23.2.2013

Miten vähentää ruokahävikkiä?

SOK ja WWF Suomi kutsuivat minut pyöreän pöydän keskusteluun, mukana on mielipidevaikuttajia, järjestöjä, kuluttajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.
Tilaisuuden tavoitteena on kerätä ideoita ruokahävikin vähentämiseen Suomessa. Ilmoittauduin mukaan, tämä keskustelu kiinnostaa!
_DSC6333


Olen aiemminkin todennut jossain haastattelussa että minun mielestäni ruokaa ei arvosteta tarpeeksi, siksi kuluttajalla on varaa heittää sitä pois.
Harva meistä heittäisi pois isoäidiltään saamaa keittokirjaa, lapsen piirrustusta taikka lasillista samppanjaa. Hirveän harvoin tulee mieleen lorottaa puolet bensasta ohi auton tankin taikka tilata kaksi Hesaria yhteen talouteen. Kiikutamme kuitenkin kädet vääränä biojätepussukoita, jotka ovat täynnä pilalle mennyttä ruokaa, jonka olemme ansaitsemillamme rahoillamme ostaneet.

Eikö tästä voisi päätellä että ruoka on kuluttajalle liian halpaa, sitä kun on varaa ostaa yli tarpeen? Tämän lauseen kun sanoo ääneen, saa kaikkien kiukut päälleen, otan kuitenkin riskin. Sanon sen jälleen; ruoka on liian halpaa, emme me sitä muuten heittäisi roskiin. Arvostus ruokaa kohtaan täytyy saada takaisin. Itse kannan kaupan kassalle leijonanosan kuukausituloistani, ei tulisi mieleenikään ostaa mitään ylimääräistä, roskiin heitettävää.

"Halpaa ruokaa ei ole, halpa hinta otetaan aina tuottajan selkänahasta." Näin toteaa Anton & Anton -ketjun perustaja Niina hietalahti. Lue uutinen tästä.

Isojen ketjujen näennäisesti halvat hinnat eivät voi olla ainoa kriteeri ostopäätöksen tekemiseen. Uutinen hevosenlihasta eineslasagnessa ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita, einekset kun eivät kuulu ruokapöytäämme. Tahdon tietää mitä lautasellani on, siksikin kokkaamme itse.

Myytävät pakkaukset ovat kooltaan liian suuria. Helsingissä 60% kotitalouksista on yhden hengen talouksia, 400g pakkaukseen pakattu jauheliha saattaa olla näille talouksille liian iso pala purtavaksi.
Paljousalennukset ja osta kolme maksa kaksi -tarjoukset vääristävät mielestäni kuluttajan käsitystä siitä, kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) sitä ruokaa oikeasti tarvitaankaan. Ostoskärryihin mahtuisi hevonen ja bonusten tavoittelu silmissä sitä voi ostaa vielä vähän enemmän.

Perheemme ruokahävikki on tätä nykyä todella pientä, ostan arvokkaita (viittaan tuotteen arvoon minulle, en sen hintaan) raaka-aineita mahdollisimman suoraan sen tuottaneelta taholta ja pidän huolen että kotona ollaan ruoka-aikana. Innovatiivisuuteni on lisääntynyt vuosien myötä, hävikin minimointi on taitolaji, sekin.

Haluaisinkin kysyä teiltä omat vinkkinne ruokahävikin pienentämiseen, lupaan kirjata ne ruutuvihkooni ja kantaa vihkon mukanani tuonne pyöreään pöytään. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, ehkäpä keksimme S-ketjulle ideoita, joiden avulla ongelma pienenisi. Jätä kommenttisi viimeistään maanantain 22.2. aikana, niin saan vinkkisi mukaan keskusteluun. Kiitos!

_DSC6327

Itse heitän ehdotuksen, että sesongin tuotteet olisivat selkeästi esillä kaupoissa. Kaikki eivät tiedä että juuri nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, eikä nuivahtaneita, sikakalliita ja mauttomia tuontimustikoita kannata ostaa. Sesonkituotteet vahvasti esille, viereen ehdotuksia ja vinkkejä miten tätä kyseistä tuotetta voi käyttää. Ei varhaiskaali osaa kuiskata sitä tuijottavalle henkilölle että hei, teepä minusta muutamassa minuutissa rouskuva salaatti, pistä kermaviilisoosiin Dijon-sinappia ja pari kovaksi keitettyä kananmunaa, nappaa savustettua lohta kaveriksi ja illallinen on valmis. Euron kaali ei ehkä vaikuta aarteelta, mutta kun siihen tutustuu, sitä se on.
Yhä edelleen odotan eniten kevään ensimmäistä varhaiskaalia. Rakastan kevään ensimmäisiä varhaiskaaleja, kaalinpää on minulle yksi arvokkaimmista raaka-aineista. Asiasta varhaiskaaliin, niin siinä usein käy. Jään innolla odottamaan vinkkejänne ja toivotan kaunista viikonlopun jatkoa joka iikalle!

Ps Ruokabloggaajilla on upea tempaus, Hävikistä herkuksi. Esimerkin näyttäminen lienee aina se tehokkain tapa tulla kuulluksi ja saada viestinsä perille. Itsekin sain heidän resepteistään paljon vinkkejä, klikkaa itsesi Facebook-sivulleen.

55 kommenttia:

Mirkka kirjoitti...

Yksin elelevänä arvostaisin niitä pienempiä pakkauksia tosi paljon - sitä kun ei aina pääse kauppaan, jossa on palvelutiski ostaakseen vain tarvitsemansa määrän.

