Koko maanantai meni vähän ohi, puheluihini ei vastattu, päätä särki aamusta asti, meilini palasivat takaisin ja langaton netti leikki piilosta.
Istuin päivän päätteeksi yksin Maxillin nurkkapöytään ja tilasin tarte tatinin. Kymmenen minuutin kuluttua se saapui pöytään, vietin kanssaan noin kaksi minuuttia ja poistuin paikalta erittäin tyytyväisenä. Olin aivan unohtanut, mihin tuo tahmea ja karamellinen ranskalainen omenapiirakka onkaan kykeneväinen.
Uusi ihminen täällä terve, päätin vielä hoitaa pinon paperihommia pois jaloista.
3 kommenttia:
...grasse 2008 tulee mieleen...kaffella pienessä kahvilassa...
Maistan tuon herkun suussani, pakko tulla maistamaan se ihan livenä.
Annukka
Heh, ihania muistoja! ;)
Tulehan toki, se oli lounajälkkärinä - taitaa olla siis vielä huomisen.
Lähetä kommentti