista iltaa miehensä kanssa ja on itse vapaalla lapsistaan niin lasten itku tai äänet voivat ärsyttää. Itse taas ajattelen, että onneksi omat eivät ole mukana ja lähinnä sympatiseeraan vanhempia, jos vauva itkee tjsp. Useimmiten tilanne rauhottuu, kun vanhemmat rentoutuvat ts. lapset eivät aisti aikuisten stressejä tilanteesta ja kaikilla on kivaa...
Mutta aika pöyristyttävää, että äitienpäivänäKIN lapset ovat muka ERITYIStapaus. Outo juttu ja selittänee ehkä miksi ravintola oli tyhjä!
Betty
Kyllä, lisää lapsia ravintoloihin! Mutta kyllä vastuu on vanhemmilla, lasten täytyy osata käyttäytyä ruokapöydässä ravinolassa, ihan niinkuin kotonakin! Täytyy jaksaa odottaa, eikä (ilman lupaa) lähdetä juoksemaan. Hyvä vanhempi ottaa mukaan puuhaa lapsille jos tietää että keskittymiskyvyllä on tapana harhautua. Lapsi kuuluu pöytäseurueeseen täysivaltaisena jäsenenä, ja hänet täytyy ottaa huomioon, ei voi vain hyssytellä ja yrittää "kadottaa" korvista ja näkökentästä. Kun ravintolakäynnit ovat lapsellekin mukava hetki, ei ongelmia tule. Jos riehaantumista ilmenee, voi käväistä lapsen kanssa pihalla jäähyllä, ja muistuttaa käyttäytymisestä. Vauvat ovat tietysti kukin erilaisia persoonia, ja jos vaikka häly tekee levottomaksi niin on ehkä parempi odottaa että pikkuinen kasvaa pahimmasta vaiheesta yli.
Suomalainen ravintolakulttuuri on jotenkin niin vaaristynyt. En voi ymmartaa miksei lapsiin voida suhtautua kuten muihinkin ihmisiin. Mielestani on upeaa etta lapset otetaan mukaan kun lahdetaan ulos syomaan ja kaikki istuvat samassa ruokapoydassa.
En itse muista yhtaan tapausta jossa olisin oikeasti hairiintynyt lasten kaytoksesta. Tosin ulkomailla asuvana en kauhean usein kay suomalaisissa ravintoloissa.
Minä käyn mielellään ravintoloissa, joissa ei ole lapsia. Tai saa lapsia olla, kunhan eivät itke taukoamatta (ainakaan siinä viereisessä pöydässä) tai juokse ympäri tiloja (kuten esim. junassa tms). On vanhempien vastuulla, että lapset osaavat käyttäytyä. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan välitä. Eräs lapsi kaatoi pöydässäni juomat pöydälle ja seuralaiseni housuille, mikä ei sinänsä haittaa, mutta hyvin tapoihin olisi kuulunut, etät lapsen huoltaja olisi edes pahoitellut. Useimmat lapset ovat tottuneita ravintolavierailijoita, ne eivät minua häiritse. Osa ovat jopa ihan suloisiakin. Ja minusta on hyvä, että lasiperheet ova tervetulleita "normaaleihin" ravintoloihin, eivätkä joudu tyytymään vain Mäkkäreihin ynnä muihin lapsiystävällisiin paikkoihin. Lapsen ja lasten äänet kuuluvat elämään, mutta toisinaan vanhemmat eivät ymmärrä, että lapseen tottumattomat asiakkaat saattavat oikeasti häiriintyä, jos lapsi on liian äänekäs tai ylivilkas, joka ei pysy aloillaan. Sellaisissa tapauksissa ymmärrän ravintolan henkilökunnan huolen asiakkaiden viihtyvyydestä. Itse rakastan sellaisia Keski-Euroopassa yleisiä ravintoloita ja kahviloita, joihin asiakas saa tuodan koiransa mukaan. :)
Käännetäänpä edellisten kommenttien jäljiltä hiukan näkökulmaa: tulisiko ravintolaan pääsy kieltää vanhemmilta jotka eivät ole osanneet kasvattaa ja ohjeistaa lastaan siten, että lapsi ymmärtäisi millainen käytös ravintolassa on sopivaa? .
Meidän pienokaisemme on kolunnut jo läpi monet ravintolat ja hienosti on sujunut. Perheen yhteinen ruokahetki on useimmiten kotona ruokapöydän ääressä, mutta välillä paikkana onkin ravintolan pöytä.Tilanne sama, miljöö eri. Edellytämme pöytätapoja oli pöytä sitten missä ympäristössä tahansa.
Kohta 12-vuotiaan kummipoikani kanssa syntymäpäivät on jo pitkään vietetty hyvässä ravintolassa, uusien makujen maailmassa. Tänä vuonna maku on tosin tuttu, molempien suuri suosikki, Japanilainen ruoka. Näitä syntymäpäiviä odotetaan innolla, mietitään jo monia kuukausia aiemmin millaiseen ruokaan nyt tutustuttaisiin. Maut jäävät elämään, päivästä puhutaan aina pitkään jälkikäteenkin ja mietitään osattaisiinko joskus itse kokata mitään läheskään yhtä hyvää. Kun meistä toinen maistaa jotakin uutta tai erityisen hienoa, laitetaan heti linjat kuumiksi ja kokemus jaetaan.
Lapset, koirat ja muut perheenjäsenet kuuluvat aterialle, eritoten silloin kun mennään oikein erityishyvin syömään. Omaani olen kuukauden ikäisestä vienyt joka paikkaan, vaikka tietysti aluksi jännitti kun en itsekään tiennyt kuinka hänet vaiennetaan. Nopeasti totuin ja Rafla <3 on ollut aina yksi lempparilunssipaikka lapsen kanssa. Asenne kohdallaan, ovet autetaan auki jne, ja ruoka tietysti loistavaa. Kiitos, olet oikealla asialla.
Olipas tökerö ravintola ja törkeä tarjoilija. Ravintola on ruokailua varten ja lapsille sopivaan aikaan sinne pitää olla lapsille myös tilaa. Jos haluan miehen kanssa rauhallisen ravintolaillan niin menemme illalla kun lapsien ei periaatteessa pitäisi enää siellä olla. Joskus on, so what.
Minä häiriinnyn hirvittävän paljon aikuisista joilla ei ole mitään ruokailutapoja ja näyttävät hapanta naamaa, ovat hieman tärkeileviäkin. Kaivelevat hammastikuilla hammasvälejään ja availevat housun nappeja tai rintsikoiden rajat näkyvät liian pienen paitapuseron alta. Mun mielestä heidät pitäisi poistaa ravintolasta pilaamasta ihanan onnellista yhteistä aikaa mieheni kanssa. En silloin viitsisi millään katsella myöskään toisiinsa tylsiintyneitä pariskuntia joilla on koko ajan turpa rullalla. Menee ilta aivan täysin pilalle.
Toinen juttu on se, että näitä ihania romanttisia illallisia pilaamasta pitää ravintolaan olla porttikielto kaikilta liian hyvännäköisiltä naisilta. Se jos mikä pilaa illan kuin illan. Mieshän saattaa vilkuilla muihin pöytiin ja vinkata silmääkin kun en huomaa...ehdottomasti siis sinkkunaisille kielto ravintoloihin joissa me ehkä voidaan ruokailla miehen kanssa. He voivat sitten syödä hesessä tai grillillä niin ovat poissa silmistä, poissa mielestä. Tärkeintä on että minä ja mun mies saadaan viettää ihana rauhallinen ravintolapäivällinen, mitäs niistä muista ihmsistä, se on vaan tää oma pehva jonka mukavuutta tässä pitääkin fiksuna ajatella....
Onneksi täällä lapset ovat tervetulleita parhaimpiinkin ravintoloihin ilman ikä ja aikarajaa. Aikuiset miettivät itse milloin lapsi käyttäytyy häiritsevästi ja silloin voi tarjoilijakin käydä vinkkaamassa jos toinen siinä sireeninä huutaa eivätkä aikuiset tajua asialle tehdä mitään. Jos ollaan miehen kanssa kahdestaan liikenteessä niin meillä on niin paljon puhuttavaa ettei juurikaan huomata muita ihmisiä. Toisemme vaan.
Minä inhoan itkeviä lapsia varsinkin ravintolassa.
Miksi ihmeessä minä sellaista haluaisin kuunnella kuin ravintolossa käyn? En tietenkään halua.
Ulkomailla lapset sitäpaitsi käyttäytyvät paremmin, ranskassa ei esim lapset häiritse yhtään vain istuvat kiltisti ja silloin asia on OK.
Minusta lasten on osattava käyttäytyä kuin aikuiset jos kerta ravintoiloissa käyvät. Samalla lailla en minäkään käy paikoissa jotka ovat lapsille ja pilaa heidän elämyyksiä.
Meidän tulisi ottaa mallia esimerkiksi Välimeren maista, joissa koko suku vauvat, lapset ja mummot mukaanlukien viettää iltaa ravintolassa syöden ja seurustellen. Nauttien.
Lapset on elämää. Elämä kuuluu elämään.
Hyva aihe!
Itsellani ei ainakaan viela ole omia lapsia, mutta mukavia kummilapsia olen onneksi saanut. Lapsilta ei pitaisi kieltaa ravintolassa vierailua. Komppaan kuitenkin kylla niiden kommenttien kanssa, joissa peraankuulutettiin hyvin kayttaytyvia lapsia (ja myos aikuisia)! Milta tuntuisi, jos viereisessa poydassa olisikin "sikaileva" aikuinen? Jos se rakas eno olisi pitanyt kutsua mukaan, vaikka kaikki tietavat ettei eno osaa kayttaytya ravintoloissa?
Sama patee myos lentoihin: on mukavaa ja suotavaa, etta tarvittaessa saa levata ilman etta takana istuva taapero sotkee hiukseni hillokasillaan, tai rummuttaa taukoamatta poytaansa niin, etta penkkini heiluu. Muttamutta, en myoskaan toivo, etta takanani istuva aikuinen potkii penkkiani tai kaataa punaviininsa tavaroilleni...
Yhta kaikki, suvaitsevaisuudella parjaa aika pitkalle :)
Kovin olet itsekäs, kun väität ettei lapsen itku häiritse muita.Täysin asiallista toimintaa ravintolalta, jonka nimenkin voisit uskaltaa mainita.
Lapset kuuluvat heille tarkoitettuihin ravintoloihin kuten Mc Donals, eivät muihin.
Voi ei mika tarjoilija, toivottavasti en tuohon ravintolaan eksy varsinkin jos edustaa kyseisen liikkeen asennetta eika vain tarjoilijan. Tuli paha mieli poikasi puolesta ;(
Minua ei 'normaalisti' kayttaytyvat lapset hairitse, jos lapsi huutaa yhtajaksoisesti tai muuten metteloi eika osaa kayttaytya niin kylla kiristyy pinna. Minusta tulee myos ottaa huomioon etta ravintoloissa todennakoisesti on lapsivieraita alkuillasta, ainakin meilla taalla valimeren rannalla.
Oma poika on 2.5v ja koko ikansa han on tottunut olemaan kahviloissa ja ravintoloissa. Syomme illallisen ravintolassa vahintaan pari kertaa viikossa, valilla kolmistaan, valilla ystavien/isovanhempien kanssa. Aina on poika mukana ja suurimmaksi osaksi han osaa kayttaytya, istuu poydassa koko ruokailun ajan, syo 'siististi' oman annoksensa. Meilla ei juoksennella ympariinsa kesken ruokailun kotonakaan.
Yhden ainoan kerran ollaan 2.5 vuoden aikana mieheni kanssa jouduttu syomaan vuoroissa kun toinen on rauhoittanut huutavaa vauvaa terassilla.
Myos mina vanhempana muistan siistia pojan tuolinalusen vierailun paatteeksi jos sinne on ruokaa tippunut!
Anonyymille..eräälle niistä: Eli lasten pitäs syödä vain roskaruokaa mäkkärissä!? Huh.. :D Ei mikää ihme ku kansa on sairasta ja läskiä.
En mäkään tykkää jos jonku tenavat mellastaa ja riehuu, toki paikassa pitää olla sen mukaan ja käyttäytyä. Vika on vanhemmissa - ei lapsissa.
