Olin taannoin Fazerin tiedotustilaisuudessa, olivat lanseeranneet uuden tuotteen, raikkailla urheilijan kasvoilla.
Yleisön joukosta nousi esiin kysymys, että kuinka monta prosenttia Fazerin leipämyynti on laskenut karppaajien määrän lisääntyessä. Vastausta emme saaneet, mutta samaa olin miettinyt itsekin.
Karppaajia, eihän heitä ole kuin nelisen prosenttia väestöstä, vastattiin Fazerin puolelta. Ja kuulittekin varmaan jo, että karppaajat saavat oman lehtensä. Luin että leivän menekki on pienentynyt, mutta kahvileivän sen sijaan kasvanut. Kierretäänkö tässä nyt vaan hiilarihyllystä toiseen?
Leivän kulutus kokonaisuudessaan, liekö se vähentynyt lainkaan, vai olisiko kuluttajien eurot liikkuneet enemmän pienten leipomojen suuntaan, jolloin kolikot eivät kilise ison pajan kassaan. Ken tietää.
Leivällä on mielestäni aivan turhaan huono maine, hyvä leipä on yksi parhaista asioista. Yksi viipale, tai kaksi. Päälle voita. Kuori rapeana, sisus sopivan sitkoisena.
Jos kuuntelee suosituksia ja syö yhdeksän viipaletta leipää päivässä, ja siihen päälle ne kevytkalkkunat, kevytjuustot ja kevytmajoneesit. Ja litran rasvaton maito. Silloin mennään (minun mielestäni) väistämättä metsään.
Kohtuus, voi kohtuus, missä lienet? Ja maalaisjärki, tule sinäkin takaisin.
Minua kiinnostaisi tietää että mistä sinä ostat leivän? Vai leivoiko itse? Karppaatko? Jos, niin miksi?
35 kommenttia:
Sämpylät ja saaristolaisleivän leivon itse. Paikkakunnalla on leipomo, joka tekee ihanaa reikäleipää oikeaan juureen. Aineosat reikäleivässä ovat vesi, ruisjauhot, suola ja kumina. Ihanan yksinkertainen sisältö.T. Inkeri
Inhoan sanaa "karppaus", joku siinä tökkii, samalla tavalla kuin sanassa "saikku". Mutta asiaan siis :)
En syö viljoja, paitsi joskus todella harvoin jotain gluteenitonta. Yksinkertainen syy tähän on se, että voin paljon paljon paremmin ilman gluteenia elimistössäni. Leipä olisi todella hyvää, varsinkin juuri kuvailemasi kaltainen rapekuorinen sitkeällä sisuksella. Mutta kehoni on eri mieltä. Samasta syystä myös maitotuotteet jäävät minulta hyllyyn.
ostan ihan tavallista ruisleipää ruokakaupasta. pari viipaletta aamulla ja pari illalla. helppoa sekä hyvää. joskus viikonloppusin herkutellaan jollain ihanalla tuoreella leivällä.
Jännää että Suomessa ylipäänsä on toi sana "karppaus", täällä Ruotsissa sitä termiä ei edes ole olemassa!
Leivät ostan joko vakkariruokakaupasta tai teen itse (sen yhden kerran vuodessa krhm). Olen asunut täällä vaalean leivän maassa jo niin kauan että tumma leipä ei enää hirveästi maistu. Ihan parasta on kuitenkin kun on Ranskassa ja saa sitä paikallista patonkia, ah! Miksi patonki muuten täällä pohjoisessa maistuu ihan erilaiselta? http://www.stockholmbyme.blogspot.com/
Yleensä syön leipää välipalaksi tai iltapalaksi. Aamulla,lounaalla tai päivällisellä en juurikaan. Aamulla pisimmän korren vetää puuro(kaura tai ruis). Nyt raskaana ollessa myös lounaalla syön leipää, se jostain syystä maistuu, kun muu ruoka tökkii. Parasta ruisleipää saa Kajaanista Pekka Heikkilän leipomosta - parhaat rönttöset puolestaan Kaesan kotileipomosta Kuhmosta tai helpommin Helsingistä Rönttösrouvalta.
Minä syön leipää enkä aio leivästä luopua. Tosin minun leipäni on joko pikkuleipomon valmistama tai kaupan lisäaineeton vaihtoehto. Niitä muovipussiin pakattuja kumimaisia lisäainehiivahöttöjä en halua. J
oskus leivän leivon myös itse, sekaan heitän kaiken sopivan mitä kaapista löytyy: jyvät, pähkinät ja kuivahedelmät, mausteitakin sopivasti. Leipää syön joskus aamulla, joskus lohkaisen siivun päiväkahvin kanssa.