Käytän itse pakkasta tosi paljon - ylimääräiset sinne odottamaan. Inhoan, vihaan ja vastustan ruuan pois heittämistä niin paljon, että jopa kuivatan leivän jämät uunissa ja heitän tehosekoittimeen - leivitän sitten näillä muruilla esim. kanan rintafileitä. Vanhaksi kohta menevä maito muuttuu valkokastikkeeksi, jonka tyrkkään pakkaseen odottamaan seuraavaa lasagnea :)

katja kiviranta kirjoitti...

Viisi henkisen perheen ongelma ei niinkään ole se että pakkaukset ovat isoja vaan se, että päivän ruuista jää yhden hengen annoksia on niistä vaikea loihtia ruokaa seuraavaksi päiväksi. Järjestämme viikon aikana päiviä jolloin jokainen voi syödä viikon ajalta haluamansa annoksen. Muutoin olen huono keksimään ruokia. Mielestäni pakkauksissa voisi olla merkintä, kuinka paljon esim. deseinä on tietty määrä kuivaa pastaa. Tämä voisi helpottaa. Nyt kun ne on pakkauksissa annoksina on asiaa vaikea arvioda. 2-vuotias lapsi syö huomattavasti pienemmän annoksen kuin työmies.Esim. spagettia tulee aina yli tarpeen.

En tiedä onko näissä tarvitsemiasi ajatuksia. Näiden kanssa painin viikottain.

Anonyymi kirjoitti...

Itse ostan lähinnä sellaisia tarpeita mitä tarvitsen eli kaapissa ei yleensä ole mitään turhaa. Ostan myös syöjien määrän mukaisesti eli tulee ostettua paljon vähemmän, jos on yksin vähän pidempään. Lisäksi pakkasta suositaan todella paljon eli sinne menee lihapaketteja, leipää jne odottamaan käyttöönottoa. Vuokaruuat ovat yleensä isoja jopa kahden hengen taloudelle, vaikka niistä syökin parhaimmillaan pari-kolme päivää ja loput annetaan koiralle. Meillä hävikin määrä pysyy varmaan sen takia pienempänä, kun on koira jätemyllynä :D Lisäksi kastikkeen teossakin tehdään lisukkeita vain yhdelle päivälle eli seuraavana päivänä tehdään sitten uusi satsi esim. riisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Myöskään ihmiset eivät välttämättä tiedosta kuinka hyvin esim. ylijäänyt jauhelihakastike säilyy seuraavaan päivään ja siitäkin voi vielä laittaa osan pakkaseen säilöön. Eli ongelma myös on ihmisten tietoisuudessa ja asenteissa, kun on varaa jokaselle päivälle ostaa uusi nakki- tai kanapaketti.

Mianna kirjoitti...

Itse en heitä juuri mitää menemään. Syön ostamani ruuan, vaikka päivämäärät olisivat menneet. Enemmän kuin päivämäärämerkintöihin, luotan omiin silmiini, nenääni ja suuhuni määritellessäni onko ruoka syötävää vai ei. Tätä joudun harjoittamaan sen takia, että asun yksin ja joudun ostamaan ruokaa paljon yli tarpeitteni, koska haluan tehdä ateriani itse. Eli liputan tuolle mainitsemallesi pakkauskoon pienentämiselle.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti pakkauskokoja ei oikeasti aleta pienentää. Vaikka asun yksin niin kyllä minulla on tarvetta nykyisenkokoisille pakkauksille ja lisäksi tykkään ostaa jauhot, mausteet yms. isoissa paketeissa, jottei tarvitse käydä kaupassa niin usein ja kaikkea löytyisi tarvittaessa. Kuitenkin kuiva-aineissa on niin pitkät säilymisajat :)

Hannele kirjoitti...

Hienoa, Hanna, että olet mukana keskustelussa ja viemässä tärkeitä näkökantoja eteenpäin! Olen tismalleen samaa mieltä ruoan hinnasta ja sesonkiajattelusta olen tismalleen samaa mieltä.

Tietoisuuden lisääminen ja ruoan arvosta(misesta) puhuminen on minusta ensiarvoisen tärkeää.

Ja muuten, ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -kamppis voi edelleen hyvin Facebookissa:

https://www.facebook.com/havikistaherkuksi

Anonyymi kirjoitti...

Se mummun vinkki äidille ja edelleen tyttärelle, ja jonka jotyttärentytärkin huomaa: ei joka ruokaa varten tarvitse kauppaan kaikkia tarveaineita lähteä hakemaan...kun oppii katselemaan ne kaappiensa/pakastimensa kätköt, niin jotain ruokaa tekee IHAN VARMASTI jokainen niistä! Ja viikottainen ruoka-/ kaupassakäyntisunnittelu kunniaan!

Katja kirjoitti...

Just näin! Laita some-nappulat tänne ni voi likettää julkisesti. ;)

Katja kirjoitti...

Just näin! Laita some-nappulat tänne ni voi likettää julkisesti. ;)

Hanna kirjoitti...

Mirkka, hyviä vinkkejä, kiitos!

Katja, pastaa tulee helposti keitettyä liikaa ja sen uusiksikäyttäminen on kyllä haasteellista. Kiitos kommentistasi, vien toiveesi eteenpäin!

Koira on kyllä paras, harmi kun meillä ei karvaista kamua juuri nyt ole. Tulossa kylläkin. ;)

Pakastaminen on pelastus, ja tuo on totta, tietoa tarvitaan lisää.

Mianna, viimeiset myyntipäivät ovat vaan ehdotuksia, en minäkään heittäisi sen takia mitään pois, että päiväys meni. Aistinvaraisesti mennään, se on ainoa tapa. ;)



Hanna kirjoitti...

Se olisi hyvä vaihtoehto isojen pakkausten viereen, toki on talouksia jotka tarvitsevat sen 400g.