Onhan ravintoloilla lastenlistat ja monissa paikoissa myös leikkinurkkaukset.
Vuoden Mutsi linkkasi tämän FBn puolelle ja tulin mielenkiinnolla katsomaan. Hyvän tekstin olet kirjoittanut. Tarjoilija oli tosiaan aika tökerö, harmi pojan puolesta.
Minua lapset eivät ravintolassa häiritse. Pikkuitkukaan ei haittaa, eikä kiukkukohtausta voi ennustaa. Mutta jotain niille pitää silti tehdä, heti tai ainakin todella pian. Mun mielestä lapsen pitää osata käyttäytyä. Istua nätisti ja jutella, nauraa saa eikä hiljaa tarvitse olla, mutta kiljuminen ja metelöiminen ei ole kyllä ok. Juoksemisesta puhumattakaan. Mutta meillä ne ei ole kotonakaan ok ruokailun aikana, joillakin tuntuu olevan mitä ravintoloissa perheitä välillä näkyy.
Tilannetajuakin kuuluttaisin. Lasta ei tarvitse viedä illalla kuuden-seitsemän jälkeen viiden tähden ravintolaan, johon ihmiset tulevat nauttimaan rauhallisesta ympäristöstä, hyvästä ruuasta ja toistensa seurasta. Ei se silti tarkoita että pitäisi mennä Rossoon tai Heselle, kyllä siihen väliinkin jää paljon hyviä ja tasokkaampia paikkoja.
Jaa-a. Tarjoilija käyttäytyi aika rujosti. Palveluammatissa ja hyvässä (?) ravintolassa...
Mutta joo, tarvii sanoa etten välittäisi kuunnella lapsien itkua tai ravaamista sellaisissa ravintoloissa, johon olen säästänyt pitkän pennin ja haluan nauttia ruuasta rakkaani kanssa. Lounaspaikka on ehkä hieman eri asia.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta niin tärkeästä aiheesta! Olen samaa mieltä kanssasi, lasten kanssa pitää voida käydä syömässä muuallakin kun jossain hampurilaispaikoissa. Olemme matkustaneet paljon Espanjassa, jossa lasten mukanaolo ravintoloissa on itsestäänselvyys. Kun olimme Espanjassa 8 kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa koimme ravintolakäynnit todella miellyttävinä. Meitä ei katsottu pahalla ja muut asiakkaat ottivat aina kontaktin ja leikittelivät lapsemme kanssa. Suomessa ravintolassa olemme saaneet ihmetteleviä ja lähinnä närkästyneitä katseita. Jos menemme ravintolaan syömään Suomessa jännitän etukäteen miten muut ihmiset suhtautuvat meihin, enkä niinkään lapseni käytöstä (joka lähes aina on ollut oikein hyvää). Mielestäni lapset ovat elämää ja ravintoloissakäynti koko perheen kanssa tulisi olla miellyttävä asia, jota ei tarvitse jännittää muiden asiakkaiden saatika sitten henkilökunnan asenteiden takia!
Lapseton kommentoi: Olisi ihan kiva kun lapsilta vaadittaisiin jo kotona jotain ruokatapoja. Miten niitä nyt yllättäin sitten ravintolassa olisi jos kotona saa leikkiä ruualla ja huutaa että kamalaa ruokaa oli tarjolla mitä tahansa.
Itse olen se tiukkistäti joka syöttää innolla ystävien lapsia kotona ja ravintolassa mutta huomauttaa kyllä että ruokapöydässä ei maata (kyynärpäät pois pöydältä) ja veistä ei laiteta suuhun. Nihkis siis oon.
minä en myöskään ymmärrä, miksi lapset, siinä kun aikuiset, eivät kuuluisi ravintolaan. kuten moni edellinen, ihailen eurooppalaista kulttuuria jossa perheet kulkevat yhdessä ravintolassakin, sukupolvet kohtaavat ja luonteva, kohtelias käyttäytyminen jatkuu.
huono käytöksisiä aikuisikin löytyy aina, joten eiköhän se ole ihan hyvän käytöksen a ja o, että ravintolassa ei juosta ja kiljuta, mutta se itku ja yllättävät lapsen raivarit kuuluu elämään, ja ne yleensä talttuu yhtä nopeasti kun alkoivatkin. jokainen vanhehmpi, joka lapsensa kanssa ravintolaan tulee, varmaan itsekin toivoo että lapsi pysyy tyytyväisenä, eikä ajattelemattomuuttaan/muita kiusatakseen anna lapsen vaan muinamiehinä jatkaa itkupotkuraivariaan.
ihmettelen, miten ne lapset muuten oppii ravintolakäyttäytymistä, ihmiset kohtaamista, sosiaalista kanssakäyntiä mm.ruokailun yhteydessä, jos heitä ei mukaan mihinkään saa ottaa. tuskin se ihan luontevasti sitten yhtäkkiä tulee, kun ravintolaan vihdoin pääsee. tulee mieleen, kun "joskus jotkut" puhuvat etelä-eurooppalaisesta luontevuudesta ja karismasta, vanhempien kunnioituksesta jne, niin kotiin sulkemallako suomalaisista lapsista kasvaa vastaavia maailmankansalaisia, tuskinpa.
-bee
Saamanne kohtelu on kyllä törkeää, epäjohdonmukaista ja tosi tylyä, ei ihme jos on jäänyt paha mieli! Ite laittaisin tulikivenkatkuista palautetta menemään ja kailottaisin kyllä paikan nimen kaikille keitä tiedän.
Sitten siihen mun toiseen mielipiteeseen... Tiedostan, että tää on kauheen epäkorrekti mielipide, mutta mä oikeesti inhoan lapsia ravintoloissa. No okei en sillon jos oikeesti ovat ihmisiksi, mutta liian usein eivät ole, ja sitten kun niitä on vielä monta yhtäaikaa. Mä joskus toivon et olis jotain oikeesti lapsivapaita alueita joissa sais olla rauhassa muiden aikuisten kanssa, muitakin kun jotain yökerhoja ja lihatiskejä. Tietty myös sikailevat aikuiset häiritsee yhtä paljon. Ja teinit. Eihän sitä voi elää missään kuplassa, tiedän, mutta kyllä aika usein palaa kiinni. Tiedän, että se on varmaan enemmän oma ongelmani kuin mitään muuta, mutta näin nyt silti ajattelen. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että lapset pitäisi köytää tuoleihinsa tai pitää kotona eristyksissä maailmasta jossa eivät mitään opi. Menkööt maailmassa. Mä vaan jotenkin haluaisin... ite olla jossain muualla.
Niin ja tosiaan mua kyllä todellakin lasten itku häiritsee, hajottaa ja ahdistaa. Musta on tosi epäreilua, kun lapsia saaneet ihmiset jotenkin alkaa puhua muiden puolesta, että mitä se pieni itku nyt ketään haittaa. No kyllä se nyt joitakin vaan haittaa. Sori nyt vaan, jos se tekee musta pahan ihmisen.
Erittäin osuva kirjoitus, olen itsekin miettinyt sitä miksi lapsen tuominen ravintolaan Suomessa ei ole aina tervetullutta, viime viikkoisella reissulla lahden toisella puolen eli Tallinnassakin lähinnä ihmeteltiin kun kysin voimmeko tulla vaunujen ja vauvan kanssa sisään. Totta kai!
Taannoin Tamperelaisessa kahvilassa meidät ajettiin ulos siinä vaiheessa kun olin saanut vaunut kasaan ja pois ihmisten tieltä, ja kun olimme saanet vauvan ja itsemme riisuttua päällysvaatteista. Mieheni lähti tilaamaan kahveja ja tuli takaisin hämmentyneenä (hän ei puhu suomea), "en nyt oikein ymmärrä, ilmeisesti meidän pitää lähteä". Ja syynä olivat ne vaunut... En ymmärrä miksi henkilökunta ei heti tullut sanomaan mitään, he kuitenkin näkivät meidän saapuvan paikalle. Tai miksi heillä ei ole vaunujen kieltokylttiä ovessa..
Toisaalta olen loppuviikosta lähdössä Italiaan ja siellä on tiedossa mm. ruuanlaittoa kokkikoulussa & viinitarhavisiittejä. Mainitsin matkanjärjestäjälle että tosiaan, mukanani on 6kk ikäinen vauva, ja he vain naureskelivat että toki vauvan voi ottaa aina mukaan. Että näin. Ilmeisesti maassa maan tavalla.
Ja jos se ei vielä tullut selville niin mielestäni lasten kuuluukin olla mukana niin arjessa kuin juhlissa, oli se sitten kotona tai ravintolassa. :)
Miksi tässä yhteiskunnassa lapset ravintoloissa ovat ongelma, mutta känniset ääliöt eivät? Minä en ole vuosiin nauttinut baareissa, clubeissa yms. käymisestä kun joka ainoa kerta joku limainen äijä tulee melkeen iholle selittämään jotain urpoa niin, että sylki vaan roiskuu toista naamaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko tämä muiden mielestä mukava lisä "tyttöjen iltaan"? Miksi asiasta ei kuitenkaan käydä keskustelua, niin kuin nyt tästä lasten "häiritsevyydestä" ravintoloissa? Minua ainakin lapsen itku häiritsee paljon vähemmän kuin aikuisten urpoilut. (ja en nyt siis sano, että lapsia pitäisi viedä baariin :D
Minua kyllä ketutti, kun lauantai-iltana eräässä ravintolassa lapset huusivat viereisessä pöydässä puolet illallisemme ajasta. Käymme mieheni kanssa vähän paremmissa ravintoloissa syömässä muutaman kerran vuodessa ja kyllähän se viereisessä pöydässä kiljuva lapsi hieman latistaa romanttisen illallisen tunnelmaa. Eniten ehkä ärsytti se, että vanhemmat eivät puuttuneet tilanteeseen lainkaan.
Pepen Alfamamman kautta eksyin lukemaan tätä blogitarinaa ja... hyvä kirjoitus!!! Jo ennen kuin minulla oli lapsia ihmettelin, miksi Suomessa on niin vähän lapsia ravintoloissa. Ihan ihme, miksi heitä pitäisi piilotella? Erityistapaus, huhhuh!
Me olemme kuljettaneet omiamme mukana, ravintolat kuuluvat elämäntyyliimme ja niin myös lapsemme. Toki varaan yleensä alle 2-vuotiaalle mukaan jonkun lelun ym ja toki siellä pyrin opastamaan kunnon käytökseen. Yleensä meillä onkin ns kilttejä lapsia mutta niinkuin joku mainitsi: ei sitä tiedä, mikä lapsen mielen järkyttää. Ilmeisesti sen voi tehdä vaikkapa ravintolan oma henkilökunta.
Ei toki saa riehua mutta en ymmärrä kuinka se haittaa jos tyhjässä paikassa vähän käy katsomassa tiloja.
En tietystikään itse toivo istuvani lapsen vieressä, joka huutaa 30min putkeen. Tosin jos näin käy, säälin kyllä vanhempia, jos he yrittävät kaikkensa. Jos he eivät yritä on kyllä sossunnumero lähes käsillä...
Paljon vastenmielisempää minulle kuitenkin on istua esim humalassa olevien kovaäänisten aikuisten lähellä.
toivottavasti soititte ravintolapäällikölle jälkeenpäin ja kerroitte asiasta. Olisipa mukava, jos tuntisimme, voisit kertoa mistä ravintolasta on kyse. Enpä vaivaantuisi sinne menemään.
Weladine
Täällä verrataan kovasti suomalaista ravintolakulttuuria ulkomaiseen ja ollaan sitä mieltä, että nimenomaan suomalainen ravintolakulttuuri on jotenkin lapsivihamielinen.
Uskaltaisin kyllä väittää, että ihan yhtä lailla Välimeren maissakin kuten muualla Euroopassa (maissa joiden ravintolakulttuuria täällä tunnutaan ihannoivan) suhtaudutaan hieman vieroksuen äänekkäiden vauvojen ja lasten läsnäoloon tietyntyyppisissä ravintoloissa. Tietysti näissä maissa on varmasti Suomea enemmän varsinaisia perheravintoloita, mutta hiemankin enemmän fine dining -tyylisessä ravintolassa meininki on lasten suhteen melko lailla samanlainen kuin Suomessa.
