Muutettuamme uuteen kotiimme, varasin yhden keittiökaapin leivontakaapiksi. Ostin sen seitsemää sorttia tummaa suklaata, 72 prosenttisesta aina sataseen. En suosittele puraisemaan tuota jälkimmäisenä mainittua, en edes äärimmäisessä hädässä. Äitini tahtoi välttämättä maistaa palasen, meinasin tikahtua nauruun kun katselin sitä ilmehdintää minkä se sai aikaan. Maku ei katoa suusta ihan hevillä.
Tumma suklaatorni kohosi niin korkealle, että ajatuksissani olin jo perustamassa pienimuotoista bisnestä. Leipoisin aamutuimaan pellillisen suklaaunelmia ja veisin ne lounasaikaan Raflaan, jakaisin vakkariasiakkaille ja toivottaisin makeaa päivän jatkoa. Maksuksi saisin hyvän mielen.
Kuinkas sitten kävikään. Söin kaikki ne suklaat, en ehtinyt leipoa mitään kun taituroin suklaahumalani kanssa aamusta iltaan. Nyt ne on syöty, lisää en osta. En, ellei minulla ole reseptiä johon tarvitsen tuota huumaavaa herkkua.
Lapsella oli naamiaisjuhlat ja hän pyysi mamman suklaakakkuja. Vihdoinkin! Hyppäsin Jopon selkään ja kaarroin suklaaostoksille. Varasin taskuuni vaan tarvittavan määrän rahaa, jotta en suistuisi houkutuksen äärellä raiteilta. Suklaiset kakkuset saivat ylleen canachen, joka on siis yksinkertaisuudessaan pilkottua tummaa suklaata ja kuumaa kermaa. Kotikutoisen näköisiä ovat, myönnetään. Kauneus piili kakkusten sisällä.
Hassua muuten, ettei yksikään lapsi tohtinut syödä noita kukkia, vaikka kuinka kehotin maistamaan.
Söin siis itse kedollisen orvokkeja, ilmankos on niin kukkea olo.
6 kommenttia:
Kauniita ovat, rakastan stailaustasi!
Kristiina
Herkullisen näköisiä! Toivoisin ohjetta, sillä suklaamuffinsit ja muut suklaaleivokset ovat yleensä enemmän tai vähemmän pahoja, jos ei laita yltiömäärin suklaata ja voita. :) Vai onko se juuri se vastaus?
Miten kauniita! Minäkin toivoisin reseptiä, voisinpa vaikka tehdä noita tytön synttäreille muffinsien sijaan (vaikkakin epäonnistumisen riski kasvaa...)
Toinen reseptitoive liittyy kalaan. Meillä olisi näin kesäisin kalastushullun mieheni ansiosta lähes päivittäin tarjolla ainakin kuhaa, ahvenia ja haukea. Tuota cevicheä ajattelin kokeilla, mutta vaikka keitto, graavattu ja pannulla voissa paistettu kala on hyvää, välillä voisi kokeilla muutakin...
Ja kiitos vielä ihanasta ja inspiroivasta blogista. On jotenkin mahtavaa että on olemassa tällä tavalla ruokaan suhtautuvia ihmisiä. Ja parasta tässä suhtautumisessa on se, että se todella tarttuu, jopa näin netin välityksellä. Voisinpa tuoda vaikka kuhan kiitokseksi (:
-Anna
Nam! Herkullisen näköisä. :-)
T: Kolmas reseptin toivoja!
Olin yllättynyt, että jopa Pionit ovat syötäviä.
Pakko kommentoida! Ihana kuulla että on muitakin joita suklaat kaapissa polttelee. Osaan kyllä nautiskella vähän kerrassaan, mutta kyllä levy päivässä menee hitaastikin :) Eli turha hommata varastoja... Ihanaa kesää :) Terv. ingrid
Lähetä kommentti