Minun rukavalioni on viljaton (mitä nyt muutaman kerran vuodessa nappaan palasen ihanaa tuttavan leipomaa saaristolaisleipää), mutta muulle perheelle ostan paikkakunnan oman leipomon hiivatonta ja lisäaineetonta luomutäysjyväruisleipää (mikä sanahirviö). "Joku" joskus tuo kotiimme erään suuren leipomon hirviömuhkusämpylöitä - yritän vaihvikaa tunkea niitä biojäteastiaan.
Ostan lähinnä pienleipomoiden käsintehtyä leipää, jota on Helsingin keskustassa kiitettävästi saatavilla (en tiedä miten asiat on muualla!). Leipäni sisältävät yleensä mahdollisimman vähän raaka-aineita ja ovat mieluusti hiivattomia ja juureen tehtyjä. Suunnitelmissani on myös alkaa leipomaan itse kotimaisista luomujauhoista - luomuleipää kun ei edelleenkään löydy monen muuten mukavan leipomon valikoimista. Karppaamista en ole kokeillut... kulinaristina en usko että minusta on sellaiseen! Kaikkea kohtuudella on minusta ihan hyvä ja riittävä periaate.
En karppaa, mutta vältän viljoja. Viljojen käytön vähentämiseen karppauksenkin monet edut mitä todennäköisimmin perustuvat. Viljoista tulee väsynyt, tukkoinen olo ja maha kipeäksi, vaikka keliakia on poissuljettu. Sitä tuskin monikaan kieltää, etteikö leipä hyvää olisi! Kunnon leipä voin ja juuston kanssa on paljon parempaa kuin karkkipussillinen makeaa. Samoin niihin suhtaudunkin - makeaan ja leipään, hiilihydraatteihin: niitä syödään erikoishetkinä, suurena herkkuna, ei nälkään. Sääli, että leivästä on tullut jonkinlainen kynnyskysymys: toiset kieltäytyvät tiukasti, toiset uhoavat vastareaktiona että minähän syön. Kukin saa syödä tavallaan, mutta se kohtuus, se maalaisjärki!
Minusta ei olisi ikinä karppaajaksi, rakastan tuoretta leipää ihan liikaa. Juuri tuollaista vaaleahkoa leipää, jossa on ilmava ja pehmeä sisus mutta ihanan sitkeän rapea kuori, uunituoreena vielä niin ah <3 Saatan myös pari päivää elää tuoreella ruisleivällä. Leipurinkahvilat / leipomot on mulle hyvällä tavalla pahoja paikkoja, meinaa aina mopo lähteä käsistä kun pääsee sen tuoreen leivän täyttämän hyllyn eteen :)
Kyllä sä tiedät. Rezen Campaillou 4ever.
Stormy
En karppaa - rakasta tuoretta leipää (+kaikkea muuta ihanaa hiilaritäyteistä). Parasta on tuore hiivaleipä, suussa sulavat rieskat ja pinnalta kova, mutta sisältä mehevä ruislimppu. Leivässä ehdotonta on juuri tuoreus ja kadehdin Keski-Euroopan leipomokulttuuria, jossa päivän leivät ostetaan aina aamuisin tuoreina. Se leipäkin on vähän toista, kuin nämä meidän muovipussiin pakatut kumipullat.
Uuden vuoden lupaukseni on opetella tekemään itse leipää :)
Kohtuus tosiaan, missähän se luuraa? Suomessa joko juodaan paljon alkoholia tai sitten ollaan absolutisteja, syödään leipää joka aterialla tai sitten karpataan. Kärjistän tietenkin, mutta tuollaiselta se jako joskus tuntuu. Ihmiset hyppää vastareaktiona toiseen ääripäähän.
Kymmenen vuotta olen asunut pois Suomesta ja vähän aikaa sitten palannut. Olin ihan unohtanut, että monissa perheissä ruoankin kanssa pöytään katetaan ihan voileipäainekset! Joka ruoan! Ja sitten vielä iltaruoankin jälkeen syödään iltapalaksi leipää (ja sekin on ihme että syödään yleensä iltapalaa :)
Ja ei tule mulla tukkoinen tai väsynyt olo viljoista. Imetyksen ja tyttären keliakian takia olin gluteenittomalla (ja melkein viljattomalla) dieetillä melkein vuoden. Eipä parantunut olo sitten lainkaan eikä myöskään huonontunut aloittaessani taas vehnän syömisen. Ihmiset ovat erilaisia siinä paljonko vehnää tai gluteenia kestävät. Ja mä ilmeisesti syön kohtuudella, kun edes oloni ei muuttunut missään vaiheessa.
Etsin vielä mistä sitä hyvää leipää löytyy täältä pääkaupunkiseudulta. Saa vinkata!