Kyllä lapset kuuluvat ravintoloihin siinä missä muutkin ihmiset kunhan osaavat yleisesti ottaen käyttäytyä siellä. Omat vanhempani ovat ottaneet meitä lapsia mukaan niin kauan muin muistan eikä me koskaan missään juostu tai huudettu. Jos joskus omia lapsia ilmaantuu meinaan ottaa heitäkin mukaan ravintolaan.
Tuo oli kyllä kummallinen tapaus että lapsi oli mukamas niin häiritsevä varsinkin jos paikka oli tyhjillään.
Ja todellakin lapsia muuallekin kuin mäkkäriin!
Monessa muussakin asiassa huomaa, että yhteiskuntamme on melkoisen lapsivastainen. Mitähän se meistä kertoo? Ihmettelen kyllä tätä "sivistyskulttuuriamme" jossa erilaiset humalaiset, kovaääniset aikuiset tai epäkohteliaat vanhukset ovat siedetympiä kuin lapset.
Tottakai kyse on myös vanhempien vastuusta. Jokainen vanhempi tuntee omat lapsensa (ja toivottavasti omat kasvatuskykynsä) ja osaa mitoittaa sopivat paikat ja ajankohdat lapselleen sopiviksi. Silloin kaikilla on mukavaa myös ravintolassa!
Muutama kätevä pikku vinkki ravintolaan menoa suunnitellessa.
-Jos inhoat pieniä lapsia, varaa pöytä iltaseitsemästä eteenpäin. Useimmat lapsiperheet valmistautuvat laittamaan lapsiaan nukkumaan jo siinä vaiheessa.
-Jos haluat syödä illallisesi hiljaisuudessa, mene luostariin.
Ja vielä sinulle Anonyymi, joka päästit seuraavan aivopierun:
"Lapset kuuluvat heille tarkoitettuihin ravintoloihin kuten Mc Donals, eivät muihin."
*tap* *tap* tap* tap* *tap*
Toi on kyllä todella surullista- en voi käsittää että henkilökunta käyttäytyy noin. Toivottavsti laitat palautetta "ylemmälle" taholle.
Minulla on 3 kuukautta vahna poika, ja olemme kyllä alusta lähtien käyneet kahviloissa ja eilen myös äitienpäivä lounaalla- tilatessa pöydän kerroin että seurueessa 3 kuukautta vanha poika, joten vaunut pitäisi saada mahtumaan, ja asia hoitu hyvin.
Saavuttiin ravintolaan ja meidät ohjattiin sivu kabinettiin missä myös toinen perhe lapseineen oli. En tiedä oliko tämä tarkoitettu niin että siellä kabinetissä ei haittaa vaikka "möykkäröidään", mutta hieman semmoinen fiilis tuli. Henkilökunta oli todella ystävällinen eikä siinä mitään, mutta ajatus kuitnekin heräsi.
Itselläni ei ole (vielä) lapsia, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa on ja silloin aion todellakin ottaa mukaan ravintolaan! En voi käsittää tällaista, kuuluvathan lapset touhuineen ihan jokapäiväiseen elämään ja enkä itse ainakaan pane pahakseni näin lapsettomanakaan vaikka ravintolassa ympärillä toisten lapsia pyörisikin. Hmph!
Kerran mua vähän häiritsi buffet-ravintolassa kun jotkut lapset työnsi tahmatassunsa tarjolla olleisiin jälkiruokiin. Jäi ne jälkkärit sitten itseltä väliin : )
Kaksi kokemusta: fine dining kera kolmevuotiaan ja ei-lapsiperheiden paikka.
Sehän oli kiva. Minulle ei ole tämmösta tapatunut ja mä on semmonen äiti joka imettä ravintolassa ja kun kerran wessa oli niin likainen vaidon myös vaipan sohvalla. Jos ravintola ei halua lapsi he voisivat laitta ovelle k 18. ja ei humalaisia.... ;-) hyvä aihe, onko joku ravinola helsingissä missä olet huomanut että on todella ihana otta muskut mukaan? itse olen tyytyväinen zio pepe (lapinlahdenkadulla) ja fransammi (albertinkadulla)
Huhhuijaa! Imetys ja vaippojen vaihto ravintolassa muiden vieraiden ihmisten lähellä on jo liikaa. Lapset ravintolassa on ok, mutta ravintolassa kuuluu käyttäytyä sekä aikuiset että pienempi väki. Tuommoiset toimet, joita ei tee kotonaankaan vieraitten silmien alla on ravintolassa ehdoton NO.
Jos lapsi osaa käyttäytyä, eli puhuu normaalilla äänellä eikä huuda, ei koko ajan rieku ja rähjää sekä uskoo vanhempiaan kun kerralla sanotaan, niin olkoot vain ravintolassa. Mutta jos olen aikuisporukassa lähtenyt syömään, niin en todellakaan halua, että jonkun huonosti käyttäytyvä nilkkapallo pilaa iltamme. Nimimerkillä lasten kanssa työskentelevä ikilapseton.
Ravintolat julkisia paikkoja ja asiakkaita ovat lapsetkin. Meillä 3,5 vuotias ja 2,5 kk ikäiset lapset alusta asti ravintoloissa mukana ja tulevat myös jatkossa olemaan (piste)
Syö kotona ne, jotka eivät salli värikkään ikäistä ympäristöä. Kulkevat yksityisillä välineillä ne joita eri ikäiset matkustajat ottavat aivoon - julkiset kulkuneuvot (bussit, raitiovaunut, lentokoneet, jne.) ovat julkisia kulkuneuvoja.
Kaikki eivät jää pelkäämään pesueensa mahdollista räjähdystä anteeksipyydellen kotiin. Jotkut jäävät, harmi ja niin suomalaista kuten käytös maaritella ja supista lapsivastaisesti.
Lisää lapsia Suomeen. Lapset rokkaa!
Minna
Tämä on selkeästi erittäin tunnepitoinen aihe. Se käy selväksi jo alkuperäisestä tekstistä. Tarjoilija käyttäytyi selkeästi erittäin tökerösti ja äitienpäiväbrunssilla luulisi lasten olevan tervetulleita mihin tahansa ravintolaan. On kuitenkin myös mahdollista että joku kanssaruokailijoista oli häiriintynyt lapsen käytöksestä ja maininnut siitä tarjoilijalle. Yksikseen ravintolaa tutkaileva lapsi saattaa myös olla tarjoilijalle kauhistus siitä syystä että ravintoloissa lapsen mahdollisuus vahingoittaa itseään on aika suuri.
Tekstin lopussa oleva kysymys siitä että keitä häiritsee itku, nauru tai muutama tanssiaskel, on myös aika asenteellisesti aseteltu. Ei se varmaan ketään häiritse, mutta kiljuminen, tavaroiden heittely ja päättömästi juoksentelu häiritsevät varmasti monia. Varsinkin jos sitä jatkuu koko illallisen ajan.
Minä olen ollut lapsesta asti mukana ravintolassa ja vien itsekin lapsia ravintolaan. Silti kun olen puolisoni kanssa illastamassa, toivomme ettemme joudu lapsiseurueen viereen. Kysymys on nimittäin siitä että emme voi tietää miten lapset viereisessä pöydässä käyttäytyvät ennen kun ilta on helposti jo pilalla.
Hyvänä esimerkkinä taannoinen viini-ilta eräässä helsinkiläisessä ravintolassa. Menu oli rakennettu yhden alueen viinien ympärille ja jokaisen ruokalajin kohdalla saimme eteemme uuden viinin ja pienen esitelmän sen piirteistä. Naapuripöydässä alkoi helvetti n. 20 min. saapumisemme jälkeen ja sitä jatkui reilusti yli tunnin. Uhmaikäinen poika terrorisoi koko ravintolaa huutamalla, kiljumalla, kaatamalla laseja myös naapuripöydistä ja heittelemällä ruokaa seinille. Kello oli tässä vaiheessa jo yli kahdeksan ja voisin kuvitella että lapsukainen oli vain järjettömän väsynyt.
Tarjoilijamme oli nolona ja pahoitteli tilannetta useaan otteeseen, vaikka emme siitä itse hänelle maininnutkaan. Hän ei tietenkään voinut asialle juuri yhtään mitään, vanhemmat taas olivat haluttomia itse puuttumaan tilanteeseen. Meidän viininmaistelumme kärsi meluhaitasta melkoisesti koska emme kuulleet kunnolla esitelmiä ja, no, melussa oli raivostuttavaa keskittyä myöskään hyvään ruokaan. Voin sanoa että kirosin kotimatkalla lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin maksettuani juuri 350€ heidän lapsensa uhmaiästä nauttimisesta. Minultahan ei tosiaan kukaan kysynyt haluanko niin tehdä.
Syy on toki aina lapsen vanhemmissa, mutta se ei paljon lohduta jos lapsi häiritsee omaa iltaa. Kyllä sitä vain silloin toivoo että lapset pysyisivät poissa tietynlaisista ravintoloista. Olen aika monta kertaa ollut kuvailemani kaltaisessa tilanteessa ja vaikka lapsien pitää saada käydä ravintoloissa, minä ainakin toivon että raivareiden tai itkukohtauksen sattuessa heidän vanhempansa vievät heidät ulos rauhoitumaan tai kotiin nukkumaan. On turha verrata sitä siihen että känniset aikuisetkin saavat olla ravintolassa; niin saavatkin, mutta heidät tarjoilija voi omatoimisesti poistaa paikalta jos he ovat jostain kumman syystä siinä kunnossa eksyneet laadukkaaseen ruokaravintolaan huutelemaan pöytiin, laulamaan kovaa tai kaatamaan laseja.
Imettamisesta ravintolassa: anonyymi ylla sanoo etta ravintolaan ei kuulu asiat joita kotonakaan ei tee vieraitten silmien alla, mutta mita jos kotonakin ja muualla imettaa ihan vapaasti silloinkin kun tilassa on muita ihmisia? Aina ei myoskaan paase karkuun muiden katseita, joten olen itse aina valinnut julki-imettamisen ennemmin kuin nalkaisen lapsen huudattamisen. Ja tuosta vessassa imettamisesta olen ollut sita mielta etta ei sinne kaymalan puolelle laitata ketaan muutakaan aterioimaan...
Hassua muuten miten muutama huonostikayttaytyva lapsi saa aikaan reaktioita "lapsia ei saa tuoda ravintolaan/ lentokoneeseen/mihin vaan", mutta huonostikayttaytyva aikuinen on aina yksilo ja poikkeustapua. Ei lapsetkaan kaikki ole samasta muotista vaikka ikansapuolesta ne voidaankin niputtaa yhteen, ihan niinkuin vaikka kolmekymppiset tai viiskymppiset.
Lähetithän tämän saman tekstin ravintolaan reklamaation merkeissä?
Imettäminen on yksityisasia piste.
Ulkomailla pitkään asuneena en voi yhtyä mielipiteeseen, että muualla hyväksytään lapset sellaisenaan osaksi ravintolakulttuuria. Fine dining paikkoihin ei iltaisin ole sen soveliaampaa muuallakaan tuoda lapsia. Ja kenties keskimääräisesti lapset on opetettu käyttäytymään muualla paremmin, tiedä häntä.
Itse en pidä siitä, että lapset, joita vanhemmat eivät ole kasvattaneet käyttäytymään saavat terrorisoida muita ravintolassa (lentokoneesta puhumattakaan josta ei edes pääse poistumaan). Jos lapsi ei jaksa istua ruokailun ajan paikoillaan ei hän selvästikään ole kypsä ravintolaan. Olen ilolla seuraillut ravintoloissa myös hyvin käyttäytyviä lapsia, näitäkin on yhtä paljon kuin niitä, joita en toivoisi ravintolaan.
Jaanan kommentti asiaan oli loistava! Itseäni eivät lapset todellakaan häiritse ja koen että on tärkeää opettaa lapset pienestä pitäen siihen, miten ravintolassa käyttäydytään. Lapset ovat osa tätä yhteiskuntaa ja heillä on yhtälainen oikeus nauttia ravintolassa käymisestä kuin aikuisillakin.
Olen itse moneen otteeseen katsellut viisivuotiasta veljenpoikaani, joka on ollut pienestä pitäen mukanamme erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa ja todennut, että kun lapsen opettaa tavoille, niin hän osaa käyttäytyä. Toki lapset voivat kiukutella, mutta toisaalta heille voi opettaa että se ei kuulu ravintolaan.
