Maksa ei ole kuulunut suosikkiruokiini, välttelin sitä aikuisikään asti. Muisto kouluaikojen jänteisestä ja suonikkaasta maksapalasta ei hevillä unohtunut. Ja se oli pakko nielaista, sanoi opettaja. Liekö tämä osasyynä siihen että en ole liiemmin painostanut lastamme syömään ruokapöydässä. Ja hyvin hän syö. Ja hyvää syö, mokomakin pikku kulinaristi*.
Mieheni rakastaa maksaa, eikä epäröi laittaa sitä kotona vaikka vastustinkin asiaa suhteemme alkuvaiheessa. Tuoksu joka keittiöstä saapuu kiusaamaan, on varmastikin suurin syypää siihen että uskaltauduin maistamaan. Aluksi epäröin ja saatoin jopa nyrpistää nenääni, sittemmin totuin, jonka jälkeen rakastuin. Nyt meitä on kaksi maksafania. Annos ei ole se kaikista helpoin, monessa voidaan mennä vikaan. Maksan ollessa taidolla tehtyä, on se syntisen hyvää.
Maxillin nurkilla asuville tiedoksi jotta ruokalistallaan on vasikanmaksaa, ruskistettua voita ja paahdettua valkosipulia - kuten kuvassa. Reseptinkin saatte, myöhemmin syksyllä.
Mikä on sinun suhteesi maksaruokiin? Jos olet ystävä, niin kerro mieleisin tapasi nauttia siitä.
*sydämeni jätti yhden lyönnin väliin hänen pyytäessään tuossa taannoin niitä kaupan pinaattilettuja. But why?!
15 kommenttia:
Olin varmaan koulussa ainoa, joka odotti innolla sitä päivää, kun saatiin jauhemaksapihvejä ja perunamuussia. Ja äidin tekemät jauhemaksapihvit on valtavan maukkaat! Hirven vasan maksa voissa paistettuna sipulin kanssa sulaa suussa... tulipas nälkä!
MAKSA! Ihana, rakas maksani. Siis on herkkua, kyllä!
Isäni on aikamoinen kulinaristi, piti aikoinaan radiossa (!) kokkiohjelmaakin. Muistan ikuisesti lapsuuden jouluista (tai oikestaan syksyistä...) sen, miten isä metsästi joulua varten sitä ainoaa oikeaa maksalaatikkoa. Vuosikaudet isä väänsi loodaa lokakuusta joulukuuhun ja kirosi, kun mikään ei maistunut siltä, miltä mamman maksalaatikko maistui.
Vähempikin jättää jälkensä pieneen lapseen. Rakastin kaikkea maksaa jo tuolloin, myös sitä kaupan. Kerran isä teki radiossa maksalaatikkoa ja sanoi, ettei kaupan loodaa syö edes naapurin koira. Jätti sitten sanomatta, että se sattui olemaan kuitenkin tyttären lempiruokaa... Jestas.
Joo. Suhteestani maksalaatikkoon voisin puhua ikuisesti. Kun olin kasvissyöjä ikävuodet 12-21, kaipasin oikeasti vain maksalaatikkoa. Kun lihansyöntini alkoi, söin ensimmäisen vuoden aikana maksalaatikkoa noin joka toinen päivä. Silloin tuli yliannostus...
Nykyään parasta maksaa on Turussa Mamin Maksa itse. Mutta sinne täytyy päästä aikaisin, perjantaisin yhdeltä se on jo aina loppu.
Joo! Nyt lopetan!
Ah, maksaa <3
Vasikanmaksapihvit ovat herkkua, kyllä.
Carl Butlerin ohjeen mukaan olen tehnyt lampaanmaksasta jauhemaksapihvejä, joukossa mm. basilikaa, persiljaa ja pekonia.
Broilerinmaksa maistuu pataruokana timjamin, kirsikkatomaattien ja pekonin kanssa.
Äitini teki maailman parasta maksalaatikkoa. Voisilmän kanssa se oli uskomattoman hyvää.
Kivaa pakkasviikkoa!
/Riitta
Kyllä, maksaa, jopa niin, että minun mieheni on joskus sanonut, että sulla on joku puutostila, kun vedät sitä, kuin leipää... Jauhemaksapihvit ehkä lemppari, niitä paistaessa tulee kiskaistua kevyesti vaikka 20. Paistan ohuita ja rapeita valurautaisella lettupannulla, mmmm. Taidankin tehdä taas viikonloppuna, ja oheen ihan vaan muussi ja puolukkahillo tai karpalohyytelö, mmmm... anja
Moi Hanna, tulin blogiisi toiveena löytää kuvallinen ohje valkosipulin pilkkomisesta. Amatööri valkosipulinkäyttääjä löysikin vastauksen nopeasti postauksesta Valkosipulin tappo, kiitos siitä :)
Maksasta sen verran, että kouluajoilta on traumaattiset kokemukset täälläkin. Niin hyvää maksaa en ole (vielä) saanut, että nuo muistot olisi saanut häivytettyä...