Hannele, kiitos, muutin tuonne tekstiin asian ja laitoin linkin Facebook-sivulle. ;)

Suunnnittelu, tajuttoman tehokas tapa välttää harhaostot ja muistaa kaikki tarpeellinen. Ei nälkäisenä kauppaan ja aina lista mukaan. ;)

Katja, emmä osaa, apua.

Anonyymi kirjoitti...

Olen myös ihmetellyt sitä, miksi ihmiset valittavat, että ruoka on liian kallista, vaikka sitä on varaa heittää roskiin!? Aikamoinen ristiriita. Ostan itse kaiken mahdollisen luomuna, jota en todellakaan raaski heittää pois. Jos kaikki ruoka olisi luomua (eli luomuhintaista), vähentäisikö se hävikkiä? Itse en kyllä suostuisi syömään kaupan halvimpia tuotteita, vaikka olisivat ilmaisia, välitän sen verran omasta hyvinvoinnistani.

Eeko kirjoitti...

Kyllä minä peräänkuuluttaisin kunnon raaka-aineiden perään ja lihatiski takaisin! Asioin Pirkanmaan suurimassa Phypermarketissa, se kun tuossa naapurissa on. Edes sen kokoisessa kaupassa ei ole lihatiskiä (valmisruokaa kyllä, leikkelettä ja kalaa). Eikä lihatiskin takana sitä mestaria joka neuvoisi kädestä pitäen miten jotakin tehdään ja kuinka paljon!

Maria H kirjoitti...

Hei ihana Hanna, itse asun yksinäni, mutta kun ruokaa teen, vien puolet siitä syöpää sairastavalle äidilleni, hän kun ei sytojen takia jaksa paljoakaan yksin mitään tehdä. Kaikki mitä yli jää ruoanlaitosta, käytän vaikka omelettiin (siihen laitan mitä vaan kasviksia tai liha/kala jäännöksiä) ja hyvää ja terveellistä tulee! :-) En muista milloin olisin laittanut mitään ruokatarvikkeita roskikseen!
Isot isot kiitokset taas kerran blogistasi ja kirjastasi Hanna! x

Jo kirjoitti...

Loistava aihe! Olisi mielenkiintoinen kuulla tarkemmin myös onko suurin ruokahävikki sieltä kotitalouksista, vai kaupoista, ravintoloista jne.?

Itse olen isoäitini kasvattama kulinaristi. Mummoni täyttäisi tänä vuonna 101 jos olisi vielä elossa joten hän eli todella vaikeitakin vuosia ja hän oli aina kovin tarkka ruuan määrän suhteen. Hän myös luomuviljeli jo 70-luvulta lähtien tulevan talven juurekset. Teininä pyörittelin silmiäni sen ainaisen pakastamisen, säilömisen ja säästeliäisyyden kanssa, mutta nyt osaan arvostaa hänen asennettaan paremmin.

Olen itse sitä mieltä, että ihmiset välillä aina unohtavat että jokaisen aterian ei tarvitse olla eksoottinen juhla-ateria, hekumallinen fiesta tai sosiaalisen median it-juttu. Tästäkin on jo taidettu blogistanissa puhua, että välillä ihan peruspöperölläkin mennään eteenpäin ja jätetään se ylisuorittaminen ruoka-aineksilla vähemmäksi. Monen kaappeihin on kerätty valtaisa määrä erilaisia kastikkeita, mausteita, ruoka-aineksia ja eihän meillä oikeasti ole aikaa niitä kaikkia käyttää. Sitten heitetään ne menemään kun huomataan että ai vitsi, tämähän vanheni jo viime vuonna...

Asennekoulutus on iso prosessi mutta mielestäni ehkä kuitenkin sillä olisi suurin rooli siinä että ihmiset eivät haaskaisi ruokaa. Myös yliprosessoidun ruuan markkinointi voitaisiin lopettaa. En todellakaan jaksa ymmärtää miten heppalasagne"skandaali" voi olla muka yllätys. Ihmiset vetelee broileripyöryköitä ihan valtaisia määriä ja sehän on teurasjätettä! Tämä ei varmaan ideana SOK:ta hirveesti innosta... Ehkä heitä kiinnostaisi enemmän vaikka jakaa niitä left over ruuista tehtäviä reseptejä? Monissa maissa on näitä, eiköstä pitsat, paellat, pyttipannut jne ole juuri näiden ylijäämistä tehtäviä perusruokia?

Äh, ei tässä ny tainnu mitään vinkkejä tulla ku vain epämääräistä tilitystä. :D Lähdenpä tässä tunkemaan eilen -30 % alennuksella ostettua possunpalaa uuniin... ku eihän se ole ny huonoksi menny!!

Maria H kirjoitti...

** Jo ** Todellakin asiaa puhut eineksistä. En itse koskaan ole ostanut eineksiä en täällä Suomessa enkä myöskään Englannissa missä aiemmin vuosia asuin. Siellä ihmisten perusruokaa oli marketeista ostetut valmisruoat... eli jotka jo varmaankin vuosia ovat sisätäneet hevosenlihaa (eli siis sitä stereoidia täynnä olevaa hevosen lihaa). Onneksi tämä hirveä totuus valmislihamarkkinoista vihdoin on tullut julki!

Hanna kirjoitti...

Sama homma, luomua suosin aina kun mahdolllista. Ruokakassin purkaminen on aina juhlallinen hetki, ei tulisi mieleenikään unohtaa jotakin hankkimaani herkkua jääkaapin nurkkaan. Käyn kaupassa (ja pidän siitä) monta kertaa viikossa, siksikin on helppo hankkia vaan ne raaka-aineet, joita tietää tarvitsevansa parin seuraavan päivän aikana.

