Hoikka parsa sai hyvää seuraa, kun rasvainen pekoni kävi kimppuun. Kiitos vinkeistänne edelliseen postaukseen, ideoistanne innostuneena nuo kaksi löysivät jääkaapista toisensa ja mukaan uunivuokaan lähti myös Västerbotten-juusto.
Keitin kuorittuja parsoja lyhyessä, suolatussa vedessä noin minuutin verran. Kuivasin kepakot keittiöpyyhkeellä ja rullailin ympärilleen pekonit. Asettelin ne uunivuokaan, suosikkini on tuo valurautainen kaunotar, jossa kaikki näyttää ja maistuu paremmalta.
Uuni puhkui 250 asteessa, jossa parsat viettivät pekonin kanssa muutaman minuutin, kunnes pekoni oli rapsakkaa. Otin vuoan ulos ja heitin raastetun kermajuuston vuokaan, jonka jälkeen vuoka takaisin uuniin, grillivastuksen alle. Nuppi niin kaakkoon kuin lähtee. Minuutti, kaksi, ja komeus on valmis. Varohan näppejäsi tässä vaiheessa, valurautainen vuoka on todella kuuma.
Aitokaupan tiskistä löytyi tuoretta kuhaa, joka valmistui helpoimmalla mahdollisella tavalla, paahtamalla. Kuumenna valurautapannu niin kuumaksi että se likimain savuaa. Laita pannulle ohuelti suolaa (rasvaa ei siis tarvita) ja aseta kalafileet nahkapuoli alaspäin (vaikka nahka ei kalassa enää olisikaan) pannulle. Odottele hiljaa vieressä, kunnes kala alkaa paistua reunoilta. Käännä varoen paistinlastan avulla, siirrä pannu pois kuumalta levyltä ja anna kalan olla pannulla vielä minuutin verran.
Nosta kalat parsan viereen, tarjoa kalalle kaveriksi suolaa ja loraus oliiviöljyä, hapoksi sitruunan tai limetin mehua.
Toki hyvähappoinen valkoviinikin on pöydässä paikkansa ansainnut, testaa vaikkapa Gisselbrechtin Riesling.
Tuo rasvainen parsavuoka oli niin luvattoman hyvää, että raaputin sen puhtaaksi viimeistä juustonmurua myöten.
Rentoa lauantaita, ihanat!
8 kommenttia:
Parsa on herkkua. Kiitos siis huomisen ruuan ohjeesta, taas.
Nyt on kyllä jo pakko suunnata tänään kauppaan hakemaan parsaa iltaruokaan! Pistin viinivinkin korvan taakse, kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Itse olen usein kalan kanssa suosinut Paul Zinckin Rieslingiä, mutta seuraavalla kerralla testaan tätä!
Ollos hyvä! meille tulee huomenna lauma ihania lapsia, pohdin parhaillani että mikäs pata pistetään porisemaan. ;)
Kiitos vaan sinulle tuon Paul Zinkin suosituksesta, testataan seuraavalla reissulla! Olen litkinyt läpi likimain kaikki Alkon Rieslingit, mutta tuo on jäänyt pimentoon.
oh, nam!
Valurautapannua meidän kotoa ei vielä löydy (jos blinipannua ei lasketa) joten voistko suositella mistä ja minkä merkkinen pannu kannattaisi hankkia? Kiitos :)
ooohh... anja
voi miten hyvän näköistä! mahtaako olla synti jättää pekonit pois?
Sofie, käy Chez Mariuksessa, siellä on mielestäni kaupungin paras ja asiantuntevin palvelu! Valurautapannua joutuu vähän huoltamaan, mutta se on vaivansa väärti.
Rasvaa ja suolaa, ei voi mennä vikaan ;)
Ei se ole synti lainkaan, Dorit. Toimii ihan mainiosti sitenkin. Halauksia!
Ihanaa, parsaa! Jai kaikki tykkää, kun jokatoinen on pekonilla ja siinä välissä sitten ilman :)
Lähetä kommentti