Söin Raflassa yhden herkullisimmista pastoista aikoihin, se oli järkyttävän raikas, ihmeellisen ihana ja ah niin kovin yllätyksellinen. Näytti basilikaiselle pestolle, olikin aivan jotain muuta.
Raflassa korianterin ja inkiväärin kaunis liitto sinetöitiin grillatulla lohella, se jäi omasta pastastani uupumaan, sillä kalakauppiaan mutina lohen tuoreudesta ei vakuuttanut tätä tiukkaa täti-ihmistä. Jos kala on ollut tiskissä viisi päivää, se ei ole minun mittarillani millään tapaa tuore.
Tästä innovaatiosta lähtee kiitos kokillemme Johannekselle, keittiömestari Stefan huuteli reseptiä kesken vilkkaan lounaan. En saanut määriä, mutta testailin kotona ja alla oma versioni kyseisestä annoksesta. Määrien kanssa ei ole niin nuukaa, laita sen verran kuin kaapista löytyy. Kastiketta annostellaan pastaan reilun ruokalusikallisen verran per ruokailija, joten satsista riittää isommalle jengille. Säilytä ylijäänyt kastike jääkaapissa, meillä se säilyi kaksi päivää, sitten se loppui.
Korianteri-inkivääripestopasta (aka nimihirviöpasta)
3-4 ruukkua korianteria (Järvikylä, miksi yrttinne ovat niin mauttomia?)
iso pala tuoretta inkivääriä hienoksi hakattuna
30 g pinjansiemeniä (paahda kevyesti kuivalla, kuumalla pannulla)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
pieni pala chiliä
suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu desilitra oliiviöljyä
Laita blenderiin (tai mortteliin) listan kuusi ensimmäistä ja surruuttele menemään, valuta öljyä sekaan ja lopeta, kunnes massan konsistenssi miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunanmehua. Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa. Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä, kitkerä öljy pilaa helposti koko komeuden.
Keitä spagetti al denteksi ohjeen mukaan, ota tilkka keitinvettä talteen ja valuta pasta lävikössä. Sekoita pastan joukkoon reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija ja lisää keitinvettä jos se sitä tuntuu kaipaavan.
Raasta pastan päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.
Raflassa korianterin ja inkiväärin kaunis liitto sinetöitiin grillatulla lohella, se jäi omasta pastastani uupumaan, sillä kalakauppiaan mutina lohen tuoreudesta ei vakuuttanut tätä tiukkaa täti-ihmistä. Jos kala on ollut tiskissä viisi päivää, se ei ole minun mittarillani millään tapaa tuore.
Tästä innovaatiosta lähtee kiitos kokillemme Johannekselle, keittiömestari Stefan huuteli reseptiä kesken vilkkaan lounaan. En saanut määriä, mutta testailin kotona ja alla oma versioni kyseisestä annoksesta. Määrien kanssa ei ole niin nuukaa, laita sen verran kuin kaapista löytyy. Kastiketta annostellaan pastaan reilun ruokalusikallisen verran per ruokailija, joten satsista riittää isommalle jengille. Säilytä ylijäänyt kastike jääkaapissa, meillä se säilyi kaksi päivää, sitten se loppui.
Korianteri-inkivääripestopasta (aka nimihirviöpasta)
3-4 ruukkua korianteria (Järvikylä, miksi yrttinne ovat niin mauttomia?)
iso pala tuoretta inkivääriä hienoksi hakattuna
30 g pinjansiemeniä (paahda kevyesti kuivalla, kuumalla pannulla)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
pieni pala chiliä
suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu desilitra oliiviöljyä
Laita blenderiin (tai mortteliin) listan kuusi ensimmäistä ja surruuttele menemään, valuta öljyä sekaan ja lopeta, kunnes massan konsistenssi miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunanmehua. Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa. Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä, kitkerä öljy pilaa helposti koko komeuden.
Keitä spagetti al denteksi ohjeen mukaan, ota tilkka keitinvettä talteen ja valuta pasta lävikössä. Sekoita pastan joukkoon reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija ja lisää keitinvettä jos se sitä tuntuu kaipaavan.
Raasta pastan päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.
14 kommenttia:
Mums! Korianteri on suosikkiyrttejäni ja sopiikin ihanasti pastan kanssa.Pitää kokeilla seuraavan kerran inkiväärinkin kanssa:)
Kuulostaa herkulta (vaikken ole vielä avokado-pastaakaan kokeillut)! Käsittämätöntä kyllä toi kalajuttu - mulla kävi seuraavanlainen episodi eräässä laadulla ja tuoreudella ratsastavassa ruokakaupassa:
Päivä 1:
Minä: Hei, onko tuoretta kuhaa? Tekisin cevicheä.