Eeko, oi, lihakauppiaat takaisin kauppohin! Olet niin oikeassa! Heidän tietotaitonsa ja vinkkinsä kelpaisivat kansalle aivan varmasti, vakuumipaktusta lihapaketista ei voi sanoa samaa..

Maria H, äitisi on onnekas kun hänellä on sinut. Hieno juttu, että pystyt ilahduttamaan äitiäsi kokkaamalla, uskon että ruoan kautta annettu rakkaus on voimaltaan aivan omaa luokkaansa. Halauksia sinulle!


Katri kirjoitti...

Aiemmin sävelsin upeita pastakastikkeita ties mistä jämistä, eikä ruokakulttuurien yhteentörmäyksiltäkään voinut aina välttyä; Itse asiassa yksi parhaista pastakastikkeista oli tehty vorschmackin jämistä - nam! Nyt kun en voi enää syödä vehnää, ovat pastakastikkeetkin jääneet. Mutta nykyisin tungen munakkaaseen lähes mitä tahansa ruuanjämiä, ja joka kerran on lopputulos ollut ihan maittava.

Henkka kirjoitti...

Suunnittelen viikon ruoat etukäteen ja haen suurimman osan lauantaiaamuna, kun kaupassa on vielä hiljaista. Vihanneksi ja hedelmiä ja tuoretta kalaa haen viikolla. Kaikki jämät syön töissä lounaaksi tai laitan pakkaseen. Hävikkiä syntyy sen verran mitä lapsen lautaselta joskus heitän roskiin.

Hanna kirjoitti...

Kiitos Jo pitkästä ja asiapitoisesta viestistäsi. Allekirjoitan kanssasi kaiken, mitä sanot. Ruoan mainostaminen on minusta niin hemmetin outoa, lehtien etusivuilla kilpaillaan siitä, kuka myy edullisimman marinoidun hunajabroilerin. Valitseeko kuluttaja todella noiden mainosten perusteella kaupan, jossa asioi? Olisi noiden sijaan vaikka vinkkejä sesonkituotteiden käyttöön, kukin hankkisi raaka-aineensa sieltä, mistä itse tykkää ja parhaaksi kokee. Halpaa ruokaa ei ole, jonkun selkänahasta se on aina pois, valitettavan usein sen tuottajan kukkarosta.
Kaunista kevään odottelua ja kiitos vielä, kirjaan huomiosi mukaani tiistaita varten.

Hanna kirjoitti...

Maria H, einekset ovat niin epäilyttäviä, että tuo uutinen ei minua yllättänyt. Olen iloinen siitä, että tämä saa ehkä kansan kriittisemmäksi ja jospa joku intoutuisi ihan itse kokkailemaan, sitä tietäisi mitä siihen lautaselle päätyy. ;)

Hanna kirjoitti...

Katri, kuulostaa mahtavalta! Loistoidea, aivan varmasti sopii pastakastikkeeksi. ;) munakas on mahtava, sinne ne meidänkin vihanneksen jämät usein päätyvät.

Henkka, järkevän kuuloista toimintaa, toivon että joskus pääsisin itsekin tuohon. Harmi kyllä perhe ei joka ilta ole koolla ja joskus päätetään läksiä extempore ravintolaan illastamaan. Siksi meillä eletään vaan se päivä pari eteenpäin. Vaikka minusta olisi aivan mahtavaa olla aina kotona illastamassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Minua raivostuttaa päivittäin työpaikan ruokalassa. Suurin osa ihmisistä heittää ruokaa roskiin, vaikka ovat ITSE saaneet annostella ruokansa.Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata arvioida paljonko jaksaa syödä.

Hanna kirjoitti...

Se on kyllä kumma että lautanen pitää lätkiä kukkuroilleen, liekö tässäkin se ajatus että otetaan "koko rahan edestä"?

Anonyymi kirjoitti...

Meillä tehdään ruokaa siten, että siitä riittää seuraavana päivänä myös lounaaksi. Ruokaa ei juurikaan mene roskiin ja lounasta ei tarvitse kokata :) Suunnittelu on kaiken pohja. Kauppaan mennään listan kanssa ja muutaman päivän ruuat mietittynä etukäteen. Meillä on myös pitkä lista ns. hyväksi havaittuja ruokia, joista viikon menu repäistään, jos ei mielikuvitus keksi mitään. Pyritään siihen, että joka viikko olis joku uus ruokaohje testissä mutta aina ei pysty.

Hanna kirjoitti...

Yksi uusi resepti joka viikko, loistoidea! Sen voi sitten jättää listalle jos maistuu koko porukalle. Lista, se on uusi musta. Kauppalappu kunniaan! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Itse lihatiskillä töissä olleena HALUAISIN ne joka kauppaan takaisin...sai juuri sen verran lihaa/kalaa/makkaraa tangoista kuin tarvitsi ja vinkit kaupan päälle!!!(...silloin ennen vanhaan, kun sian puolikas ja naudan neljännes itse pienittiin tiskin takana myyntiin ja jauhelihakin jauhettiin kaupassa ruhon osista ja makkarat/suolasilavatkin
siivutettiin kaikki tiskillä...)
Siinä tiskillä ollessa oppi ehdottamaan lantut,nauriit, kaalit,porkkanat sun muut kyytipojiksi lihapataan...ja meillä pohjoisen pienessä kaupassa ne kaikki tulivat lähistöltä...SE OLI ENNEN NÄITÄ PERSOONATTOMIA KETJUhypersuperMYYMÄLÖITÄ!

Hanna kirjoitti...