Palatakseni Jaanan kommenttiin; sitten onkin tärkeää, että kun lapset ovat mukana, mennään "aikuisten ehdoilla" mutta lapsen rajat huomioiden. Kolmevuotiaalta on ikävä vaatia, että hän istuu seitsemän ruokalajin illallisen alusta loppuun paikallaan. Kolme ruokalajia sen sijaan senkin ikäinenkin jaksaa. Katselin eräänä iltana yhtä perhettä, joilla oli ravintolassa mukana alle kaksivuotias tyttö. Tyttö oli ollut kuin pieni enkeli, mutta lopulta hän väsähti, eikä jaksanut enää kuin itkeä. Vika ei kuitenkaan mielestäni ollut lapsen, vaan vanhempien jotka katsoivat että lapsi on oikeassa paikassa kello 23.30 illalla. Myös vanhempien olisi tärkeää huomioda lapsen tarpeet.
Summa summarum kuitenkin, mielestäni lapset kuuluvat ravintolaan ja he ansaitsevat oppia ja kokea siinä missä me aikuisetkin. Tarjoilijan käyttäytyminen Hannan esimerkissä oli pöyristyttävää ja samalla taas todisti, että Suomessa ollaan vielä kaukana siitä, että palvelukulttuuri todella olisi asiakkaita varten. Pienet lapset kuuluvat äitienpäivälounaalle siinä missä mutukin perheenjäsenet ja ansaitsevat ottaa osaa perheen arkeen ja juhlaan tasavertaisina perheenjäseninä.
Mielestäni lapsilla on samanlainen oikeus kaikkiin julkisiin paikkoihin kuin aikuisillakin.
Pakko itsekin kommentoida vaikka varmaan olisi parempi olla vain hiljaa. Omia ei ole, tuskin tuleekaan, kummilapsia on ja tykkään heistä kuin hullu puurosta.
Olen ollut myös lukemattomia kertoja tilanteessa, jossa naapuripöydän tai jopa toisella puolella ravintolaa olevan seurueen lapset ovat iltani pilanneet. Eli heidän vanhempansa. Juokseminen ja huutaminen puhumattakaan toisten tavaroihin ja ruokiin tai juomiin koskeminen (juu erään nimeltämainitsemattoman julkisuuden henkilön herranterttu uitti sormensa juomassani, ei komennettu ei reagoitu yhtään mitenkään) saa varmaan kaikki hermostumaan, puhumattakaan minut, jolla jostain syystä on muutenkin tällä hetkellä alentunut ärsytyskynnys.
Olen lapseton eli varmaan suvaitsematon ja itsekäs vanhapiika,jolla ei ole oikeaa elämää, mutta imettäminen ja vaipanvaihto saavat minussa aikaan yökötysrefleksin. Minusta imettäminen on kutakuinkin yhtä vaivaannuttavaa todettavaa vieressä kuin seksi tai lähes seksi yleisellä paikalla. En voi sille mitään, alkaa oksettaa ja sitähän ihminen ravintolassa annoksen äärellä toivoo.
Mutta kuten moni on sanonut on fiksuja ihmisiä, jotka kasvattavat myös lapsistaan fiksuja ja täytyyhän heidän saada oppia käymällä normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa. Lapset ovat kuitenkin ohikiitävän hetken imetysiässä ja myöskin vaippaiässä, vai? Eikö kaikki aina sano, että voi kun aika menee niiiiin nopeasti. Onko juuri silloin pakko mennä sinne kaupungin kalleinpaan ja fiineinpään illalla myöhään? Onko oikeasti, kun paikkoja on valittavana useimmissa kaupungeissa. Ei tietysti kaikissa, ymmärrän.
Sitä en tosin ymmärrä, että mistä siellä ravintolassa, jossa Hanna kävitte, häiriinnyttiin? Eihän siellä tapahtunut edes yhtään mitään, hyvänen aika. Todella tökerösti hoidettu asiakaspalvelutilanne kyseiseltä tarjoilijattarelta.
Onneksi on paikkoja, joissa voi käydä pelkäämättä suuremmin, että on suuri vaara saada huonoa seuraa tai palvelua. Taitaisi tarjoilijatyttöä hävettää, jos olisi tiennyt kenen muksulle alkoi ryttyilemään. Heh. Kiitos ja anteeksi. Yritetään kaikki saada syödäksemme hyvin vaikka välillä ei mene ihan putkeen.
Ensinnäkin - pidän lapsista. Mutta jos ja kun työskentelee koko päivän melussa ja lasten kanssa, ei sitä tohtisi kuunnella vapaalla niin paljon - siis kunnes hankkii omia lapsia. Käymme usein mieheni kanssa ravintoloissa ja panostamme siihen. Arvostan lapsia, jotka osaavat lähimain käyttäytyä ravintolaissa, ja välillä sopii itkeäkkin. Surullinen totuus kumminkni on - kulttuurissamme kasvatus on huonuntunut, eikä käytöstapoja enää hallita. Ystäväni sanoin, yläluokan vaatteet, alaluokan käytöstavat. Kyllä minun ravintolallaliseni on kerran pilannut naapuripöydän lapsi. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, heh. Mutta emme saisi tietenkään rangaista lapsia heidän vanhempiens virheistä - jos sitä malttia, molemmin puolin.
Imettäminen julkisesti on todella vaivaannuttavaa ellei peräti kuvottavaa. Miten kukaan voi edes kuvitella puolustavansa sitä, sillä se on äärimmäisen itsekästä ja huonoa käytöstä. Samaa kategoriaa kuin miesten kuseskelu porttikonkeihin, piereskely ja munien kaivelu julkisesti.
Minusta on kivaa, että lapset ovat mukana ravintolassa, kunhan lapsiperhe ei pidä ravintolaa omana olohuoneenaan, jossa voi toimia miten vain. Pieni jaloittelu, pieni kitinä ja itku ovat tietysti ok. (Nehän voivat kuulua aikuisenkin repertuaariin ravintolassa.)
Joskus iskee lapselle kuin lapselle myös itkuraivari, ei sitä aina voi ennakoida, mutta silloin vanhempien on heti reagoitava ravintolassa. Se reagoimattomuus hermostuttaa, se on tylyä ja huonoa käytöstä vanhemmilta. Viereisessä pöydässä voi olla meneillään harvinainen tapaaminen vaikka kaukana asuvan ystävän kanssa, illallinen kuolemaa surevan ystävän kanssa, tärkeä työillallinen tms jne. Ravintolassa pitää saada olettaa ilmapiiriä, jossa voi olla suht rauhallisin mielin. Fine dining -paikka ei ole baari, johon äänet kuuluvat itsestäänselvemmin.
Olen monesti ollut syömässä itse hoitamieni lasten kanssa tai yhdessä heidän vanhempiensa kanssa. Lapselle voi juuri varata mukaan jonkun lelun ja hänen kanssaan pitää myös jutella, pienen lapsen vanhempi ei saa tulla ravintolaan vaihtamaan vapaalle siinä mielessä, että lapsi on muun ravintolan vastuulla, tyyliin kerjää huomiota naapuripöydän tädiltä koko illan jne tms. Lapsi yleensä ymmärtää hyvin, ettei saa riehua ja juoksennella ympäriinsä, siitä voi tulla hänelle jopa hauska suoriutumisen haaste "käyttäytyä kuin aikuiset", olla luottamuksen arvoinen. Toki välillä voidaan vähän kävelläkin sinne vessaan tai vaikka ulos katsomaan jotain hetkeksi. Lapsen viihdyttäminen ja ravintolassa istumiseen "opettaminen" on mahdollista ja usein näkee onnellisia seurueita, joissa lapset todella ovat ihanasti mukana, heillä on hauskaa ja muilla myös.
Minusta jos vauva itkee, ei tarvitse heti lähteä, mutta jos on meneillään joku koliikkikausi, niin on epäreilua ikään kuin kaataa se muiden niskaan. Toiset ovat voineet säästää tai muuten järjestellä tapaamista pitkään, voipa olla viereissä pöydässä myös koliikkivauvan vanhempien vapaailta. Muut ihmiset pitää aina ottaa huomioon, molemmin päin. Ekasta itkun hetkestä ei saa mulkoilla pahasti, mutta muita ei pidä pakottaa oman vauvan koliikkiinkaan koko illaksi. Eikä siihen, että lujaääninen äiti reuhaa villille viisivuotiaalle salin toiselta puolelta komentoja...
Minusta imettäminen ei kuulu hienon ravintolan pöytään, ainakaan niin että kaikki näkyy. Johonkin syrjäisempään kohtaan ehkä. Se nyt vain on rintojen paljastelua.
Hyvä keskustelun avaus, kiitos!
Nyt kyllä monelta unohtuu, että lapsetkin ovat ihmisiä. Ja aivan yhtä arvokkaita kuin aikuiset. Ja maksavia asiakkaita siinä missä vanhempansakin.
Yrittäkäähän ihmiset nauttia enemmän elämästä, älkääkä tehkö muista ihmisistä uusia ongelmia vaan yrittäkää ratkoa vanhoja. Sillä terve, tasapainoinen ihminen voi nauttia niin ruoasta kuin seurastaan, ja antaa muiden tehdä samoin.
Jos ravintolassa käyminen on niin harvinainen luksushetki, että lapsi voi pilata moisen, niin miksi esim. meidän, ravintolassa useasti käyvän lapsiperheen pitäisi saada tylytystä. Mehän se kioski pidetään pystyssä.
Ja kyllähän lasten kuuluu leikkiä. Tapoja pitää toki opetella. Mutta eivät ne tavat ole hallussa kovin monella aikuisellakaan.
Minusta kyse on siis vuorokaudenajasta ja ravintolasta. Helsingissä on muutama hyvä ravintola joiden layout sopii lapsille ja joissa tiedän, että lapsi viihtyy. Sitten on muutama muu paikka, jotka ovat niin tupaten täynnä ja meluisia, ettei tulisi mieleenkään ottaa lasta mukaan.
Myöskin ilta seitsemän on mielestäni aika hyvä aikaraja, aika harva alle kouluikäinen nyt varsinaisesti nauttii olostaan ravintolassa sitä seuraavina illan tunteina. Kysymys ei ole edes että osaako lapsi käyttäytyä, osaavatko vanhemmat olla kauniisti ja hermoilematta, vaan myöskin siitä, että jos lapsen on illalla hyvä olla muualla kuin ravintolassa odottamassa kotiinpääsyä, miksi lapsen pitää olla siellä ravintolassa ylipäätänsä. Onko kokemus vanhempia varten, ja lapsen mukavuus toissijainen?
Mutta siis päiväsaikaan Helsinki on täynnä tasokkaita paikkoja, joihin voi mennä lapsen kanssa. Esim. yksi todella hyvä ja kohtuullisen hintainen lounaalle on Tori, jossa olen oman lapseni kanssa ollut usein, ja näyttää havainneen puoli Punavuorta saman asian. Ei tupakansavua, ei alkoholia (kiitos vuokrantajan), paljon perheitä, huippuhyvää ruokaa. Syystäkin täynnä joka lauantai. Vaikka on ahdasta niin homma toimii. Riittävän meluisiaa myöskin, ei oman lapsen käninät erotu joukosta.
Eli itse katsoisin tätä asiaa ennemminkin että mikä vuorokaudenaika ja mikä ravintola. Jotkut sopii usein, toiset ei ikinä. On paikkoja joiden henki ei tue leikki-ikäisen eläväistä olemusta.
Myöskin alkoholilainsäädäntö sanoo tästä asiasta jotain, minkä sain itse karvaasti kokea lapseni ollessa vauva. Eräänä kauniina kesäisenä iltana istuskelimme omasta mielestämme mannermaisessa sivistyksen hengessä eräällä keskustan kuuluisalla terassilla, itse join kahvia, lapsi nukkui vainussa, seuralaiset viiniä. Ilta oli kaunis. Kunnes nauttiminen suomen lyhyestä suvesta loppui lyhyeen kun ovimies tuli karuun ja lyhytsanaiseen tyyliin ilmoittamaan että kello on pian 19, seurueen vauva pitää viedä pois ravintolan alueelta 5 minuutin siällä (hänelle oli tultu erikseen ilmoittamaan että terassilla oli vauva). Jollei niin tapahdu kyseinen ravintola on vaarassa menettää oikeutensa. Tarkastuksia on kuulemma joka ilta. Olimme tietenkin todella vihaisia, kyseisen nuoren miehen puhetyyli oli töykeä ja puhisimme raivosta kun lähdimme samantien ulos. Mutta ilmeisesti todellakin joku tuollainen säännös on olemassa, toki sen asian olisi voinut meille toisinkin esittää. Siinä haihtui mannermainen vapauden illuusio aika nopeasti. Ja voin sanoa että kyseiseen ravintolaan en ole mennyt syömään kertaakaan sen jälkeen.
