8.4.2013

Juoksuvalmentajana Kirsi Valasti


Tämä tyttö juoksee jälleen! Olen juossut maratonin kerran, puolikkaan muutamaan otteeseen. Taukoa edelliseen lenkkiin oli ollut jo liikaa, enkä oikein saanut itseäni motivoitua. Onnekseni tapasin Otavan takkatuli-illassa mahtavan daamin nimeltään Kirsi Valasti.
Meillä synkkasi samoin tein ja tapasimme lounaan merkeissä heti seuraavalla viikolla. Sitä seuraavalla solmittiin tossut ja lähdettiin radalle. Tavoitteena on HCR, jonne ilmoittauduin tuossa jokunen aika sitten. Onhan se aikamoista, että kaltaistani amatööriä valmentaa yksi Suomen parhaita naisjuoksijoita, se jos joku motivoi. Olen noudattanut ohjelmaansa melko orjallisesti ja kunto on kehittynyt kohisten. Aivan toista kuin aiemmat jouksukauteni, nyt tässä on oikeasti jotain mieltä.

Vyötäröltä katosi kuukaudessa kolme kiloa, herään nykyään aamuisin ilman herätyskelloa ja kiskon juoksutrikoot päälle, palaan kotiin ennen kuin perhe on hereillä. Ja ai jumankauta että olen täynnä energiaa, valppaampi ja aikaansaavampi kuin aikoihin.


Eilen kipaistiin Team Raflan kanssa 15 kilometrin sunnuntailenkki, upea Peppe on mukana tiimissä – loistava jänis jonka tempo pitää minut liikkeessä. Uskomaton Elina motivoi bloginsa kautta, tutustukaa, jollette ole jo ennestään tuttuja!
Palaan treeniaiheeseen piakkoin, uskon että minulla on teillekin kiinnostavaa faktaa jota olen Kirsiltä saanut.
Jos aihe ja olympiajuoksijan vinkit kiinnostavat, tutustu ihmeessä naisen kirjallisuuteen. Tässä uusin opus.


28 kommenttia:

idu kirjoitti...

Ooh! Ois kiva kuulla millä tekniikalla saa juoksukunnon tuollee nopeesti kohotettua :)

Hanna kirjoitti...

Kovalla treenillä, kerron myöhemmin ohjelmastani lisää.
;)

heta kirjoitti...

Vau! Kirsi on mun idoli! Vinkit kiinnostavat kyllä.

Hanna kirjoitti...

Niin minunkin, lupaan kertoa vinkkejä piakkoin!

Anonyymi kirjoitti...

Loistojuttu! Tykkäsin lukea Fit-lehden treeni- / juoksuaiheista blogiasi. Juoksemiseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan! Innolla odotan postauksia aiheesta.

Run, beibe, run!

Hanna kirjoitti...

Kiitos, kiva kuulla että siellä on yhä näistäkin jutuista kiinnostuneita lukijoita.

Anonyymi kirjoitti...

Kirsi Valastin Naisen juoksukirja löytyy hyllystä, se on hyvä kirja!

Mitä voidetta muuten käytät sen Dermalogican Primerin alla?

Katja

Anonyymi kirjoitti...

Todellakin kiinnostaa nämä jutut!

Hanna kirjoitti...

Minullakin on Naisen juoksukirja, tykkään vinkeistä kovasti.
Primerin alla käytän skin smoothing cremea, sama sarja.

Hauskaa, näitä siis luvassa jatkossa. ;)

Ulrika kirjoitti...

Kyllä, tahtoo! Vinkkejä kehiin vaan :) Ja mahtavaa, että olet löytänyt juoksukipinän uudestaan!

Hanna kirjoitti...

Olihan se jo melko pitkään kadoksissa, en ollut varma josko enää löytyykään. Mutta täällä jälleen, entistä ehompana. ;)

Anonyymi kirjoitti...

VOIHAN perse, en vaan saa aikaiseksi lähteä myös... uuugghh, miten se voikin olla niin vaikeaa.. anja

Hanna kirjoitti...

Teidän tunteen Anja, siksi mulla on oltava sekä tavoite, että tiukka ohjelma. Muuten ei nouse tennari asfaltista.

Hanna kirjoitti...

*tiedän

MariQ kirjoitti...

Täällä myös odotellaan kovasti lisäinfoa. HCR:ään menossa myös kolmatta kertaa ja taas olisi tavoitteena parantaa aikaa lähemmäs kahta tuntia, jonakin vuonna kenties jopa alle :)

Innoistuin muuten perfect skin primerista ja oon tilannut sitä nyt pari kertaa Englanista, puolet halvempaa :)

Hanna kirjoitti...