Lihatiskit ja kauppiaat takaisin hommiin! Ehkä einestiskiltä (nyt kun niiden kulutus on laskussa) löytyisi tilaa pienelle lihatiskille? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Elelen sinkkutaloudessa ja olen kyllästynyt heittämään pois tai pakastamaan jättipakettien jämiä. Nykyisin asioin vain paikoissa, joissa saa ostaa kaiken vaikka yksin kappalein. Hallit, pienemmät marketit, Stockan herkku ovat saaneet minusta tyytyväisen asiakkaan. Voi olla teoriassa kallimpaa, mutta käytännössä halvempaa kuin jatkuva pois heittäminen. Viikonloppuretkille kavereiden kanssa ostamme ruoat vain perjantaille ja lauantaille, koska tiedämme, että sunnuntaina jämistä saa loistolounaan. On oikeasti kiva katsoa kaappiin ja funtsia, mitä näistä loihtisi. :) toteaa Punavuoren Hilma

Maria H kirjoitti...

Minulle Alexanderin ja Hannan kirja on ollut pelastus! Viitaten aiempaan kommenttiini kokkaan useimmiten syöpää sairastavaa äitiäni ajatellen, ja hän ei kestä mausteisia tulisia ruokia vaan tykkää perusruoista mitä Safkaa kirja tarjoaa! :-) Paras ostos pitkään aikaan! <3

Aila kirjoitti...

Hyviä kommentteja! Käytetään enemmän ihania kasviksiamme; kotimaiset juurekset, kaalit jne. ovat edullisia ja terveelisiä! Vielä kotimaista kalaa kylkeen.
Eineskonsulenttien sijaan kaupalle kokkausnäytöksiä kauden raaka-aineista.
Vielä enemmän surettaa kaupanhävikki; tässä on lainsäätäjät menneet metsään.
Ja eihän hevosenlihaa sisältäneet einekset pilaantuneita olleet: järkyttävä määrä ruokaa kaatopaikalle, kun toisaalla nähdään nälkää!

Anonyymi kirjoitti...

Mitä enemmän ruoanlaitto taidot ovat kehittyneet, sitä vähäisemmäksi oman keittiön hävikit ovat muuttuneet. Jos ei oikein ole tietoa ja taitoa ruokaan liittyen, on huomattavasti vaikeampi improvisoida jämistä jotain ruokia.

Yksi hyvä keino on netin resepti palvelut, joissa reseptejä voi hakea ainesosien perusteella. Sinne kun syöttää joitain kaapista löytyviä aineksia niin saa listan reseptejä joissa kyseisiä aineksia voi hyödyntää. Esim. Pirkalla on hyvä tällainen sovellus.

Mielenkiintoista muuten että SOK on tällaisessa kotitalouksien ruokahävikkiä vähentävässä kampanjassa mukana... Olen itse ruokakaupassa töissä, ja monesti hirvittää se roskiin kipattavan ruoan määrä päivän jälkeen. Kyseessä on pieni kauppa, mutta silti hävikkiin saattaa mennä ostoskärryllinen ihan syömäkelpoista leipää päivässä. Olisi siinäkin yksi pohdinnan aihe ketjulle miten nämä ruoat saataisiin hyötykäyttöön...

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelen yhdyssanavirheitä aiemmassa viestissä, täppärin tekstinsyöttöohjelman mielestä on ilmeisesti oikein kirjoittaa ruoanlaitto_taidot ja resepti_palvelut...

T. Yhdyssanapoliisi itsekin

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä suunnittelu vähentää hävikkiä. Meillä hävikki on lähes nolla, joskus lautaselta menee jotain roskiin, mutta jääkaapista ei koskaan. Pakastan jopa niitä yhden hengen annoksia.
Suunnittelen viikoksi ruokalistan ja sen perusteella teen kauppalistan. Se säästää. Luulen että herkemmin heittää eineksiä pois kuin itsetehtyä. Ja se mitä ylempänä joku mainitsi, että kun taidot kehittyy niin hävikki pienenee. Meille isot pakkaukset ei ole ongelma kun olemme iso lapsiperhe.

Siinä olen erimieltä että ruoka ei ole kallista. Se on kallista, ainakin meille.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mitä jos ruokakaupassa olisi ständi sen ruoka-aineen vieressä, joka on menossa roskikseen. Usein esim jauheliha. Ständissä vaihtuva helppo ja edullinen kotiruokaresepti, jolla "aletuotteen" saisi hyödynnettyä ja kylkeen kasattua jotain, missä on katettakin. Resepteissä esillä vaikkapa kauden herkkuja joukossa. Avokadopasta-ständi toimi hienosti, miksei siis muut?

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa heitetään valtavia määriä roskiin jo ostettua ruokaa, joten kallista se ei ainakaan ole. Suomalainen ruoka on niin vahvasti subventoitua, että emme maksa edes todellisia tuotantokustannuksia ruuasta. Maksamme veroissamme osan ruuan hinnasta. Ehkä jos maksaisimme todellisen ruuan hinnan, emmekä lainkaan maataloustukia, oppisimme arvostamaan ruokaa. Kukkarossa asia olisi plusmiinus nolla, koska veroja voitaisiin laskea.

nuokku kirjoitti...