Heya
Ihana keskusteluaihe, koska olen leivänrakastaja numero uno. Niinpä italialainen kovakuorinen, mutta sisältä tuoreen pehmoinen vaalea leipä on vaaleiden leipien ykkönen ja tummista leivistä ykköseksi yrittävät kiilata itse leipomani saaristolaisleipä, porilainen Ullan Pakarin lisäaineeton täysjyvärukiinen reikäleipä ja heinolalainen Pekan Leivän ruislimppu.
- Elma -
Voi Hanna, tämä oli ihana postaus. Rakastan leipää, ja syön sen 2-3 palaa päivässä voilla, juustolla ja kasviksilla, kiitos. Leipä on minulle ennen kaikkea nautinto ja ostan mielelläni hyvää leipää. Toisinaan pyöräytän sämpylät itse mutta aika usein ostan leipäni kaupasta. Syön eniten aitoa ruisleipää, joko luomuna tai pienleipomon valmistamana.
Olen samaa mieltä kanssasi kohtuudesta. Toisaalta tiedän, että monet karppaajat ovat vasta ruokavalionsa muutoksen jälkeen löytäneet kohtuuden ja nautinnon, joten yhtä oikotietä onneen ei liene.
Tuore leipä on minulle karkin korvike. Oikeastaan se on paljon parempaa kuin karkki.
Tällä hetkellä joudun ostamaan leivän kaupasta, koska aika on niin kortilla ettei leipomiseen jää aikaa. Mutta silloin, kun teen itse leipää se on useimmiten peltileipää, johon painelen ennen uuniin laittamista pieniä tomaattipaloja, siemeniä, oliiveja ja kaikkia muuta pientä ihanaa.
Kokeilin taannoin leivän jättämistä pois. Kolmen kuukauden jälkeen leipä maistui aivan taivaalliselta. Ostan nykyään laadukasta luomuleipää ja syön sitä vähemmän ja nau-tis-kel-len.
Pari palaa paivassa ostettuna korttelimme pienesta leipomosta.
Oululaisen luomujälkiuunileipä on ihan parasta, vaikka onkin muovipussiiin pakattu.
Leivon itse ja yritän houkutella karppaaja äitiäni "pimeälle puolelle".. ;)
Porokylän ruisleipä <3 !!! Ah. Ei lisättävää.
Oikeasti hyvää leipää on nykyään vaikea löytää. Tuoretta, paperispussissa olevaa ja rapeaa. Leipää joka maistuu ja tuoksuu.
Parhaat ruisleivät olen syönyt ravintoloissa, joissa ne tehdään itse omalla juurella. Onneksi läheinen ravintola myy omaansa myös ulos. Muuten olisin hukassa.
Ihan parasta on Fazerin myslileipä, kauppojen omasta uunipaistosta, ihanaa!!!! Kun oikein innostun menee yhdeksänkin siivua päivässä. Yleensä sitä saa vielä iltaisin Lidlistä, vaikka muualta loppunut. Niin joo, vielä kolmenkin päivän päästä täydellistä!
Tavallisesti syön täysjyväruisleipää pari siivua päivässä ja vaikka en karppaa, valitsen leivän jonka hiilaripioisuus on mahdollisimman alhainen. Pastat ja riisit täysjyvänä myös, silloin kun niitä syön. Viikonlopuksi ostan leipätiskiltä Rezen ihania maalaisleipiä, joissa on juuri se rapea kuori ja sitkoinen sisus (kantapalat aina mulle varattu).
Huomaan että 2 leipäpalaa päivässä riittää/siitä yli niin alkaa turvottaa. Rakastan leipää, mutten huonoa leipää. En syö mitä vaan, vain sen takia että puputtaisin ne tietyt leipäviipaleet päivässä. Parhaita ovat kovakuoriset, fazerin ja stokkan omat.
Tuffen Herkku, Hakaniemenhalli
-> hyvästi lisäaineet!
Hyvä aihe.
Rakastan leipää, mutta en kyllä pistä sen syömisen kanssa överiksi. Pari kolme viipaletta päivässä, ja leivontapäivinä vähän enemmän.
Olen taas alkanut leipomaan itse leipää. Tässä vierähtikin suht' pitkä aika, että se touhu ei oikein huvittanut. Innostui taas tosissani, kun erään (ex-työ)kaverin kanssa vaihettiin ruokaan liittyviä ajatuksia ruokiksella.
Minä leivon leipäni itse. Luomujauhoista ja ikivanhasta juuresta syntyy täydellinen ruisleipä, siirappi ja maltaat puolestaan tekevät saaristolaislimpun.
Leivän leipominen on kuin pala sielun rauhaa, tunne siitä, että maailmassa on vielä jotain pysyvää ja "kunnollista". Rakkaudella tehtyä leipää, jos mitä, kelpaa maistella ystävien kanssa.
