Kuten kuvan heijastuksesta näette, olin sisätiloissa kun purkki ulkona avattiin. Sillä samalla hetkellä kun happi kohtasi purkin sisällön, meinasin heittää henkeni sille värikkäälle kokolattiamatolle.
Haukoin hetken henkeä, kävelin hissien luo ja palasin takaisin. Yritin parhaani mukaan käyttäytyä. Aikuinen ihminen, ruoka on sun juttu.
Istuin nelisen minuuttia ja arvoin, josko tohdin maistella. Vieressä lämpeni iso olut ja pieni snapsi. Lähestulkoon pyörryin, kun maistoin.
Siinä oli pelkokerrointa kerrakseen, ystävät.
10 kommenttia:
Naurua! Ihan parasta, pisteet sinulle rohkeudesta.
Tässä alkaa kyllä mielenkiinto nousta, mikä ihme se haju on - ja pitäisikö testata. Vaatii kyllä selvästikin jonkin avaran ulkovirityksen ja rohkelikon purkkia avaamaan.
Ihanasti kuvailtu, voi aivan eläytyä kokemukseen.
...kyseisen "herkun" maistamisen jälkeen (v.1984) Göteborgissa olin seurueen ainoa koko sateisen illan ulkona viettänyt, suihkussa puhtaaksi moneen kertaan puunattu jäsen...koska minun sisältäni se silakkapala ui ulos...ja sen päälle roiskahtaneen liemen hajua ei tuntunut saavan pesemälläkään pois...
PULSSISI SEN NELJÄN MINUUTIN AIKANA???
Huippua! Kokkikoulussa teimme saman tempun, avasimme purkin parvekkeella ja haju oli sanoin kuvaamaton. Koska en muista mitään, en tainnut maistaa silakkaa lainkaan. =)
hihhiiii! mun pelkokerroin taitaa mennä tossa :D
-Lilli
mä oon nähny tästä oikei dokkarinkin! miltä maistu? kerrokerroKERRO!
Ei sitä osaa kuvailla, vaikka kaikki aakkoset ovat käytettävissäni. Se maistui vahvalle ja pelottavalle, agressiiviselle ja kamalalle.
Yyh. Herkät makuhermoniu vaativat itselleen ruokaterapeutin palveluita.
Mutta siitä siis oikeasti joku tykkää?!!
Hei,
olen Pohjois-Suomesta Ruotsin rajalta ja syrströmming on minulle hyvin tuttu. Haju on kamala, mutta maku hyvä. Sitä syödään täällä tunbrödin ja sipulin kanssa,+ keitettyjä perunoita. Olutta ja snapseja unohtamatta. Purkki avataan muistaakseni vesiämpärissä, ettei sotkua pääse syntymään.
Monenlaista jäynää hapansilakkapurkilla on tehty nuoruudessa. Kyllä se huumoria on kysynyt...
Mitä ilmeisimmin, kyllä..
Katriina, veikkaan kyllä, että jos tuohon tilanteeseen joutuisi kerran vuodessa, niin muutamassa vuodessa pistelisin niitä fisuja suoraan purkista. Mutta tämä maku oli jotain niin hämmentävää että en usko että tahdon tuohon edes tottua. Kääk. Yritin kuitenkin ,)
Lähetä kommentti