Itse aukaisin kotimme ruokafilosofiaa pitkin sanoin omassa blogissani jokin aika sitten (tammikuun postaukset Ruokafilosofiaa ja Viikon ruokalista - Tammikuu). Noissa postauksissa käy hyvin ilmi miten meillä, 2 hengen taloudessa, suhtaudutaan ruokaan.
Pyrimme siis ostamaan ruokamme viikoksi kerrallaan. Tietenkään kaikkia raaka-aineita kuten kasviksia ja yrttejä ei kannata ostaa viikkoa etukäteen vaan käymme hakemassa ne tarvittavat santsit sitten kuin tarve niille on.
Olen huomannut järjestelmämme olevan enemmän kuin toimiva, sillä ostaessasi ruokaa kerralla koko viikoksi pääsee hävikkiä kertymään äärimmäisen vähän ja heräteostoksilta vältytään. Ne heräteostoksethan sitä hävikkiä oikeasti kasvattavat. Viikon ruokalistaa tehdessä pystyy myös helposti hahmottamaan, mitä ruoka-aineita olen viikon aikana käyttämässä ja mitä pystyn hyödyntämään jossain toisessa ruuassa. Esim. viime viikolla teimme uunissa paahdettua punakaalia ja vaikka kovia olemmekin syömään, edes 2 ihmistä ei saa pään kokoista kaalinpalaa kerralla tuhottua joten lisäsimme ensi viikon ruokalistalle kaalisalaatin.
Ruuasta pyrimme hyötykäyttämään kaiken. Kokonaisen lohen ollessa tarjouksessa, fileoimme sen itse parhaan osaamisemme mukaan ja keitämme kalaliemen päästä ja ylimääräisistä rämmäleistä. Fileet annostelemme järkevän kokoisina paloina pakkaseen ja lopuista teemme sen keiton. Sama kanan kanssa. Inhoan reisikoipia yli kaiken, mutta keittämällä koivet ja repimällä kypsän lihan luista jää hävikki minimiin ja saamme liemen hyötykäytettyä vaikka risottoon.
Olen tätä nykyä kiinnostunut kovasti tuosta ”roskaruusta”, siis ruuasta, joka ei välttämättä ensisilmäyksellä silmiä hivele, on edullista, vaatii ehkä pidemmän kypsennysajan mutta on äärimmäisen maittavaa. Onhan se helppoa väsätä gurmeeruokaa härän sisäfileestä, mutta teeppä sama rehellisen suomalaisen naudan niskasta. Kaipaisinkin kovin hyviä reseptejä näihin ruokiin.
Sunnuntain kunniaksi innostuin paasaamaan ja varsinainen aihe taisi jäädä taka-alalle. Hups :) Itse kaipasin ruokakaupoilta sesongin korostamista ja vaikkapa simppeleitä reseptejä raaka-aineiden kylkeen. Tuskinpa koko viikon ruokalistan julkaisukaan huono idea olisi. Myös myytävien tuotteiden pakkauskokoon tulisi kiinnittää huomiota niin suuntaan kuin toiseen. Mainittakoon vielä että tarjouksilla on turha kalastella asiakkaita mikäli 99% alennetuista tuotteista on sontaa. Oma maha kun ei täyty neljällä eineksellä, sipsipussilla ja marinoiduilla kanafileillä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät tarkoitusperät tässä jutussa kyllä, mutta ihmettelen samaa kuin muutamat kommentoijat jo edellä. Eli jos SOK niin kovin innokkaasti on pyrkimässä vähentämään ruuan hävikkiä, niin mitkä ovat sen omat toimet asian suhteen? Kotiin ostetun ruuan heittäminen roskiin on tietenkin tuhlausta ja sitä pitäisi välttää niin paljon kuin mahdollista, mutta verrattuna isojen kauppojen päivittäiseen hävikkiin se on monesti aika marginaalista. Ymmärrän erinomaisesti, että nämä kaksi asiaa eivät ole toisiltaan pois, mutta tekopyhältä SOK:n toiminta yhtä kaikki vaikuttaa.

Ja jos ruoka on sinulle liian halpaa niin hyvä juttu hei. Kannattaa kuitenkin samalla muistaa, että kaikki eivät ole kanssasi yhtä onnekkaassa asemassa ja joutuvat todella taistelemaan jokapäiväisen leipänsä eteen. Monet olisivat valmiita myös dyykkaamaan oman ruokansa kaupan hävikistä, jos esimerkiksi SOK:n kaltaiset toimijat lopettaisivat roskistensa lukitsemisen ja pakkausten hajottamisen.

Hanna kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, nyt en valitettavasti ehdi kommentoida niistä jokaista.

Osa teistä ymmärsi pointtini, osalla se meni ohi. En minä koe että ruoka on liian halpaa, arvostan jokaista vihannesta, lihanpalaa ja leipää, jotka kotiini kannan. Kuluttajan ruokahävikki on kuitenkin valtavan suuri, yritän ymmärtää miten kuluttajalla on vara ostaa liikaa ruokaa, se kun ei ole ilmaista. Minulla ei ole vara ostaa liikaa ruokaa, monella muulla tuntuu olevan. Tästä päästään taas siihen arvostuksen puutteeseen.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että kauppojen tulisi ottaa vastuu lähellä viimeistä myyntipäivää olevien tuotteiden liikuttamisessa, alelappu on hyvä juttu ja itse ostan usein -30% alemerkillä varustettuja tuotteita.

Omasta meielstäni juuri nämä jättipakkaukset ja paljousalennukset hämäävät asiakasta siellä kapan hyllyjen välissä, siksi kai sitä tulee ostettua liikaa.

Jatkakaa toki keskustelua, kerään kommenttinne mukaan keskusteluun!

Hanna kirjoitti...

SOK:n kanta hävikin minimoimiseen tulee varmasti ilmi tuossa keskustelussa, kerron sen toki sitten teillekin.

Anonyymi kirjoitti...