En usko karpaukseen enkä muihin dieetteihin. Mielestäni kohtuus kaikessa on kaunista ja laatu korvaa määrän.
Sipaisu voita kruunaa tuoreen leivän.
Ullan Pakarin juntat, ah ja voi, mikään karppaus ei ikinä menisi tuon leipomon tuotteiden yli. ;D
-kirsi-
Anonyymi (21.12.):
Aivan, samaa mieltä. Tuffen herkun Moritz-leipä. Täydellisyyttä. Tulen ikuisesti kaipaamaan tuorettä Tuffen leipää, jos muutan kauemmas Hakaniemestä.
Kasvoin syöden 20 vuotta äitini leipomaa leipää, ruisleipää, hiivaleipää ja rieskaa (sitä ohrarieskaa, maitoon tehtyä).
Liekö siitä johtuen minusta on tullut niin kranttu, kun aidosti maukasta leipää tuntuu löytyvän niin työläästi. Eniten tykkään ruisleivästä, ja nuuhkin aina leipäosastolla leipäpusseja, se auttaa löytämään parhaimmat leivät! Suosikkejani on Linkosuon Eväsleipä, se kuminalla maustettu. Vaaleista leivistä pidän eniten tamperelaisesta rievästä, jossa on ohraa. Sekä Linkosuon Tampereen Rievä että Leivon Leipomon Arinarievä ovat herkullisia, niistä on sekä makua että sitkoa. Myös sipulileipä (en tiedä valmistajaa) on hyvää, siihenkin tutustuin Tampereella, Plevnassa. Kyseessä on sipulilla ryyditetty vaalea hiivaleipä.
En muuten ole Tampereelta tai Pirkanmaalta kotoisin, vaikka näköjään tamperelaisista leivistä pidänkin!
Kotimaan työmatkoilla etsin aina ruokakaupoista jonkun paikallisen leipomon leipiä, ja hyviä pikkuleipomoiden leipiä onkin tullut vastaan. Etelä-Suomessa on niin nihkeät leipävalikoimat, tai sitten en ole onnistunut löytämään niitä hyviä leipiä.
Päälle sitten voita tai Oivariinia, sillä niin se nyt vaan on yksinkertaisesti parasta.
Nykyään tosin syön leipää vähemmän kuin lapsuudenkodissani, ehkä pari kertaa viikossa, välillä harvemminkin mutta toisinaan useamminkin. Vähensin leivän ja muidenkin hiilareiden syöntiä joskus neljä vuotta sitten. Leipä ei ole aiheuttanut itselleni mitään erityisiä oireita, mutta runsaan hiilihydraattimäärän nauttimisen väsyttävän vaikutuksen ja turvotuksen kyllä olen havainnut.
Minuakaan vilja ei turvota tai "tukkeuta" ja syön mielelläni hyvää leipää. Viime aikoina olen taas innostunut leipomaan, enkä olekaan kuukausiin ostanut ollenkaan leipää.
Omiin limppuihini tulee pääasiassa täysjyvävehnää (Myllyn luomua, suosittelen), ruista ja siemeniä. Mutta oikeastaan joka satsista tulee erilainen, aina tulee varioitua hieman. Ensimmäinen limppu tulee usein syötyä melkein puoleksi heti kun sitä saattaa käsitellä, niin hyvää se uunituore leipä on. Normaalisti syön pari palaa aamiaisella ja pari illalla.
Uskon, sitä koulukuntaa, jonka mukaan ihminen tarvitsee myös hiilarinsa. Merkityksellistä on mielestäni se, millaisia ne hiilarit ovat. Eikä rasvankaan laatu ole yhdentekevä. Kaikkea hyvälaatuisena ja kohtuudella. Ei ole tarvinnut laidutella eikä olla ruokavalioilla huonon olon vuoksi.
hei olisi muuten mahtavaa lukea tapaamisestasi jaakko halmetojan kanssa, olen kovasti odotellut siita bloggausta :)
KIITOS ihanat kommenteista, leivän maine pysyy varmasti hyvänä, jos moiset laatusanat kaikuvat ilmoille. Sain myös hyviä vinkkejä, suuntaan huomenna Hakaniemen halliin, kiitos vaan vinkanneille ;)
Jaakko Halmetojan tekstiä en ole vielä aloittanut, mutta juttu tulee kunhan sen saan valmiiksi.
Heh, mulle tulee tästä mieleen joku "proteiinileipä", kai REAL-merkkinen jota maistoin syksyllä. Kyllähän siinä oli proteiinia mutta maku oli lähinnä kananmunainen ja kuminen, mielummin ostan leipäni leipomosta silloin harvoin kun tekee mieli...
Lähetä kommentti