Tämmöinen fiilis juuri nyt. Olen viikonlopun yksin kotona. Se on niitä hämmentävimpiä hetkiä, joihin äitinä törmää. Sitä mukamas kaipaa omaa aikaa, sitten kun sitä vihdoin saa, onkin yksinäinen ja kädetön olo. On aikaa ja tilaa ajatella. Melko pelottava hetki, uskotteko?
Tänä viikonloppuna aion tehdä töitä erään tekstin parissa, lukea kirjan loppuun, katsoa leffoja, syödä irtokarkkeja, lenkkeillä hiphopin tahtiin, kuunnella musiikkia kymmenen jälkeen ihan täysillä, katsoa nousuhumalaa silmiin, valvoa aamuun, nukkua iltaan, syödä sängyssä, suunnitella ensi keskiviikon juhlia, katsella vanhoja valokuvia, muistella ensirakkautta, lakata kaikki kynnet eri värillä, ihailla siivottua kotia ja polttaa tuoksukynttilöitä (joita mieheni ei voi sietää). Aion myös soittaa pojalleni, miehelleni ja ystävilleni, rupatella niitä näitä, kertoa syvällisiä ja nauraa niin että mahaan sattuu.
Aion elää ja olla onnellinen nainen.
Kaunista viikonloppua teillekin!
7 kommenttia:
ihan huippua viikonloppua Hanna, nauti, kyllä ne pojat taas kotiin tulee :).
-bee
Kun on kolme lasta, joista vanhin 4-vuotias, oma aika on melko tuntematon käsite. Mutta kun sitä joskus harvoin saa (minun tapauksessani puhutaan ehkä parista tunnista, kokonainen viikonloppu on vielä monen vuoden päästä) niin olo kyllä melko kädetön. Sitä vaan pyörii ympyrää kotona ja siirtelee tavaroita tasolta toiselle ja hokee itselleen että tääonnyt sitäomaaaikaanautinautinauti.
murphy
Kohta kolme vuotiaat kaksoset kainossa, joka ikinen vuosi on sitä omaa aikaa vietetty hotellissa viikonloppu tai kaksi. Ja valvon ja juhlin, nautin ystävieni seurasta.
Mutta biologia ei anna periksi. Ensimmäisenä vuonna heräsin olevinaan kello kolmen yösyötälle, vaikka olin hotellihuoneessa yksin. Ja tänä vuonna olin täydessä terässä aamu seitsämältä hotellin aamupalalla, jos herään klo 6-7 350 aamua vuodessa,en osaa nukkua "lomallakaan". En vaikka olisin valvonut. Päiväunet sen sijaan, voi mitä nannaa, kun ne saivat venyä iltaan asti.
Nauti!
Toivottavasti viikonloppusi on ollut ihana! Pakko nyt kommentoida: olen jonkin aikaa lueskellut blogiasi ja nyt huomaan oikein odottavani että kirjanne tulee kauppoihin! :) Jännää, että keittokirjastakin voi tulla odottava fiilis.
Tack för sällskapet i går! Du var rolig och snygg som vanligt.
kyllä nautinkin, oli niin kivaa. oli myös ihanaa kun saapuivat kotiin, pyykkipussiensa kanssa. ;)
murphy, tässä oli onneksi aikaa vähän pohdiskella että mitä sitä nyt pitikään tehdä kun on mahdollisuus, mutta hyvin mä suoriuduin. makasin sängyssä noin 30 tuntia. ;D
Tiedätkö, minäkin heräsin aina seiskalta, vaikka lapsi oli hoidossa yötä. Mutta tällä kertaa nukuin kymmeneen! Siitä voi siis oppia pois, usko vaan! Nimimerkillä kunpa joskus vielä voisi uinua puoleen päivään..
VSY, ai kun kiva kuulla. Odottava on fiilis täälläkin, toivon niin kovin että kirja toimii kotikeittiöissä.
Peppe tack det samma <3
Lähetä kommentti