Minäkin haaveilen salaa siitä, että joskus saisi sen alle kahden tunnin, mutta sinne on vielä matkaa. ;) Eikös vaan ole hyvä tuote?

MariQ kirjoitti...

Juu, matkaa on mullakin vielä mutta tällä miinus 5 min vuosivauhdilla parin vuoden päästä :)

Ja kiitos vinkistä, hyvä tuote on, ihanan kevyt kun en meikkivoiteista oikein pidä.

Anne K kirjoitti...

Oi, kerro ihmeessä lisää, niin jospa minäkin saisin innon päälle... Motivaatiotsemppiä kaivataan! Ps. Ajattelin ilmoittaa sut HS:n paras blogi -kisaan. Tykkään kun täällä on aina hyvä fiilis eikä ilkeilyjä (siis lukijoilta); omannäköinen tyyli!

Riikka kirjoitti...

Kadehdin perheenäitejä jotka ehtivät liikkua noin paljon ja ajattelin kysyä sinultakin miten kummassa ehdit mutta vastaus tulikin tekstissäsi. Siis ennen muun perheen heräämistä, eli mihin aikaan?? Ihailtavaa. Todella.

Hanna kirjoitti...

MariQ, minäkään en pahemmin piittaa pakkelista, siksi tuo on tullut jäädäkseen käyttööni.

Anne K, voi apua, kiitos! Mikä kunnia, huh! Saitpa minut hymyilemään, kiitos vielä!

Riikka, toki juoksen muulloinkin kuin ennen pojan heräämistä. Useimmin vien skidin hoitoon ja käyn sitten lenkillä. Siinä tapauksessa olen tehnyt tunnin pari hommia jo aamuvarhain. Työni on todella vapaata kuvauspäiviä lukuunottamatta, pystyn kyllä löytämään ajan juoksuun, se tässä on mahtavaa. Ja auttaa sekin että miehellä on sama harrastus, pyrimme auttamaan toisiamme mahdollisimman paljon ja järkkäämään siten että molemmat pystyvät liikkumaan päivittäin. Haasteensa siinä toki on, mutta tällä haavaa toimii moitteetta. Yhteinen tavoite auttaa sekin. ;)

Riikka kirjoitti...

Niin, tosiaan, taidat tehdä freelancer-työtä. Näin 8-16 -työläiselle aamulenkki tarkoittaisi lenkkiä klo 6 aamulla ja minä en kyllä siihen kykene.

Elina J. kirjoitti...

Voi sinä ihana, kiitos! :)

Mielenkiinnolla odotan postausta juoksutreeneistä.

Hanna kirjoitti...

Riikka, en kykenisi varmaan minäkään.. Ja iltaisin juokseminen ei luonnu itseltäni laisinkaan.

Ite oot ihana.

Anne K kirjoitti...

Ole hyvä! Positiivista palautetta on aina kiva antaa.
Ps. Omaa blogiaan sai itsekin äänestää ;)

Hanna kirjoitti...

Ja saada, usko vaan. ;) Äänestää itseään..? En osaisi tehdä moista. Kiitti tuhannesti sinulle, jos sain kunnian päästä ehdotetuksi.

Anne K kirjoitti...

Toivotaan niin, suosittelen kaikkia nyt antamaan äänensä tälle blogille eli äänestämään! Minua tosiaan hauskuutti se, että erikseen oli kisassa mainittu, et "itseäänkin saa äänestää..."

Hanna kirjoitti...

:)

Laura kirjoitti...

Ihanan innostava postaus! Itse innostuin ensimmäisen kerran eläessäni juoksusta viime keväänä (olin mukana juoksukoulussa, jossa muuten luennoitsijana juurikin Kirsi Valasti :)), en ikinä olisi uskonut juoksevani yli 20 km, selvisin HCR:sta ja sen päälle jäi kova hinku kokeilla uudelleen. Ajatuksena täälläkin oli ajan parantaminen tulevana keväänä. Tämä talvi ja alkukevät onkin vaan liikunnan suhteen mennyt aivan päin honkia. Pitkä talvi on vienyt mehut, eikä lenkkeilystä ole tullut oikeen mitään. Nyt yritän vielä saada juoksuun jotain rutiinia, ja jos sinne HCR:lle kehtaisi lähteä edes fiilistelemään ja löntystämään lenkin vaikka ihan ryhmäfiiliksen voimalla. Lisää siis tämän aiheisia postauksia toivoo tämäkin lukija :)