Tosiaankin, paikassa paikan tavalla. Emme valitse lapsiemme mukana olessa paikkoja, mistä löytyy leikkinurkkauksia (onko sellaisia edes enään?) vaan syömme lasten kanssa paikoissa, missä koemme, että ruoka on laadukasta ja maukasta.
Ja ehdottomasti lapsen rytmi/ tarpeet huomioidaan - kaikilla on näin ollen mukavaa. Lapsen kanssa opetelleen huomioimaan muita ja jos/kun "raivari" iskee, mennään paikaan missä voi raivota, ettei se häiritse muita. Ja kerrotaan lapselle, että itke täällä vessassa ihan rauhassa kun tuolla salin puolella ei voi itkeä, kun siellä myös muut ihmiset haluavat nauttia ruuasta. Meidän 3.5 vuotias esikoinen on ilo ottaa mukaan jo mihin tahansa hyvän ruuan paikkaan ja toivotaan toki, että junioristakin kasvaa hyvää ruokaa ja ruuan ääressä vietettyjen yhteisten arki- ja juhlahetkien arvostaja.
Parhaat muistot kyllä meillä syntyy hyvän ruuan parissa ystävien ympäröimänä. Miksi ihmeessä sen tulisi muuttua lasten myötä.
Minna
Hyvässä ravintolassa syöminen on Suomessa todella kallista, siksi minuutit tuntuvat hyvin arvokkailta joita ei halua pilattavan muiden häiriköinnillä oli kyseessä aikuinen tai lapsi.
Sari kirjoitti:
"Ja tuosta vessassa imettamisesta olen ollut sita mielta etta ei sinne kaymalan puolelle laitata ketaan muutakaan aterioimaan..."
No ei kukaan aikuinenkaan tule hoitamaan vessatarpeitaan ravintolasalin puolelle, joten miksi paskavaippoja siellä vaihdettaisiin...
Kyllapas julki-imettaminen saa voimakkaita tunteita esille.
Viimeisimmalle anonyymille: imettaminen ja vaipanvaihto ei ole sama asia vaikka vauvanhoitoon usein molemmat liittyvatkin, enka sanonutkaan etta vaippoja pitaisi vaihtaa siina poydassa ruokalajien valissa.
Joku sanoi ylla etta imettaminen on niin ohikiitavan lyhyt aika ettei sita ole pakko tuoda kenenkaan silmille. No, itse imetin (maailman terveysjarjeston suositusten mukaisesti muuten) kaksi vuotta samaa lasta, eli ei se nyt ihan ohikiitavalta tuntunut.
Toinen kommentoija rinnasti imetyksen munienkaiveluun ja seksiin, mutta nehan ei ole sama asia koska imettaminen on lapselle _ruokailua_ ja siten elinehto, seksi tai munienkaivelu ei ole sita kenellekaan.
Sellaisia paikkoja joissa en olisi imettanyt ei ihan heti tule mieleen, mutta en koskaan saanut keneltakaan ikavaa kommenttia tai edes ikavaa katsetta. Epailen etta imettamisen voi siis hoitaa hienovaraisesti(kin) tai sitten tielleni osui vain varsin hienoja kanssaihmisia.
Mielenkiintoinen, tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus.
Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia. Minusta on mahtavaam jos ravintolassa on elämän ääniä ja tunnelmaa - niin lasten kuin aikuistenkin. Kuitenkin vaivaannun ja väsynkin siitä, jos itse olen tullut rauhoittumaan työpäivän jälkeen ja keskustelemaan hyvässä seurassa, eikä siitä tule mitään, kun lapset huutaen juoksevat ympäri ravintolaa. Ongelma on se, että vaikka täälläkin monet ovat yhtä mieltä siitä, että vastuu on vanhempien, niin me kaikki määritellään eri tavoin se, mikä on liikaa, mitä emme hyväksy. Tämä liittyy laajempiin kasvatuskysymyksiin ja siihenkin, minkä verran vanhemmilla on nykyään auktoriteettia suhteessa lapsiinsa.
Jos ei lapsia saa viedä ravintolaan, ihmettelen vain, miten he ikinä oppivat käyttäytymään ravintolassa?
Ja vielä tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen: kyllä tarjoilija hoiti tilanteen epäammattimaisesti mielestäni.
Yleisesti ihmisillä on melko korkea kynnys huomauttaa kenellekään imettämisestä, siis kommenttina tuohon "kukaan ei ole kommentoinut ilkeästi".
Heti kun jonkun muunkin ruokailuun kuuluun yleisesti yksityisenä pidettyjen ruumiinosien paljastelua, niin saavat muutkin syödä muualla kuin ravintolasalissa. Vauvan ruokailu tissistä ei yksinkertaisesti ole sama kuin aikuisen.
Jopas tämä herätti keskustelua, kiitos kaikille mielipiteensä jättäneelle.
Toki olen sitä mieltä, että vanhempien pitää hallita ja hillitä lapsensa, jos ja kun ravintolassa ollaan. Ja selvä se, että meidänkin poikamme vetelee jo sikeitä puoli yhdeksältä illalla, illastaminen tapahtuu siis siinä ensimmäisessä kattauksessa. Ja jos tahdomme mennä syömään ja istumaan iltaa mieheni kanssa myöhemmin, silloin lapsi jää mummon tai muun läheisen kanssa pyjamabileisiin kotinurkkiin. Väsynyttä lasta emme raahaa mukana, siitä ei ole iloa kenellekään.
Rutiinit ovat tärkeitä, perheemme syö aina samoihin aikoihin, jolloin nälkä ei kasva liian suureksi, eikä häiiökäyttäytymistä ilmene ainakaan siitä syystä.
Poikamme temperamentti on myös oikein sopiva ravintoloissa, museoissa ja näyttelyissä pyörimiseen, hän ei helpolla hermostu, eikä ole kovaääninen paikoissa, joissa tulee olla hissuksiin. Kaipa siinä on osansa myös kasvatuksella, mutta myös luonteella, uskon näin.
En suostuisi missään nimessä viemään lasta muihin kuin omiin suosikkipaikkoihimme, samaa ruokaa hän syö kuin mekin, enkä aio aliarvioda häntä kuskaamalla poikaa Mäkkäriin, kuten joku siellä kommenteissa ehdotti. Olen muuten kerran yrittänyt, lapsi haukkasi hampurilaista ja palautti paperipussin minulle, totesi ettei halua moista syödä. Fiksu ipana, jolla on hyvä makuaisti.
Toivon että aikuisilla on riittävän vahva kyky arvioida mitä ravintoiloissa voi ja ei voi tehdä. En itse vaihtaisi missään nimessä lapsen vaippaa ravintolan sohvalla - koen sen aivan tarpeettomaksi ja kerrassaan vastenmieliseksi, edes ajatuksen tasolla.
Pohdin tätä kyseistä lapsi ravintolassa -aihetta ystäväni kanssa eilen ja totesin että syön vuodessa varmasti 150 kertaa ravintoloissa, enkä muista häiriintyneeni kertaakaan edellisen vuoden aikana. Käyn fine dining -paikoissa, kahviloissa, baareissa, kuppiloissa ja korttelikapakoissa. Johtopäätöksenä sanoisin että vanhemmat hoitavat siis hommansa hyvin, kasvattavat lapsistaan hyviä tyyppejä, jotka osaavat käyttäytyä tilanteen mukaan.
Mukavia ravintolahetkiä toivottelen ;)
Valitettavaa on, että myös tässä keskustelussa tulee esille se, suomalaiset ovat kovin suvaitsemattomia ja tylyjä kanssaihmisiään kohtaan. Mielensäpahoittajakansa. Ihmisten tulisi vähentää omaan napaan tuijottelua ja olla yhteisöllisempiä, ottaa asioita hieman rennommin eikä kiristellä hermojaan joka asiassa - omaan asenteeseen voi vaikuttaa. (Omakin) elämä saattaa sen jälkeen näyttää vähän valoisammalta. Ilman lapsia ei olisi aikuisia.
Suomen ravintolakulttuuri on tän suhteen niin surullista, en yhtään ihmettele että monet kysyvät etukäteen että ovatko lapset tervetulleita. Mieluummin kysyä kuin istua häpeissään ja ihmetellä henkilökunnan käytöstä. Me tultiin just perhelomalta Thaimaasta, siellä tarjoilijat tulivat ottamaan pikkulapset syliin tai leikkimään (iästä riippuen) jos nämä eivät jaksaneet istua pöydässä.
Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä aihe. Kertoo siitä paljon puhutusta yhteiskunnan ilmapiiristä, jonka me kaikki siis yhdessä muodostamme.
Oma lapsi kuuluu siihen hieman haastavampaan kategoriaan eli keskittyminen herpaantuu ja ruokailu keskeytyy usein kysymyksiin ympäristöstä ja elämästä yleensä. Ei siis ole mikään pikkunukke, joka istuu hiljaa rusetit päässä. Käytös ei ole huonoa mutta ei huomaamatonta. Ja voin taata, että häntä kasvatetaan mutta en aio muokaroida hänestä hiljaista ja viedä Rossoon kunnes hän on 18, jottei jonkun kanssa-asiakkaan vuoden ainoa hiljainen hetki häiriinny.
Käymme kahviloissa, lounailla ja ilallisella ravintoloissa lapsen aikataulun mukaisesti. En koskaan palaa paikkaan, jossa olen saanut huonoa palvelua. Lähes aina sujuu hyvin mutta ei aina.
Itse olen kohtelias sekä aikuisille että lapsille joten oletan sitä myös lapseltani mutta myös muilta. Aikuisen aiheeton huono käytös lasta kohtaan ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin aikuista kohtaan. Tämä vaan tuntuu olevan monen ajatus.
Täytyy muistaa, että niitä kerran vuodessa ravintolassa ruokailevia on paljon. Harvalla on varaa syödä joka toinen päivä ravintolassa jos kertakulu on n. 25-50 euroa. Yksinkertaisesti ravintolassa syöminen on tässä maassa luksusta, joten sen yhden hienon illan merkitys on ihmiselle todella suuri. Mäkkäri on köyhien pelastus ja se vain on tosiasia.
Jäin vielä miettimään tätä asiaa myöhemmin. Koska asia selkeästi rajaa ihmisiä, eikö olisi kaikkien kannalta mukavampaa, jos ravintolat ilmoittaisivat miten suhtautuvat lapsiin? Tällöin he (me?) jotka haluavat syödä aikuisessa seurassa, saavat sen tehdä, ja toisaalta lapsiperheet saavat syödä rauhassa ilman että täytyy pahoittaa mielensä silmienpyörittelystä tai nousta barrikadeille suvaitsemattomia mielensäpahoittajia kohtaan. Win-win? Enkä nyt puhu mistään hihamerkeistä, vaan tyylikkäästä tavasta ilmaista asia niin, että kaikki osaavat varautua.
Itse esim. opin tästä keskustelusta, että Rafla (ja Maxill?) ovat lapsiystävällisiä. Tällöin tiedän etten suuntaa niihin aikuisillalliselle, vaan hyödynnän tarjontaa lounasaikaan. Kaikki voittaa.
Uskallan olla asiasta eri mieltä, kaksi Big Mac-ateriaa (jotka pitkässä juoksussa ovat maailman epäterveellisintä mättöä ja maksavat yhteiskunnalle pitkän pennin kun niiden satoa korjataan) maksaa saman verran kuin hyvä ja tasokas, puhtaista raaka-aineista valmistettu ravintola-annos lounasaikaan. Mieluummin syö sitten ravintolassa harvemmin ja nauttii laadusta, eikö? Hampurilaisia syödään meilläkin, mutta itse tehtynä kotosalla, silloin ne ovat minun mielestäni herkkua. Ja kun hauduttaa vaikkapa edullista possua sinne hampparin väliin, ei kustannus ole läheskään se, mitä maksat hamppariketjulle.