Myyjä: No siinä ja siinä että lähtisinkö enää tekemään tästä.
Päivä 2:
Minä: Hei, onko tuoretta kuhaa? Tekisin cevicheä.
Myyjä: En oikein suosittelis enää tästä kalasta.
Päivä 3:
Minä: Hei, onko tuoretta kuhaa? Tekisin cevicheä.
Myyjä: Tää ei oo enää missään nimessä ceviche-kunnossa. Mutta huomenna pitäis tulla tuoretta.
Päivä 4:
Minä: Hei, onko tuoretta kuhaa? Tekisin cevicheä.
Myyjä: No ei tullut tänään vaikka piti.
Minä: No onko mitään tuoretta merikalaa.
Myyjä: No eipä oikein.
Kiitämme: rehellisyys ja myyjien stoorin loogisuus. Moitimme: se sama kuha möllötti edelleen myyntitiskissä vielä neljäntenä päivänäkin.
Mutta viidentenä päivänä sain kuin sainkin kuhani (ja herkullisen cevicheni - kiitos keittokirjanne).
VIHDOINKIN! Tää oli Raflassa ihan järkyttävän hyvää.
Lapsi Prinsessa oli taas perjantaina saanut tosi hyvää palvelua, oli isänsä kanssa liikenteessä ja suosittelin menemään teille.
Minä en henkilökohtaisesti avocadopastaa laitettuani ymmärtänyt sitä kaikkea hehkutusta. Mutta makunsa kullakin!
Tämä menee testiin.
minä ainakin ymmärrän avokadopastan hehkutuksen. ja ymmärrän tämänkin, kun luin ainesosalistan.
joutuuko sitä oikeesti ostamaan blenderin? ainakin se painaisi vähemmän kuin mortteli, joka myöskin puuttuu.
kiitos!
No sinähän se Nata sitä olet etupäässä hehkuttanutkin ;)
Aaah, kuulostaa taivaalliselta!
Avokadoissa on eroa... anja
Yaelian, minä opin korianterin kauneuden vasta ihan viimeisen vuoden sisällä, nyt olen niin hulluna siihen, että syön suoraan ruukusta.
Voi hyvä ihme, onneksi tosiaan oli rehellinen myyjä. Ja hyvä että ceviche maistui, sitten kun sen viimein eteesi sait.
Kiitos Veera kun silloin heitit pastan kuvan Instagramiin, en olisi muuten edes tullut lounaalle! Ja kivaa että pikku prinsessa saa parasta mahdollista palvelua, niinhän sen kuuluu olla.
Avokadopasta tuskin aukeneekaan kaikille, mutta testaa toki tämä.
Nata ja sata muuta eivät tosin voi olla väärässä, kjäh. Hanki mortteli, iso sellainen. Et sä tarvitse blenderiä, ärsyttävä tilaa vievä vekotin jota ei saa minnekään piiloon.
Natalla on hyvä maku.
Ja maistuu samaten! Dorit, vie terkkuja perheelle!
Anja, hyvä pointti. ;)
Kyllä Safkaa-kirjan avokadopasta on minunkin mielestäni jotain aivan loistavaa. Kokeilin perjantaina, olin epäileväinen vielä ruoan valmistuttuakin, näytti oudolta, mutta maistettuani en epäillyt enää ja ahmin vain. Kiitos hyvästä ruoasta! Mutta makuasioistahan ei kannata kiistellä.
Heh, hauskaa että maistui! Totta on, ettei se välttämättä näytä maailman kauneimmalta, maku on kuitenkin tärkein. ;)
Kiitos reseptistä! Tämä oli aivan tajunnan räjäyttävää - vielä parempaa kuin avokadopasta, joka sekin on taivaallista :)
Kiitos, koukkuun jäin! Kerropa muuten, miksi inkivääri neuvotaan pilkkomaan, eikä esim. raastamaan? Onko sillä aromien kannalta joku merkitys?
Eikö vaan, Anna! Olen samaa mieltä!
Hyvä kysymys Ulrika, en ole tullut asiaa edes ajatelleeksi. Äitini raastaa inkivääriä teensä sekaan ja kyllähän niin taidetaan tehdä muuallakin. Hmm, ehkä rakastan veistäni ja pilkkomista niin paljon, etten käytä juurikaan raastinta. ;)
Lähetä kommentti