Mascarpone on yksi jääkaappimme vakioasukkaista, siellä niitä möllöttää tälläkin hetkellä pari purkkia. Säilyvät pitkään ja auttavat parhaansa mukaan yllättävän makeanhimon kurvatessa keittiöön. Hedelmäosaston huumaavan tuoksuiset verigreipit huutelevat seireenin tavoin enkä pääse koskaan niiden ohi kauppareissulla.
Grahamkeksejä lienee jokaisella juustonystävällä kaapin perällä. Siinäpä ne ainekset ovatkin, arkiseen mutta ihan mukiinmenevään jälkkäriin.
Tarvitset verigreippejä tai muita sitrushedelmiä, 2 isoa yksilöä riittää neljän ahneen hengen satsiin. Irrota lohkot greipeistä tähän tyyliin. Laita osa leikkaamistasi lohkoista jälkiruokakulhoihin. Purista käteen jäävistä ruttuisista kuorista mehut pieneen kattilaan. Lisää muutama lusikallinen sokeria sekaan ja kiehauta.
Kaada kuuma liemi hedelmien päälle ja anna jäähtyä.
Veivaa kulhossa mascarponejuustoa ja kunnon loraus kermaa, jos teet jälkkärin isommalle jengille niin voit käyttää koko tuorejuustopurnukan, muuten riittää muutama ruokalusikallinen. Leikkaa vaniljatanko kahtia ja sekoita tangon sisällä olevat siemenet kerman ja mascarponen joukkoon.
Laita grahamkeksit pieneen muovipussiin ja hakkaa haluamallasi aseella keksit murskaksi. Itse suosin pientä puukauhaa, kaulin on vähän liioittelua.
Kasaa jälkiruokakulhoon hedelmien päälle keksinmurut, mascarponevaahto ja lisää verigreippejä, toista kunnes kaikki on käytetty.
Tai unohda se hemmetin mehu kattilaan ja tee kuten alla olevassa kuvassa.
8 kommenttia:
Greippiveitsi on todella kätevä hedelmälihan kaivamiseen, suosittelen. Löysin sellaisen joskus aikoinaan ihan tavallisesta marketista eikä ollut muistaakseni edes kallis ;)
Kiitos, Hanna, herkullisista resepteistä, odotan innolla keittokirjaasi!
Voi perkele. Syön taatelipatukkaa ja kuolaan keksijälkkäriäsi..
Onko nuo normi-kartiolasit?
Mukava kuulla että siellä odotellaan, sain tänään taittomallin kirjasta ja hyvältä näyttää!
Haha! Mascarponea jääkaappiin, sokerihiiren must.
Nuo ovat shottilasit, liian isot shottilaseiksi mielestäni, mutta oivat juurikin tämmöisiin pikkujälkkäreihin. Totuus on se, että söin koko satsin ja noi jäi jäljelle, kuvasin siksi noissa pikkuisissa laseissa ;)
Oih ja voih, tänään herkuttelen varmasti greipillä ja mascarponella.
Pitäisi kulkea laput silmillä. Kun eilen satuin näkemään tv:ssä lettuja, niin oli heti rynnättävä lähikauppaan ja tehtävä niitä. Tänään sitten tätä.
Olen itsekin melko altis kaikille herkuille joita näen, joita muistelen tai joista kuulen. Onneksi sille voi aina antautua, parhautta on nauttia hyvistä asioista, eikö?
Tää ei liity ruokaan, mutta kielinatsi kun olen, ajattelin antaa palautetta asiasta, joka usein häiritsee sun teksteissä:
"Veivaa kulhossa mascarponejuustoa ja kunnon loraus kermaa, jos teet jälkkärin isommalle jengille niin voit käyttää koko tuorejuustopurnukan, muuten riittää muutama ruokalusikallinen."
Tällainen lauserakenne (pilkku ennen jos-sanaa) on vähän harhaanjohtava, koska se antaa lukijan ymmärtää (ainakin ensisilmäyksellä), että juuston ja kerman veivaaminen tulee suorittaa vain, jos jälkkäriä ollaan tekemässä isommalle jengille. Lauseen jatkuminen niin-sanalla toki paljastaa, että ajatus ei ollut tämä, mutta viittaussuhteen voisi tehdä selväksi selkeämminkin.
Paremmin kirjoitettuun kieleen sopisi tämä asu:
"Veivaa kulhossa mascarponejuustoa ja kunnon loraus kermaa. Jos teet jälkkärin isommalle jengille niin voit käyttää koko tuorejuustopurnukan, muuten riittää muutama ruokalusikallinen."
Kun kermaa-sanan jälkeen tulee piste eikä pilkkua, voi seuraavasta virkkeestä jättää niin-sanan pois ja korvata pilkulla:
"Veivaa kulhossa mascarponejuustoa ja kunnon loraus kermaa. Jos teet jälkkärin isommalle jengille, voit käyttää koko tuorejuustopurnukan, muuten riittää muutama ruokalusikallinen."
Jos-sanalla alkava sivulausehan ei ole veivaa-alkuiselle päälauseelle alisteinen, ja siksi näitä kahta lausetta ei tulisi yhdistää pilkulla.
Oon ollut ymmärtävinäni, että pyrit rennon minimalistiseen tyyliin ja ehkä siksi yhdistät pilkulla asioita, joita sillä ei (preskriptiivisen kielenhuollon mukaan) kuulu yhdistää. Valitettavasti tämä tapa usein hämärtää ajatusta tekstin takana. Luovemmat tunnelmapalat ovat ehkä asia erikseen, mutta ruokareseptien soisi olevan selkeitä.
Ystävällisin mascarponeterkuin nimim. Pilkunnussija
Kiitos palautteestasi, arvokasta infoa bloggaajalle. Ikävä kuulla että lauseeni eivät ole avautununeet.
Lähetä kommentti