Yllä oleva kommentti siis anonyymin klo 10.50 jättämään kommenttiin.
A-M, kyllä meidän ravintoloihimme saapuu joskus lapsia lounasaikaankin, itse syön usein poikani kanssa lounasta. Voin vakuuttaa että klo 12.30 ei löydy rauhallista pöytää mistään, täyden ravintolasalin puheensorina, astoiden kilinä, kahvikoneen äänet ja muu yleishälinä on aikamoista, siinä jää lasten kiljahdukset aivan huomiotta. ;)
Meidän lapset on ihan pieninä jo otettu ravintolaan syömään ja kotona on alusta asti painotettu hyviä pöytätapoja.
Itseäni muiden lapset eivät ole koskaan ravintolassa häirinneet. Ainoat häiriöt ovat aiheuttaneet humalaiset aikuiset.
Vähän asian vierestä: olen monesti Tukholmassa ihmetellyt, miksei siellä näe "missään" ruokaravintolassa illalla lapsia. Ehkä liikumme vaan väärissä paikoissa. Vinkkejä otetaan vastaan hyvistä paikoista, jos näin on.
Imettämisestä ravintolassa. Eikö ole aika erityistapaus, että joku imettäisi ravintolassa tissit paljaana? Kanssaruokailijat eivät edes huomaa, jos vaivihkaa antaa vauvalle maitoa paidan napit avattuina ja äidin huivi lapsen peittona. Sillähän se pikkuinen rauhottuu.
//Anoushka
Moro !
Käymme noin kerran kuussa kolmen lapsen kanssa (iät 9 - 15)ulkona syömässä (en tarkoita MCäriä. Minun kokemukseni etelä Helsingin ravintoloista on kyllä toinen. Meitä on kohdeltu hyvin eikä lasten kanssa ole ollut ongelmia mainittavsti. Pelkään, että negatiiviset kokemukset USEIN on tarjoilijasta ja hänen näkemyksestään kiinni. Kaikki alalla olevat eivät ole niin "palvelualttiita" kun pitäisi olla, valitetttavsti. Lapset ovat asiakkaita yhtälailla kuin heidän vanhempansa.
Tosi törkeä tarjoilija ensin antaa luvan ja sitten marisee kun lapsi kävi katsomassa kuitenkin 5v on järkeäkin jo tekemisissään!!!Ja hyvinhän se kierros meni. Ja mitkä muut asiakkaat jos ravintolassa ei juuri ollut ketään ja rauhallinen lapsi tutustuu paikkaan!!! Totta lapset ja lasten käytös ja siihen puuttuminen on vanhempien tehtävä ja vastuulla! On tullut minullekin tutuksi kaupassa kun tulee tällainen ns. Räikeän (ei sääntöjä ollenkaan) vapaan kasvatuksen esimerkki kun mamma tulee liikkeeseen niin lapset jää myyjien kaitsettaviksi..
Ja mitä imetykseen tulee niin itse imetän muut huomioon ottaen ei tissini siellä muille paljaana vilku!!! Ja jos kukaan kehtaa mulle tulla ravintolassa sanomaan että mene vessaan imettämään, vastaukseni kuuluu että "meneppä itse syömään ruokasi tuonne toiletin puolelle, ole hyvä!!!"
Kristiina
Moni peräänkuuluttaa vanhemman roolia lapsen käytökden suhteen ravintolassa, mutta varmaan jokainen vanhempi tietää, ettei se ihan aina kaikissa ikävaiheissa ole oikein mahdollista pitää lapsi hiljaisena ja rauhallisena. Esimerkiksi meidän uhmaikäisen, juuri vajaa kolmevuotiaan, kanssa on mahdoton tietää millainen ravintolareissu tästä tällä kertaa tulisi. Ja kun meidän lapsi huutaa, niin hän oikeastaan kirkuu, joka kuuluu ja häiritsee takuulla ihan kaikkia. :(
Joten me vanhemmat, jotka kyllä pidämme kuria ja opetamme ja ohjaamme lastamme hyville tavoille, emme tällä hetkellä voi käydä vilkkaan, kovaäänisen ja uhmakkaan lapsemme kanssa ravintoloissa. Sääli, mutta en kyllä itsekään haluaisi istua viereisessä pöydässä samanlaisen hurrikaanin kanssa kuin tämä meidän kullannuppumme pahimmillaan on. :)
Miten vaan sitten opetat lasta syömään ravintoloissa ja käyttäytymään kun koskaan ei voida harjoitella? Siinäpä dilemma. On kyllä kateellinen monille stävilleni, joiden lapset eivät ole samanlaisia temperamenttipakkauksia kuin tämä meidän tyttö.
Me voidaan käydä vain muutamissa paikoissa, joissa on lapsille leikkitila ja niissä ei ole koskaan hyvää ruokaa. Niin ja meitä on tosiaan pyydetty poistumaan ravintoloista niin Hollannissa kuin Ranskassakin, silloin kun vielä yritimme hänenkin kanssaan ravintolassa syödä.
Tuolla kun joku päivitteli imetystä ja itsensä paljastmista ravintoloissa, niin pitääpä mainita, että mun tisuja saa kyllä ihan väkisin ja läheltä tiirata, jos haluaisi mun imetyksen aikana nähdä vilauksenkin mun ihoa! :)
Mä käytän hyvin peittäviä ja tarkoitukseen sopivia imetyspaitoja ja -liivejä, joiden lisäksi peitän lisäksi jollakin kankaalla sitä kulmaa, josta mahdollisesti joku voisi toimitustani seurata. Ja eiköhän näin toimi aika moni imettävä äiti! :)
Huh, miten pitkä liuta kommentteja. Lisään vielä omani, lapsettoman tarjoilijan näkökulmasta: kokemukseni mukaan lapsiperheet ravintoloissa voi jakaa seuraavasti:
Häpeilijät. Tulevat jo valmiiksi anteeksipyytelevän näköisinä, nolostuvat jos vähänkin vauva parahtaa, ovat erittäin kiitollisia pienestäkin huomioinnista ja erikoiskohtelusta tarjoilijan osalta. Helppoja asiakkaita, vaikka tekisikin mieli sanoa että relatkaa, ei kaikki tarjoilijat vihaa lapsia.
Maanvaivat. Huonosti käyttäytyvät lapset ja aikuiset. Meluamista, ruoan heittelyä, juoksemista henkilökunnan ja muiden asiakkaiden tiellä. Otetaan henkilökohtaisena loukkauksena kun ruokalistalta ei löydykään pizzaa tai keitteyjä perunoita ja tarjoilijan yrityksiä saada lapsi viihtymään katsotaan nenän vartta pitkin. Jos ruoan tulossa kestää tai "kestää" ei lapselle selitetä että ravintolassa välillä joutuu odottamaan vaan tiuskitaan tarjoilijalle ja annetaan lapsen kitistä. Pöydän alunen ja tuolit muistuttavat ruokasotatannerta ravintolasta lähdettäessä, anteeksi tätä ei tarvitse pyytää tietenkään.
Hurmurit. Lapset joilla on käytöstavat hallinnassa ja ennakkoluulottomasti maistelevat ruokia joita monet aikuisetkin vieroksuvat. Ovat tasa-arvoinen osa pöytäseuruetta ja hurmaavat hymyillään ja reippaudellaan henkilökunnan.
Sitten on vielä ne tapaukset, kun lapset kohteliaasti kiittävät tarjoilijaa ja seurueen aikuiset tuppisuina eivät katso edes silmiin, silloin todella mietityttää miten voi käytöstavat hypätä yhden polven ylitse :D ylipäätänsä hauskinta lapsiasikkaissa on mielestäni rehellisyys, ei ole monen aikuisen kiitokset lämmittäneet mieltäni yhtä paljon kuin vähän aikaa sitten ala-asteikäisen pojan kommentti "täällä olikin paljon hauskempaa kuin mä luulin". Ja tosiasia nyt vaan on, että tarjoilijan ammatti on Asiakaspalvelua isolla A:lla, mitä ikinä negatiivista tarjoilija ajatteleekin ei sen tulisi näkyä tai kuulua. Tämä pätee niin lapsiin kuin törppöihin aikuisiinkin.
Mieleeni muistuu eräs elämyskokemus pohjalaisen rannikkokaupungin arvostetusta merenrantaravintolasta, jossa olimme kaksivuotiaan kanssa illastamassa. Tunnelmaa oli luomassa elämää nähnyt pianisti sekä kiroileva ja meluava äijäseurue joka mellasti humalaisena kabinetin puolella paljeoven takana. Panistisetää häiritsi tavattoman paljon mekossansa pyörähtelevä tyttäremme, joka otti pari tanssiaskelta parketilla musiikin tahtiin. Taisipa kerran juosta kipittää parketin ympäri ja palasi sitten paikalleen. Ravintola oli puolityhjä ja pianistisetä tuli muutaman konjakin nauttineena selvittämään, miten paljon hän inhoaa lapsia, jotka häiriköivät ravintoloissa. Hän oli ruotsinlaivoja kolutessaan hauskuuttanut itseään pelottelemalla lapsia hyttikäytävillä. Tunnelma latistui, mutta suomalaisina emme saaneet sanotuksi että herra voisi poistua. Annoimme kyllä palautetta seuraavana päivänä johdolle.
Raflassa olen muuten saanut lasten kanssa ruokailevana hyvää palvelua, kiitos siitä!
Me syömme muksujen (pojat 5- ja 1,5-v) kanssa ulkona aika usein, noin kerran viikossa. Kyllä se useimmiten vanhemmilta hermoja vaatii :-/. Etenkään puolitoistavuotias kun ei jaksa kovin kauaa yhteen asiaan keskittyä.. Omasta ruoasta nauttimisesta saa usein vain haaveilla. Toisaalta sitä se on kotonakin - pienin vetäisee oman annoksensa ennätysajassa eikä yleensä anna vanhemmille kunnollista ruokarauhaa, oli sitten vielä pöydässä tai jo pöydästä leikkeihin siirtyneenä. Toivottavasti tilanne helpottuu pian!..
Ravintoloiden leikkipaikat ovat sinänsä ihan hyvä keksintö, mutta ikävä kyllä ne tosiaan löytyvät lähinnä ravintoloista, joissa minä en halua syödä.
Itse ymmärrän mainiosti, että lapsista on ravintoloille lisävaivaa. Siksi yritän siivota pahimmat jäljet lattialta itse pois, olivatpa ne sitten leivänpalasia, servettejä, haarukoita tai puoliksi pureskeltuja perunoita ;-).
t. mimi
Meillä on nyt vuoden ikäinen lapsi, jonka kanssa ollaan käyty muutamia kertoja ravintolassa - ei missään superhienossa, mutta ei Mäkkärissäkään. Meille syömiskerrat ulkona on tärkeitä ihan omien hermojen ja parisuhteen kannalta, ja haluaisinkin nostaa esiin myös meidän lapsellisten oikeuden nauttia ravintolassakäynnistä. Siis: tässä kai vastakkain ovat lapsista häiriintyvien oikeus nauttia ravintolaillastaan ilman lapsia ja lapsellisten oikeus käydä ravintolassa ylipäätään. Aina lapsen hoitoon jättäminen ei ole mahdollista. Ja tosiaan: missä se lapsi ravintolakäyttäytymistä oppii ellei ravintolassa.
Taidan kuitenkin lukeutua tuossa pari kommenttia sitten olleessa listassa häpeilijöihin. Kun menemme ravintolaan, ruukaan levittää syöttiksen alle harson tai servettejä ja pyyhkiä syöttötuolin ja lattian syönnin jälkeen, vaikka ei ehkä kuuluisi minun tehtäviini. (Vai mitä ravintola-alalla olevat ovat tästä mieltä? Pitääkö siivota omat sotkut?) Aina on myös syyllinen olo, jos lapsi kätisee, vaikka tuon ikäisellä ei olekaan vielä kyse huonosta käytöksestä. En tosin oikein osaa ajatella, että lapsen kätinä voisi oikeasti jonkun toisen ruokailun pilata, koska eihän siihen tarvitse reagoida muiden kuin vanhempien. Tietysti ympäriinsä juoksentelevat ja toisten laseihin kätensä työntävät muksut ovat asia erikseen. Enemmän minua häiritsee oman lapsen hermostuessa ajatus, että muut pitävät ihan paskana äitinä, jos lapsi äännähtää.