Itse koen jokaisen kotitalouden omat valinnat ja teot hyvin tärkeinä, mutta suurin vaikuttamisen mahdollisuus tässä ruoan turhan pois heittämisen lopettamisessa on kaupoilla ja varsinki SOK:in kaltaisella suurella ketjulla. Kaupat heittävät tolkuttomia määriä kelvollista ruokaa pois, hieman tummuneita hedelmiä, saman päivän tuoreleipiä, lihaa jne, vaikka moni on valmis näitä tuotteita ostamaan, varsinkin 30% alennuksella. Mielestäni suurten ketjujen ja kauppojen tulisi voimakkaammin pohtia miten hävikkiä pienentää. Itse ainakin suosisin mielummin kauppiasta joka ei halua heittää ruokaa pois vaan myydä sen hieman tummuneenkin banaanin pois.

Hanna kirjoitti...

Totta, tuon viestin vien varmasti SOK:n edustajalle. ;)

manteli kirjoitti...

Meidän taloudessa ollaan todella tarkkoja, ettei ruokaa heitetä roskiin, kerran pari viikossa tehdään "jämistä" erilaisia ruokia, reseptit keksitään sen mukaan mitä sillä kertaa on tarjolla. Nahistuneet vihannekset, parsakaalin kannikat yms. menevät sosekeitoiksi, ylikypsät banaanit ja kuivahtaneet mandariinit blenderissä juomaksi. Kahden hengen taloudessa ruislimppu menee paloina pakaseen ja omatekoisesta saaristolaisleivän kannikasta leikataan ohuen ohuita viipaleita ja kuivataan näkkäreiksi juustotarjottimelle. Talvella en osta tuoreita yrttejä (ne kun ei vaan maistu eikä edes tuoksu miltään), vaan pakkasessa on pusseittain oman maan sileälehtistä persiljaa, salviaa, ruohosipulia, lipstikkaa jne. Kausikasviksia suositaan, kesällä kasvatetaan kaikkea mahdollista, marjastetaan, sienestetään, kuivataan ja säilötään. Sellaisia omia kasvatettuja ja kerättyjä aarteita ei tulisi ikinä mieleenkään pistää haaskuun.

Hanna kirjoitti...

Kiitos vinkeistä manteli, kuulostaa siltä että teillä arvostetaan ruokaa - I likes! ;)

Marja kirjoitti...

Kiitos kiintoisasta keskustelun avauksesta!

Minäkin tulin kommentoimeen samaa kuin muutama muu, eli miten on isojen ketjujen oman hävikin laita? Minä ainakin asioisin s-marketin outlet-osastolla, jos sellainen olisi. Ja siitä hyvästä, että vanhentuvat tuotteet kannettaisiin maksavien asiakkaiden toimesta pois, oranssissa (vai minkävärinen se nyt olikaan) hintalapussa pitäisi lukea vähintään -50%. Tämä kampanjahan on oiva tilaisuus SOKille kiilloittaa kilpeään, että terkkuja vaan!

Tässä yhden hengen taloudessa meni juuri jämäporkkanalaatikko uuniin. Laitoin siihen porkkanasoseen ja keitetyt kikherneet pakastimesta sekä kuivaainekaappista "vuoden vanhan" riisin ja seesaminsiemeniä. Sillä pärjännee alkuviikon.

Hanna kirjoitti...

Kyllä! Halvennetusta ruoasta tulee tehdä haluttavampi, samoin kuin muistakin löydöistä! Mikäs sen siistimpää kuin puoleen hintaan löydetty, kauan haaveilun alla ollut laukku, miksei sama pätisi myös ruokaan?! Minä ostan aivan innolla jos aletarran kera löytyy, usein vaan tuppaa se alekama olemaan einestä. Ja sitä en osta.

Sun porkkanaloota kuulostaa ihan huipulta! ;)

Ulrika kirjoitti...

Mulla ehtii useinkin tuotteita mennä pilalle johtuen siitä, että asun yksin (ne pakkauskoot) ja pakastimeni on todella pieni. Lisäksi en ehkä ole paras keksimään, mitä jämistä tekisin. Tuo jonkun jo aiemmin mainitsema Pirkan nettisivujen reseptipalvelu on kyllä hyvä, sitä olen joskus hyödyntänyt. Sama reseptipankki toimii myös kätevästi niin, että sieltä voi reseptistä suoraan lähettää itselleen tarvittavat ainekset vaikka tekstarilla kauppalistaksi. Samaan listaan saa toki lisättyä vielä reseptin ulkopuolelta hankintoja. Mielestäni melko näppärä turhien ostosten välttämiseen, niistähän ne hävikit helposti kuitenkin syntyy.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin osa ruokajätteestä syntyy kuluttajien kohdalla. Mutta ongelma taitaa olla siinä, että näitä kuluttajia ei ruoka juuri kiinnosta. Veikkaisin, että esim ruuhkavuosia elävä pienten lasten isä, joka ostaa kiireessä kärryn täydeltä vähän kaikkea, ei kauheasti hävikkiä mieti. Mutta miten heidät saisi kiinnostumaan -ei ideoita. Itselleni mustuneet banaanit ovat kauhistus, haluan että safka on kaupassa siinä kunnossa, että se säilyy kotonani seuraavaan viikkoruokaostoskäyntiin saakka.

