Lasagne tuorepastalevyistä, kesäkurpitsasalaattia, suklaakakkua, ganache ja vaniljajäätelöä. Näillä ravittiin 11 ihmistä menneenä sunnuntaina. Maten är jättegott, sanoi kolmanneksi pienin poika. Mieheni ja hän, ikuiset ystävät tuon lausahduksen jälkeen.
Sen jälkeen kun ostin meille mandoliinin, olen viipaloinut puoli valtakuntaa. Kesäkurpitsa pääsi tällä kertaa terien väliin, raastoin ja heitin kulhoon. Kastikkeeseen laitoin turkkilaista jugurttia, minttua, basilikaa, sitruunanmehua, suolaa ja mustapippuria.
Lassen reseptin saatte heti kun mieheni sen minulle malttaa luovuttaa. Se oli niin hyvää, siihen liittyi häränrintaa, punaista maitoa ja gruyere-juustoa.
4 kommenttia:
NAM! Miksen ikinä ole tajunnut korvata jauhelihaajollakin muulla ruhonosalla? Varmaan taivaallisen makuista!
Se onkin jännää että kun tottuu tekemään jotai ntietyllä kaavalla, sitä on vaikea rikkoa.
Olen heivannut nauta-sian likimain kokonaan repertuaarista pois, karitsan jauheliha on niin paljon pareman makuista,
Meillä jäi yli prässättyä häränrintaa piparjuurilihasta, jota kuvasimme kirjaan, siksi se pääsi mukaan lasagneen. Voi taivaan vallat, että se oli hyvää. Kaunista päivää Kira!
Perinteinen jauheliha ei meikällekkään maistu enää.
Olen myös suuri niska/lapa/rinta/poski fani..Mutta aina sitä ajattelee että niistä pitää kehittää jotain spessua, mutta kuten sanoit, myös ihan tavalliseen "arkiruokaan" voi kyseisiä ruhonosia soveltaa.
Prässättyä ja rapeaksi paistettua häränrintaa on meilläkin kokeiltu, niin nannnaa!
Odotan innolla teidän keittokirjaa!!
Olen yrittänyt viime aikoina tietoisesti opetella pois sika-naudan käytöstä, mutta se on kovin vaikeaa, niin tottuneesti käsi eksyy kauppareissulla sen suuntaan. Onhan se kyllä helppo ratkaisu varsinkin arkisin... Mutta odottelen INNOLLA lasagnen reseptiä, olenkin kaivannut siihen jotain erityistä, viimeksi tein kyllä tuorepastalevyistä ja keittelin itse soosit, mutta jotain siitä silti puuttui...
Lähetä kommentti