Ja imetyksestä on minunkin kyllä sanottava, että yleensä ei kyllä taida tissi vilahtaa ellei ihan varta vasten sitä kyttää. Ja onhan nyt oikeasti ihan eri asia antaa lapselle maitoa kuin kusta porttikongiin, etenkin, jos se maito on lapsen ainoaa ruokaa. Vaipanvaihdostakin on vielä pakko sanoa: joskus olen joutunut vaihtamaan lapselle vaippaa muualla kuin vessassa (en muistaakseni kuitenkaan ravintolassa), jos vessassa ei oikeasti ole minkäänlaista paikkaa, missä sen vaipan voisi vaihtaa. Sekä imetys että vaipanvaihto ovat tunnetusti keinoja, joilla itkevän vauvan saattaa saada rauhalliseksi.
Hei Hanna, piti vielä tarkentaa. En siis tarkoittanut, että lounaat olisivat lähtökohtaisesti lapsivapaita, vaan sitä, että lounas on ruokailuhetkenä muutenkin (yleensä) hälyisämpi, ettei sitä suhtaudu omaan ruokailuhetkeensä yhtä mustasukkaisesti.
(Halusin pehmentää mielipidettäni ja todeta, että onneksi minullekin jää mahdollisuus käydä Raflassa/Maxillissa, vaikka dinnerit unohtaisinkin.)
Elämänmakuisesta ravintolassa syömisestä tuli mieleen: ovatko koirat tervetulleita Maxilliin ja Raflaan? Nythän lakimuutos sallii sen.
Voi Hanna, olen pahoillani.
Vauvat ja lapset ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Ravintoloihin ehdottomasti mukaan.
Koirat sen sijaan. Koirapelkoisena tuo uusi lakimuutos on painajaiseni. Ravintoloissa ja kahviloissa on tähän asti saanut olla koirilta rauhassa, ilman pelkoa. Ja ilman karvoja ja kuolaa ruoassani ja koiran hajua sotkeentumassa ruoan tuoksuun.
Tässä kohtaa olen suvaitsematon: ruoka ja koirat eivät vain kuulu yhteen. Koiria joutuu välttelemään ja pelkäämään jo kaupungilla aivan tarpeeksi. Koira on eläin, ja vaikka voin ymmärtää niiden olevan rakkaita perheenjäseniä monelle, toivoisin silti hieman sympatiaa meitä koirakammoisia kohtaan. Edes sen verran, että voisin edelleen nauttia lempikahviloistani ja -ravintoloistani.
Tarkoituksenani ei ole suututtaa tai satuttaa ketään, tämä aihe vain on sydäntäni lähellä. Ja itkettää jopa, kun pelkään joutuvani vastaisuudessa jättämään kahvila- tai ravintolanautinnon väliin koiran takia.
Tiedän myös, että tästä inhosta ja pelosta voisi päästä yli, ja olen kyllä yrittänytkin. Silti olen sitä mieltä, että koirat eivät kuulu ravintoloihin, olen pahoillani.
Mielenkiintoinen keskustelu!
Lapset ovat tervetulleita ravintolaan, eikä pieni itku haittaa ruokailuani :) Mutta lentävä ruoka tai tahmatassut jonkun toisessa juomassa ja ympäriravintolaa juoksevat piltit ovat no no.
Olin juuri lomalla Adrian meren rannalla ja siellä niin lapset kuin koiratkin kulkivat turistien ja paikallisten mukana paikasta paikkaan. Ketään ei tuntunut häiritsevän myöskään irti olevat koirat. Ymmärrän hyvin, että joillekin koirat voivat olla lapsen korvikkeita(en välttämättä hyväksy liiallista koiran inhimillistämistä) ja minulle sopii hyvin myös koirat ravintoloissa ja kahviloissa. En kuitenkaan itse ottaisi kahta rohmu-koiraani mukaan, ehkä korkeintaan terassille.
Jos siis halutaan, että "lapsellisia" ihmisiä ymmärretään ja heidät hyväksytään ravintovieraiksi tulisi mielestäni myös "koiralliset" ihmiset hyväksyä. Eikös tämä ole juuri sitä avarakatseisuutta, jota tässäkin keskustelussa ollaan toivottu :D
ps. Vaikka edellä kerroinkin toivottavani lapset tervetulleiksi ravintolaan, toivon että heidän ei annettaisi päästä buffee pöytään ilman aikuisen valvontaa...On jäänyt useammin varsinkin jälkiruuat syömättä, kun taapero on nuollut tarjoilulusikat ja pistänyt takaisin kulhoon.
Nyt on ihan pakko minunkin tyrkätä tänne mielipiteeni.
Itsekin olen kahden tempperamenttisen tytön äiti ja valitettavasti joutunut jättämään paljonkin ravintolahetkiä väliin sen takia, ettei vaan oma hermo kestä sitä säätämistä. Enkä myöskään pidä siitä, että lapseni kiukuttelevat yleisillä paikoilla. Muiden kiukuttelut eivät haittaa, koska ei ole minun tehtäväni puuttua niihin.
Mutta ehdottomati olen sitä mieltä, että lapset ravintoloihin!
Mutta nyt meni kyllä täysin yli toi edellisen anonyymin kommentti, jossa todetaan, että lapset ja koirat ovat sama asia. Anteeksi mitä?
Eli käytännössä myös sikalan omistaja saa tuoda karjansa ravintolaan, koska minullakin on oikeus viedä sinne lapseni. Niinkö?
Olen tuo 13.51 kirjoittanut anonyymi.
En missään nimessä ole sitä mieltä, että lapset ja koirat ovat sama asia, siksi juuri laitoin etten hyväksy koirien inhimillistämistä. Arvasin, että tästä nousee kauhea haloo.. Pyydän vain yhä sitä avarakatseisuutta :)
Mä niin yritin välttää itse vahingossakaan ottamasta koira-aspektia esille... Eli siihen loppui tosiaan se eurooppalainen avarakatseisuuus. Aikansa ja paikkansa sekä lapsille että koirille. Ehdottomat mielipiteet ja pelot ja kammot sinne missä aurinko ei paista. Joku oksentaa imettämisestä toinen pelkää kuollakseen koiria. Voi voi. Olemme erilaisia.
huh, millanen äitienpäivä :( kauhee kommentti toi "periaatteessa...". eli kivat lapset on tervetulleita, mut toi teidän riehuva kakara ei? sillä tarjoilijalla on ollu huono päivä, eikä se pelänny näyttää sitä asiakkaille...
kiinnostava keskustelu täällä. erityisesti lapsettoman tarjoilijan kommentti oli musta täyttä asiaa. just noinhan se on, ihmiset, siis myös lapset, on erilaisia. se kannattaa muistaa, ku vaatii noita tiukkoja rajoja. "tänne lapset on tervetulleita" tai "tänne lapset ei oo tervetulleita" on hankala väite, koska sit siihen tartutaan kii ja luullaan, et asoita ei voi harkita tapauskohtasesti.
asia, josta täällä ei oo puhuttu, on monien suomalaisten ravintoloiden hiljasuus. mulle ruoka, ruokailu ja seura on ilosia asioita, ja se näyttäytyy hilpeen jutustelun muodossa. mitä hilpeempää, sitä enemmän puheensorinaa! tai näin se muualla maailmassa menee, ei tartte mennä, ku tukholmaan, ni eron huomaa. jos ravintolassa on ilonen tunnelma, ni myöskään lasten äänet ei oo häiritseviä. mut jos siellä ravintolassa pönötetään mykkinä, ni ei ihme, et ykskin äännähdys tuntuu häiritsevältä.
musta käytöstapoihin kuuluu juttelu muun seurueen kanssa! se on tärkeempää, ku et saako veistä laittaa suuhun tai muut etikettisäännöt. ja lapset kuuluu myös seurueeseen, niitten kanssa pitää myös puhua. pieni hymy sillon tällön auttaa myös. jos on ite ilosella mielellä, ni mielenrauha ei niin helposti järky lapsistakaan :)
Mä en pidä huutavista lapsista, oli paikka sitten ravintola tai mikä muu tahansa. Toisaalta en sitten myöskään pidä metelöivistä aikuisistakaan (tasapuolista, kyllä).
Mutta siis lähtökohta ei pitäisi olla se, että lapset on ravintoloissa kiellettyjä. Jos itselläni olisi lapsia, en niitä kuitenkaan sinne veisi, mutta se johtuu siitä, etten itse tykkää ravintoloissa käydä.
Aikuisen ruokailu tissistä olisi tosiaan kamalaa katsottavaa.
Hitto kun äitiysloma loppuu, tuli ihan ikävä julki-imettämistä :D
Jos minun lapselleni tarjoilija olisi ensin antanut luvan käydä yläkertaa tutkimassa ja sen jälkeen alkanut itkettää lasta siitä, että hän myös siellä kävi, niin...
... emme olisi poistuneet ravintolasta ennen kuin ko. tarjoilija olisi pyytänyt lapselta anteeksi epäjohdonmukaista käytöstään.
Hienoa että otit asian puheeksi tarjoilijan kanssa, toivottavasti sanoma välittyy myös ravintolan johdolle...
Käymme aika paljon ravintoloissa itsekin, kohta 3-vuotias tyttömme on ollut mukana ensimmäisen kerran viikon ikäisenä. Tyttö tykkää hyvästä ruuasta kuten mekin, tähän olemme ihan tietoisesti pyrkineetkin nimenomaan käymällä kunnon ravintoloissa, ts. sellaisissa joissa ei välttämättä ole leikkipaikkaa.
Ravintolakäynti on mielestäni myös tärkeä osa tapakasvatusta, toki vaadimme käytöstapoja myös kotona: pöydästä noustaan vasta kun kaikki ovat syöneet, pyydetään kauniisti ja kiitetään. Täytyy kuitenkin muistaa että asioita ei osata ellei niitä harjoitella. Ja kuten joku sanoikin, uhmaikäisen kiukkukohtaus tulee kuin hyökyaalto, toki luonnonvoiman iskiessä voi viedä lapsen rauhoittumaan jonnekin sivummalle.
Vaikka minulla onkin siis lapsi jonka kanssa käyn ravintoloissa, myönnän että minua häiritsee, mikäli lapset saavat huutaa ja sotkea ilman vanhempien puuttumista.
Kiitos aktiivisesta keskustelusta, olen lukenut jokaisen kommentin, mutta en valitettavasti ehdi kommentoida niistä jokaista.
Tarkennan vielä kantaani, ravintolassa pitää osata käyttäytyä. Lapset, aikuiset, koirat, mummot ja vaarit.
Eikä lapsia nyt tietenkään tarvitse sinne mukana raahata, jos se ei tunnu luonnolliselta eikä sovi perheen kuvioon muutenkaan. Ajattelin lähinnä niitä vanhempia, jotka luopuvat ravintolakäynneistä sen takia, että lasta ei haluta ottaa mukaan, kun hänen pelätään aiheuttavan häiriötä. Pelko pois, he oppivat kyllä, jos lapsen temperamentti on ravintolassa istumiseen sopiva. Kuten todettu, kaikilla se ei ole. Iän myötä tulee lisää kärsivällisyyttäkin, tai kuten omassa tapauksessani, se vähäkin häviää. Ei voi tietää.
Itse en koe että meidän neljävuotiaamme pitäisi istua kotona kolmen ruokalajin illallista paikoillaan ja odottaa että kaikki ovat syöneet. Hän saa poistua syötyään (tai jos mukana muita lapsia, koko lapsijengi kerralla) leikkimään, kiitettyään ensin ruoasta ja vietyään lautasensa keittiöön. Kummasti hän on kuitenkin omaksunut ravintolan tavat ja istuu jopa kolme tuntia paikoillaan, jos tilanne sitä vaatii. Heillä on hyvä pelisilmä, lapsilla.