Grillattu maksa! Isäni tapaa grillata kesäisin vartaita, joissa maksapalat on kääräisty pekoniin. On ehdottomasti kaikkien aikojen lempiruokieni top kolmosessa. Grillin maku sopii jotenkin erityisen hyvin maksaan. Loistava raaka-aine muutenkin; itse tykkään kotona paistaa ohuet maksaviipaleet pannulla, ja tarjoilla ihan perinteisen puolukan kanssa tai italialaiseen tapaan sitruuna-salvia-voissa. On vieläpä edullista. Tulipa pitkä paasaus, mutta maksan puolesta voikin paasata, kun se on niin aliarvostettua :)
Jenni
Valmistimme maksa-aterian ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina mieheni kanssa. Maksan käsittely (eli tässä tapauksessa yksinkertaisesti vain maksan ottaminen pakkauksesta:D) oli hintsusti epämiellyttävä kokemus paketissa olleen veren vuoksi. Reaktio oli yllätys itselleni.
Teimme muusin, pekonikastikkeen ja sipulilisäkkeen ensin ja sitten, kun kaikki oli valmista, paistoimme naudanmaksaviipaleet. Mies otti kellolla aikaa ja minä paistoin ja käänsin. Oli oltava tarkkana, ettei tarvitsisi syödä kenganpohjia.
Maistui makoisalta, mutta täytyy kyllä myöntää, että nautin maksa-annoksesta kyllä enemmän toisen valmistamana kuin omassa kettiössä valmistettuna. Olemme mieheni kanssa maksan ystäviä ja usein ravintolassa syödessämme jomman kumman lautaselta löytyy maksa-annos.
-Sipsu-
Nii-iin, Suomikin vain on täynnä pikku kulinaristeja, joiden vanhemmilla ei ole varaa/mahdollisuutta valita tarjotako lapselleen vasikanmaksaa vaiko niitä kaupan pinaattilettuja.
Lapsuudesta muistan, kun oltiin isän kanssa kahestaan mökillä tai kotona, niin silloin syötiin maksaa. Se oli meidän juttu, äiti ei pahemmin välittänyt. Parasta on maksapekonikastike, perunamuusia ja paistettua sipulia, ehkä vähän itsetehtyä puolukkahilloa! Täytyykin tehdä vierailu lapsuudenkotiin ;D
Minna M,minullekin tuli nälkä. Jauhemaksapihvejä täytyykin tehdä joku päviä, listalle mars!
Kiitos ihanasta tarinasta, Emma. Pisti ihan nauramaan, mainio isä sinulla ;)
Riitalle myös kiitos inspiroivista vinkeistä, kuulostaapa ihanalta.
anja, voi kyllä! ohuita ja rapeita, juurikin täydellisiä!
maian, kiva että löysit etsimäsi ja hei, toivon todella että saat joskus hyvää maksaa. Ne on kuin yö ja päivä tuo koulun muisto versus täydellisesti paistettu, tuore vasikanmaksa.
Jenni, todellakin on ihan aliarvostettu herkku. Onneksi sitä saa melko hyvin. Grillattua maksaa, en ole koskaan nauttinut sitä tuolla tavoin, pistetään korvan taakse ensi kesää ajatellen.
Sipsu toimii siis juuri kuten mekin, aina on otettava maksaa jos listalta löytyy ;) Se on ihan totta että käsittely ei suju minultakaan ihan luontevasti, se on helpompi ottaa vastaan valmiina annoksena.
Tiedoksi anonyymill, että itse tehtynä nuo letut tulevat halvemmaksi. Ja ovat tuhat kertaa maukkaampia, ainakin minun mielestäni. Eikä maksakaan ole hinnalla pilattu, sisäelimet ja pitkää haudutusta vaativat ruohon osat ovat ihan parhaita, ne vaan täytyy valmistaa oikein, ajan ja rakkauden kera.
Maksa ja pekoni ne yhteen soppii, ja lasillinen tuhtia punaviiniä! ;)
Nii-iin, Suomikin vain on täynnä pikku kulinaristeja, joiden vanhemmilla ei ole varaa/mahdollisuutta valita tarjotako lapselleen vasikanmaksaa vaiko niitä kaupan pinaattilettuja.
Sinulle anomyyni tiedoksi, että melkoista erikoisherkkua täytyy valmistaa kotona alkutekijöistä, jotta se tulisi kalliimmaksi, kuin eines... ainakin pitkässä juoksussa säästät PALJON, kun teet itse ruokaa. anja
Muistan ikuisesti sen päivän, jolloin jouduin istumaan pöydässä niin kauan kunnes maksapihvi olisi syöty lautaselta. Talk about a trauma.
Suostuin syömään ihan mitä tahansa lapsena paitsi maksapihvejä. Maksalaatikko ja -makkarakin upposivat helposti ja usein.
Myöhemmin olen saanut toisen inhokin maksan seuraksi. Nimittäin nahkiaiset.
Mutta ehkä jonain päivänä nekin maistuvat.
Niinhän se on, Anja on oikeassa. Tämä kyseinen anonyymi ärsyyntyy kaikesta mitä kirjoitan, olen huomannut että miellyttämisensä on mahdotonta ;)
usch. nahkiaiset, minäkään en pidä niistä! epäilyttäviä. on kyllä veripalttukin.
Täysin samanlainen kokemus maksasta - kouluaikojen kauhuruoka, jota uskaltauduin testaamaan uudelleen vasta aikuisiässä. Rehellisesti sanottuna ainoa maksaruoka jota syön, on juuri vasikanmaksa ;-) siitä puuttuu maksan "ominaismaku" eli juuri se kouluruoka-assosiaatio. Mutta aivan loistoruoka ammattitaidolla valmistettuna (eli mediumina).
Juurikin näin Tuulia.
Lähetä kommentti