Herkkusuun Lautasella kirjoitti...

sotien jälkeen mainostettiin että teollisesti tuotetut einekset ja valmistuorat olisivat tavallista kotiruokaa parempia vaihtoehtoja. tämä johti valitettavasti tämän päivän kulutusysteyiskuntaan, asenne on että meillähän on rahaa. tavallaan ruoka on tänään liian halpaa ja helposti saatavilla joten sitä ei enään osata arvostaa samalla tavalla. ymmärrän sanasi "minulle arvokkasta raaka-aineita, se ei ole se rahallinen arvo vaan mitä se tarkoittaa, mitä siitä saa, miten se on metsästä kerätty ja kuivattu talven varalle, miten se hyödynnetään ruoaksi. minulle on itsestään selvää että kaikki ruoka höydynnetään, ongelma on vain miten sen saan välitettyä lukijoilleni oikealla ja hyvällä tavall? ja miten saada kauppojen hävikki pienemmäksi...tutut kauppiaat häpeävät sitä ettei heillä mene kaikki kaupaksi, ja hävelissästi salassa yrittävät hävittää ne eivätkä ymmärrä että oikeasti on tänä päivänä kuluttajat arvostavat jos kauppias myy parasat ennen halvemmalla. jopa pienessä suomessa on plajon vähä varaisia ihmisiä joilla rahat tiukalla, kun toiset taas vain heittävät ruokaa suoraan roskiin. joskus tuntuu niin toivottomalta olla hyvänä esimerkkinä kun kukaan sitä kuitenkaaan edes huomaa...mutta on myönnettävä, olen saanut ainakin jälkikasvun arvostamaan kotona alusta alkaeen valmistettua ruokaa, olen saanut myös opetettua ettei sitä ruokaa heitetä roskiin jos se on vielä syötävää...vaikka sitten äidille soitetaan vähän väliä mielstäni turhalta tuntuvia puheluita asian tiimoilta.
mutta, onko pakko ja asiallista pitää tuotteita niin pitkään hyllyssä? olisiko hävikki pienempi jos pienemmät varastot hyllynlämmikkeinä ja tuotteet vaihtuvat useammin? onko kaikkea aian oltava tarjolla yhtä aikaa? eikä voisi olla sitä tänään ja huomenna tätä ja vaihtelua tarjontaan? ja samalla myös hinnat alemmas kun hävikki pienempi?

Herkkusuun Lautasella kirjoitti...

(no kylläpä se olisi lukihäiränen kirjoitelma jopa minulta);)

Kaisa kirjoitti...

Mun mielestä tästä keskustelusta on nyt unohdettu se seikka, että ruokakulttuuri on tällä hetkellä Suomessa todella polarisoitunutta. Toisaalta on lähi/luomu/kotiruoka-hypettäjiä ja toisaalta osa elää täysin einesten varassa. Ja rehellisesti sanottuna, jos käyttäisin paljon eineksiä ja tykkäisin niistä, niin ei tämä keskustelu mua inspiroisi muuttamaan tapojani pätkääkään. Yleensä ihmiset ei muutenkaan reagoi kauhean positiivisesti ylenkatseeseen…

Tämän takia S-ketju on mielestäni ihan hyvä yhteistyökumppani tälläiseen projektiin. Niin kivoja kuin kauppahallit yms. ovat, todella iso osa suomalaisten ruoasta kulkee S-ketjun kautta. Siellä ainakin tiedetään, mitä ihmiset oikeasti ostaa.

Jon kommentti tuolla aikaisemmin oli mielestäni oikein hyvä: ei arkiruoan tarvitse olla kovin kummoista (toki se saa olla!). Meillä simppelit arkiruoat syntyy ehkä noin 3-5 raaka-aineesta ja maustamisessakin mennään pitkälti suolalla ja pippurilla…

Mun mielestä on aika jännä, kuinka täällä kommenttiboksissa niin hyökätään einesten kimppuun. Eineksethän just säilyy? Ei niitä tartte heittää roskiin, niillähän on käyttöikää vaikka kuinka?

Meillä hävikki syntyy useimmiten vihanneksista ja hedelmistä, eli niistä kaikkein heikoiten säilyvistä raaka-aineista. Lihasta olen jo oppinut, että ostan vain saman päivän tai korkeintaan seuraavan tarpeisiin. Meillä suunnitelu ei oikeastaan toimi: tilanteet muuttuu ja sitten jääkin joku ruoka laittamatta ja ainekset pilaantuu. Heräteostokset eivät ole ongelma, koska itse ainakin heräteostostelen vain herkkuja jotka päätyvät heti suuhun. Kasvisruoan lisääntynyt kokkaaminen on ehkä helpottanut, kuivatut linssit ja purkkipavut ei mene huonoksi.

Nykyään kaapeista löytyy käytännössä aina jonkun sortin ruokaan ainekset, jotka eivät pilaannu helposti, eli ihan puhtaasti varalle ei tule ostettua. Esim. makaroni + valmispesto + pakasteherneet toimii ihan mainiosti niinä päivinä kun ei vaan jaksa ja noi ainekset säilyy hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä saisiko tänne kommentoida linkin kera, mutta kommentoin kuitenkin. Kyseinen TED-puheenvuoro sisältää 15 minuuttia painavia sanoja tästä aiheesta. Tämän puheen jälkimainingeissa olisi tosiaankin mukava kuulla mitä SOK tahtoo tehdä asian eteen, noin kaupan tasolla.

Ruoan pakastaminen sekä ostosten ja ruokalistojen suunnittelu
etukäteen tuntuvat tähän verraten aika mitättömiltä toimilta. Siitäkin huolimatta, teen niitä jatkossakin.

Eli, Tristram Stuart: The global food waste scandal
http://www.ted.com/talks/tristram_stuart_the_global_food_waste_scandal.html

t. Reetta

Hanna kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteistanne, olin tänään mukana tuolla keskustelussa ja voin kertoa että ideanne otettiin ilolla ja innolla vastaan. Kirjoitan aiheesta postauksen mitä pikimmin, katsotaan josko endin ennen lomaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen töissä ruoka/ravintola/kauppa-alalla ja kyllä se on Elintarvikevirasto joka noista ruuan loppuunmyyntipäivistä päättää. Ja ne päätökset tehdään sen "mahdollisesti pahin mitä voi tulla" - mukaan. Itse kyllä syön/söisin vaikka vanhentunutta ruokaa jos ei haju/maku kerro toista tai ei ole kalaa tai äyriäisiä.