Ja kyllä, minulla on laukussa iPhone jossa on sata ja yksi peliä, puhelin äänettömälle, peli päälle ja lapsi jaksaa istua vielä sen jälkiruoan ajan paikoillaan. Tyylipisteitä ei aina jaksa kalastaa, joskus mennään sieltä missä aita on matalin. ;)
Karmiva tarjoilija..
jos ravintola oli vielä kaikenkaikkiaan tyhjä ei juuri kannattaisi tuollaisia sanoa sillä asiakkaathan (vanhemmat) voivat tulla joskus paikalle myös ilman lapsia..tässä tapauksessa oletan heidän menevän jonnekin muualle ja hyvä niin...
Itselläni on suuri perhe ja myös kehitysvammaisia lapsia 2 .. käymme usein ulkona syömässä sillä lapsemme nauttivat siitä. Käytös ei aina ole kuin oppikirjoista mutta onnekseni melkein aina naapuri pöydässä istuu se aikuinen joka maiskuttaa, syö suuauki, puhuu ruoka suussa, puhuu puhelimeen, puhuu kovaäänisesti jostain mikä ei minua kiinnosta pätkääkään saatika känniset urpot jotka ovat tulleet syömään jne.. lapseni harjoittelevat nyt kuinka ravintolassa käyttäydytään jotta aikuisena he osaisivat käyttäytyä kuten aikuisten tulee... ja mitä tulee teihin romanttisen illallisen syöjiin niin menkää aavistuksen romanttisempaan aikaan sinne ravintolaan... ihmisillä on jotenkin kamalan suppea ajattelutapa lapsista jne... kuitenkin miettikää itseänne koulutus tilaisuudessa joka kestää sen jälkeen kun sinua kiinnostava osuus on ohi alkaako tympimään ??? jep.. käyttäydytkö mielestäsi hyvin kun alat ensin torkkua ja muut yrittävät tönimään ettei johtaja tms. näe, menet muka vessaan jne...
En itsekään aina jaksaisi odottaa, että saan ruokani kun olen esim. odottanut pidemmän aikaa ... vaikka ravintola olisi kuinka arvostettu...
Syökää te lasten inhoojat kotona ,siellä ei kai kukaan häiritse teidän narsistista habitustanne
Aurinkoista kesää kaikille vanhemmille jotka vievät lapsiaan tutustumaan ruoan ihanaan maailmaan :)
Meneeköhän jo vähän aiheen sivusta... Tässä ja monessa vastaavassa keskustelussa ilmenee useampaan otteeseen mielipide, jonka mukaan on itsestäänselvää, että lapsen käytös on aina vanhemman vika tai ansio. Joo-o, onhan se niinkin. (Varsinkin "helppojen" lasten vanhempien mielestä - ja varsinkin niiden mielestä, jotka tuntevat jonkun, jotka tuntevat jonkun, jolla on joskus ollut lapsia...)
Kun pyöritään siellä muutaman vuoden huiteissa,aika paljon menee myös lapsen tempperamentin piikkiin. Siinä vaiheessa kun tavallinen 12-vuotias jantteri hakkaa päätä Rosson pöytään, kun listalla ei ole nugetteja, voidaan ehkä jo vähän vilkuilla kasvatusosastoonkin päin.
Todella kurja juttu! Itse aloitin blogini juuri siitä syystä, että saisin testattua ravintoloiden reaktion vauvan kanssa liikkuvaan äitiin.
Olen saanut mulkaisuja harvoin, useimmiten ravintoloissa ollaan oltu ystävällisiä, muutamissa jopa avattu ovi sisääntullessa!
Ei enää lasten vihaajat vs perheet asettelua, sopu sija antaa, jokaisella tulisi olla mahdollisuus tutustua ruuan ihmeelliseen maailmaan!
Mä rakastan myöskin sitä mainitsemaasi "koko perhe" kulttuuria mikä muualla ravintoloissa vallitsee, ei oikeastaan suomessa. Suomessa pitää olla hiljaa ja siististi ja lapsi on monelle ravintolassa kirosana. Kaikenlainen löpinä, myös iloinen puheensorina hyssytetään lapselta ravintoloissa pois-etenkin monen vanhemman puolesta.
Itse vien jatkossakin lapseni ravintolaan aina kun siltä tuntuu. Täytyy kyllä sanoa että itse en olisi aivan noin korrekti tarjoilijattarelle ollut kuin sinä ihana Hanna ;)
Minä olen aikuinen ja menen ravintolaan nauttimaan ja rentoutumaan - itkevät ja häiriköivät lapset eivät sinne mielestäni kuulu. Poikkeuksena paikat joissa tarjoillaan nauravia nakkeja ym. lasten ruokia.
Noin muuten pidän kyllä lapsista, mutta ei niitä tule kaikkialle ottaa ja vanhempien pitää opettaa nuoresta pitäen miten käyttäytyä julkisilla paikoilla.
"Muutama kätevä pikku vinkki ravintolaan menoa suunnitellessa.
-Jos inhoat pieniä lapsia, varaa pöytä iltaseitsemästä eteenpäin. Useimmat lapsiperheet valmistautuvat laittamaan lapsiaan nukkumaan jo siinä vaiheessa.
-Jos haluat syödä illallisesi hiljaisuudessa, mene luostariin."
Tarkoitat että aikuisten työssäkäyvien ja maksavien asiakkaiden pitäisi tehdä päätöksiä lasten ehdoilla? Ei se kyllä ihan noin mene.
Kati kirjoitti...
Sehän oli kiva. Minulle ei ole tämmösta tapatunut ja mä on semmonen äiti joka imettä ravintolassa ja kun kerran wessa oli niin likainen vaidon myös vaipan sohvalla. Jos ravintola ei halua lapsi he voisivat laitta ovelle k 18. ja ei humalaisia.... ;-)
Apua. Miten joku voi ajatella noin. Vaihdat vaipan sohvalla, huhhu. Itellä menisi ruokahalu jos tuollaista joutuisi sivusta seuraamaan. Eikä kyllä imetyskään ole ok ravintolan pöydässä.
Koiratkin ovat nykyään tervetulleita moneen ravintolaan, mikseivät lapset? Miten lapset oppisivat ravintolakäytöksen, jos he eivät ole tervetulleita. En muutenkaan pidä siitä, että aikuiset ottavat oikeuden kohdella lapsia kuin heitä ei olisi. Millaisen käytösmallin me lapsille haluamme opettaa?
Minulla on nyt jo teini-ikäiset tyttäret ja olemme aina syöneet usein ravintoloissa ja kahviloissa.
Tallinnassa meidät häädettiin pois ravintolasta, kun kaksivuotias nukahti kesken ruokailun...
Suomessa olemme saaneet ruokailla rauhassa, mutta eritoten harmitti se, että usein on niin, että ns. lapsiystävällisestä ravintolasta on saanut lapsille vain nauravia nakkeja, kun lapset olisivat syöneet ihan oikean lihattoman ruoka-annoksen.
Yksi parhaista ravintoloista on Lahden Mamma Maria ja muut sen kaltaiset, joissa lapset ovat asiakkaita siinä kuin aikuisetkin ja minkä tahansa annoksen saa lapsen kokoisena, jos tahtoo, ja puoleen hintaa.
Rossoissa olemme käyneet paljon, koska niissä myös lapsia on kohdeltu ihmisinä. Valitettavasti ns. gourmet-ravintolat on usein pitänyt jättää väliin ihan jo siksi, että ravintolalla ei ole ollut tarjota lastenistuinta.
Viittaan aikaisempaan kommenttiin, jossa joku kirjoitti näin: "Käännetäänpä edellisten kommenttien jäljiltä hiukan näkökulmaa: tulisiko ravintolaan pääsy kieltää vanhemmilta jotka eivät ole osanneet kasvattaa ja ohjeistaa lastaan siten, että lapsi ymmärtäisi millainen käytös ravintolassa on sopivaa?"
Ja kääntäisin asian vielä niin, että kiellettäisiinkö ravintolaan pääsy niiltä aikuisilta, jotka eivät osaa käyttäytyä, vaan istuvat lippikset päässä metelöimässä tai ovat epäkohteliaita henkilökunnalle...? Huonosti käyttäytyviä aikuisiakin ravintoloissa näkee.
Mutta huomioitko tarjoilijan näkökantaa? Kertomasi mukaan poika käveli yksin ravintolassa. Tarjoilin näkökannasta tämä on ylimääräistä työtä hänelle; tottakai hän joutuu pitämään silmällä lasta jos vanhemmat eivät ole tarpeeksi lähellä tai eivät hänen näkökulmasta osoita tarvittavaa huomiota lapselle. Korostan, hänen näkökannasta, en suinkaan väitä että olisitte jättänyt lapsen yksin. Hän ei tunne poikaanne entuudeltaan, ei tiedä millainen hän on persoonallisuudeltaan eikä siis miten hän käyttäytyy ravintolassa ja voiko hän olla vaaraksi itselle kulkiessaan yksin tai aiheuttaa häiriötä.
Koska en ollut paikalla tätä tapausta todistamassa, tekstini on vain spekulaatiota, miten henkilöstö voi tulkita yksin kulkevan lapsen. Tottakai jokainen tarjoilija siinä tilanteessa näkee tilanteen harmillisena ja toivoo, että vanhemmat kunnioittaisivat velvollisuutta olla lapsen lähellä.
Se, että koit tarjoilijan olleen epäystävällinen kun hän ei ottanut katsekontaktia tai kiittänyt saattaa johtua taas siitä, että hän koki tilanteen epämiellyttäväksi. Toki ymmärrän ja uskon, että asiakaspalvelijan pitäisi päästä tuollaisen yli :)
-Matilda
Tuo on aika jännä ajatus, että itsekseen kulkeva viisivuotias olisi jätetty tarjoilijan, tms. vastuulle. Kyllä se lapsi on siellä vanhempiensa vastuulla, vaikkeivät vanhemmat olisi enää ihan hänessä kiinni. Ihan samalla tavalla monen tuonikäisen voi päästää jo itsekseen ulkoilemaankin, ainakin vähäksi aikaa.
Tosi surullista! Minusta ravintolaan kuuluu kaikenlainen elämä.. lapset todellakin mukana :) Täällä Brasiliassa lapsi on tervetullut ravintolaan koska vaan. Paikallisen tavan mukaan illallinen syödään varsinkin viikonloppuisin hyvin myöhään ja lapsia on ravintoloissa vielä lähellä puolta yötä.. osa nukkuu rattaissa osa on edelleen mukana menossa. Ruokahetki on koko perheen tapahtuma.
Henkilökunta, asiakaspalvelijat suhtautuvat lapsiin poikkeuksetta uskomattoman hyvin. Tuodaan lastenistuimet (samanlaiset kuin aikuisilla mutta korkeammat ;) pyytämättä ja useimmiten leikitetään lasta pitkin iltaa ihan vapaaehtoisesti. Tykkään tosi paljon!
Bra att man förbjuder barn! Hatar skrikande ungar som förstör! Stanna hemma tills era barn kan bete sig!
Itse lapsettoman pariskunnan toisena osapuolena en ole koskaan häiriintynt lasten kanssa samassa ravintolassa syömisestä. Mutta ihmettelin kovasti, kun päädyimme kerran hieman hienompaan ravintolaan, jossa meitä ennen tullut seurue ei saanutkaan lastenistuinta. Tarjoilijan mukaan "se ei vaan sovi ravintolan luontoon". On se vaan ilmeisesti joskus niin luonnotonta, tuo lasten olemassaolo.
Hei,
Pakko kommentoida vielä vähän vanhempaakin kirjoitusta. Minusta hyvin käyttäytyvät lapset ravintoloissa ovat paremminkin piristysruiske usein pönöttävien aikuisten seassa. Ikinä en menisi ravintolaan, johon lapset eivät ole sydämellisesti tervetulleita.
Kaikki lähtee tässäkin tapauksessa vanhemmista, ja kuinka lapset opastetaan käyttäytymään ravintoloissa. Itse sain kerran helsinkiläisessä ravintolassa syödessäni viereisen pöydän perheen lapselta hänen pehmolelunsa ruokalautaselleni. Lapsen äiti tuli pelastamaan tilannetta nauramalla kuin "meidän Otto on aina niin hauska ja keksii kaikkea." Ilman mitään pahoitteluja tai lapsen opastamista. Onneksi muut kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia!
Lähetä kommentti