Parsaa, voita ja parmesania

  

Parsaa, voita ja parmesanjuustoa

2:lle alkuruoaksi

puntti vihreää parsaa (n.12 kpl)

5 rkl voita

50 g raastettua parmesanjuustoa

mustapippuria myllystä

suolaa

1/2 tl sokeria

Parsa on loistava kausituote, terveellinen ja mukavan rouskuva suussa. Se maistuu alkuruokana, hiukan isompana annoksena toimittaa pääruoan virkaa ja on mainio lisuke vaikkapa grillatulle kalalle.

Parsa alkaa kitkeröityä ja kovettua heti kun se korjataan, siksi sen tulisi olla mahdollisimman tuoretta. Jos kuori on sitkeä, se on kitkerä. Testaa puraisemalla pieni palanen raa’asta varresta ja saat vastauksesi. Jos parsa on pakattu, avaa aina paketti ja tarkista varret. Niiden ei tule olla kuivat, saati homeiset.

Leikkaa parsan tyvestä parin sentin verran pois ja kuori parsa kukinnon alapuolelta ohuesti kuorimaveitsellä. Jos saat tuoreinta mahdollista parsaa, ei sitä tarvitse kuoria lainkaan. Keitä parsat lyhyessä, suolatussa vedessä, jossa on himpun verran sokeria ja pala voita. Keittoaika vaihtelee parsan koosta riippuen kahdesta viiteen minuuttiin. Keitä mieluummin liian vähän kuin liikaa, napakkuus kannattaa säilyttää. Valuta vesi pois. Jos aiot tarjota parsat vasta myöhemmin, voit huuhdella ne tässä vaiheessa kylmän veden alla ja jättää odottamaan viimeistelyä.

Kuumenna paistinpannu ja heitä voinokare pannulle. Kun voi alkaa ruskistua, nosta parsat pannulle. Raastettu parmesan pääsee minuutin kuluttua mukaan, pyörittele parsat ja parmesan toistensa kimppuun ja tarjoa annos suoraan pannusta. Voit myös nostella atuloilla annokset lautasille. Rouhi päälle mustapippuria myllystä ja nauti välittömästi.

Ja kerrohan, mikä on sinusta paras tapa nauttia parsaa? Olisi hauska testata itselleni uusia tapoja valmistaa sitä, olen nimittäin mennyt melko perinteisellä linjalla kyseisen herkun kanssa.

Viimeiset vihannekset

Tämä päivä ja huominen kameran kera keittiössä, viimeiset kuvauspäivät keittokirjan tiimoilta. Ensi kuun puolella saan kertoa teille opuksen nimen, en malttaisi odottaa.

Tuntuu julmalta sulkea aurinko sälekaihdinten taakse, valaistusolosuhteissa ei ole valittamista. Kaunista torstaita, lukijani!

Sunnuntaibrunssi uudessa kodissa

Muuttolaatikot raahattiin rappuun viime perjantaina aamuauringon säteiden säestyksellä. Kaikki oli paikoillaan. Vihdoin kotona.

Sunnuntaina teimme mieheni kanssa ruokaa aamusta iltapäivään, tai no - rehellisyyden nimissä laitoimme possun marinadiin jo sunnuntaina aamuyöllä.
Kellon kurkotellessa sunnuntaisen keskipäivän yli, kourallinen rakkaita ystäviä saapui luoksemme. Söimme monta tuntia pöydän ympärillä. Nauratti niin että vatsaan sattui, kemiat kohdillaan ja päivä mitä kaunein.

Vaaleanpunaisten kuplien tehdessä taikojaan, leikkivät lapset keskenään ja kitarat, bassot ja sen sellaiset pääsivät nekin luomaan tunnelmaa.

Kun brunssin jäljet oli siivottu, istuimme mieheni kanssa sohvalle ja aloimme miettiä illallista. Lapsi lupasi tehdä kurkkusalaatin, ja tekikin. Kuori, pilkkoi ja maustoi. Ja söi kaiken ihan itse.
Onni on perhe, jonka kanssa voi jakaa rakkauden ruokaan.

Kun painoin pääni illalla tyynyyn, olin melko varma että se oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Tuokio kun ei malta sulkea silmiään, ei haluaisi nukahtaa, tahtoisi olla valveilla ja nauttia. Maailman ihanimman viikonlopun jälkeen. Tiedättehän?

Vispipuurotesti

Näettekö te tässä vaaleanpunaisen possun? Vispipuuropossuun ohje löytyy Hannalla keittää -blogin puolelta.

Nöf.

Lavastetussa palaverissa

Doritin lahjakkuus henkilökuvaajana on minusta aina ollut omaa luokkaansa, siksi pyysin häntä ottamaan kuvamme keittokirjan sisäsivulle. Onneksemme hän suostui. En voisi olla tyytyväisempi, hän vangitsi juuri sen valon ja raikkauden, josta haaveilin.

Joudun hyvästelemään teidät hetkeksi, edessä on kovasti odotettu muutto uuteen kotiin. Toivon että jaksatte odottaa - palaan maaliskuun puolella, uudesta keittiöstä. Keittokirjan laitan toki jakoon ensi maanantaina, siitä en tingi.
Ja oman keittokirjamme, kunpa senkin saisi nyt kasaan. Tuntuu että nämä viimeiset kuvat ja reseptit vaativat toivottoman paljon huomiota. Kunpa se sitten näkyisi lopputuloksessakin. Rakas, rankka projekti.

Mitä te pidätte kuvista?




Kuvat Dorit Salutskij

Ps. Olo keveni menneellä viikolla tuntuvasti, kun Konstin Vesku saksi kutrini uuteen malliin. Voi miten tykkään.

Kuvauksissa

Tilauksessa pressikuva kirjaa ja sen markkinointia varten, kuvattavat minä ja mieheni. Kuvauspaikka Maxill.

Paidat ja koru Gaudete

Miesten paidat Beam




Paidat Nina's

Kukat Inbloom.


Kuka meitä kuvasi? Millaista jälkeä saimme aikaan? Siitä lisää tuonnempana. 

Härkää sarvista

Sain sähköpostiini viestin, jossa uraohjukseksi itseään tituleeraava nainen kertoo seisovansa parhaillaan keittiössä, tumput suorina. Epäilee paikkaa keittiöksi sillä siellä on liesi ja jääkaappi. Edessään möllöttää hyvää, marmoroitunutta lihaa, jonka nainen on kauppahallista hakenut.
Ongelmanaan on pelko ettei hän paista sitä oikein ja miehelle kaavailtu ystävänpäiväillallinen päätyy sitkeään kengänpohjaan ja miehen loittonevaan selkään. Miehen joka siinä vaiheessa kiertäisi vesilammikot eikä murehtisi vähääkään.

Eipä hätää, Ilona, klikkaa täältä idioottivarma pihvinpaisto-ohje, jolla jopa minä onnistun. Olennaista on lasi viiniä, kokille. Ennen kuin edes alat lähestyä sitä lihaa.

No niin nainen, näytä sille pihville.