16.4.2012

Skål, Aarne!


_DSC0805

Iittalan pressikortti on yksi parhaista eduista joita olen työni kautta saanut. Alennuksesta innostuneena kannoin vihdoin kotiimme Göran Hongellin Aarne-sarjan kuohuviinilasit. Hiukan vaatimattomampikin juoma nostaa päätään tuossa valtavan kauniissa lasissa.

Oikean käden peukalonkynsi koki kovia, kun rapsuttelin pienet punaiset tarrat lasien kyljestä. Mikä siinä onkin, että paras liima on aina niissä tarroissa, joiden ei tulekaan pysyä kiinni?

Malja alkaneelle viikolle!

_DSC0803



9 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Hei Hannanen,
Koska tykkään tosta sarjasta olen itsekin katsellut juuri näitä skumppalaseja "sillä silmällä" - tykkään myös siitä että muotoilu on vähän erilainen.

Mutta - miten sitten kun sitä skumppaa siinä kulauttelee, onko sormet itse lasin ympärillä kiinni? Koska jalallisissahan sormet on sen jalan ympäri jolloin myöskään juoma ei lämpene.. Olis kiva kuulla mitä mieltä sä asiasta olet.

Eipä muuta, sunnuntaina fashionistellaan!

PS. voinko mitenkään pyytää sua poistamaan noi "todista ettet ole robotti"-sanavahvistukset? Ehkä sitten olen robotti mutta en saa välillä selvää mitä ruudulla lukee. Toinen vaihtoehto on se etten ole robotti vaan ihan vaan vanha mutta siitä ei puhuta :)

Hanna kirjoitti...

Hei kaunis Veera, itse en huomaa että skumppa siellä lämpenisi. Lieneekö syynä se että juon se nopsaa, vai se etten kähmi lasia juurikaan kulausten välillä. Yksi vaihtoehto on myös se että käsissäni ei ole ääreisverenkiertoa lainkaan ja ne ovat aina jääkylmät. ;) Katselin noita asetuksia enkä löydä kohtaa mistä sen voisi poistaa, jos joku viiisaampi tietää tavan, niin kiljaiskoon neuvot minulle. Vihaan noita varmennuksia, minäkin.
Sunnuntaina nähdään, tosi hauskaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän Aarnen skumppalasissa on sen verran järeää jalkaa, että siitä voi ottaa kiinni. Melkein sanoisin, että luontevinta on ottaakin siitä kiinni, koska se todella on painava.. Kun en viitsi kommentoida kahteen paikkaan, kerron täällä, että myöhemmän postauksen mekkokangas toi hurjan deja vu:n itselleni... Äidilläni oli 70-luvulla kietaisuhame, joka muistini mukaan oli juuri samaa kangasta... Säilyttelin sitä hametta kauan mahdollista muuta käyttöä varten, mutta jonnekin se on kadonnut lukuisissa muutoissani... anja

Anonyymi kirjoitti...

Iittalatarrat irtoaa melko helposti, kunhan ensin liottaa laseja jonkin aikaa lämpimässä vedessä. Eli lasit tiskialtaaseen, vettä päälle, ja uusi (ja tuskattomampi) yritys hetken kuluttua...

Hanna kirjoitti...

Anja on oikeassa, ote sijoittuu melko alas, joten ei siksikään pääse sormet lämmittämään juomaa.
Vitsi miten jännää, toivottavasti Inkekin huomaa tämän. ;)

Kiitos vinkistä, ehkä seuraavat tarrat irroittelen juurikin tuolla tavoin.

Anu kirjoitti...

Hassu juttu, mutta mä yritän varjella tarroja.. En tiedä, mistä olen saanut päähäni, että tarrat pitää olla ;)

Hanna kirjoitti...

Tässä on selvästi kaksi eri kuppikuntaa. ;) Itse pidän laseja niin kauniina, etten halua niihin tarroja viemään huomiota.

Anonyymi kirjoitti...

Tarrat lasien reunoissa on kuin puvuntakkien hihoihin jätetyt merkit, jotka siis on tarjoitus irrottaa!! Jos niitten olis tarkoitus pysyä kiinni, ne ei olis tarroja.

inke / issues kirjoitti...

Hahah, hei nyt mä huomasin tämän! Tosin sisäistin ensin Hannan kommentin ja hivenen tuohduin - minäkö en muka pidä skumppalasia jalasta kiinni ja lämmitän juoman? :D Sitten tajusin että kyse on mekkokankaasta ja pääsi pieni helpotuksen huokaus. Liberty on perinteikäs kangastalo, joten identtinen kuosi vuosien takaa ei liene mahdottomuus! Hauska yhteensattuma!