24.2.2013

Miten syntyy Glorian ruokajuttu?



Titityy sanoi aamulenkin lintu, mikä lie ollut, kevättä puhui joka tapauksessa. Maaliskuun Gloriakin on jo kaupoissa, teemanamme oli husmanskost.
Joku siellä kommenttiboksissa kyseli, että miten kuvauspäivät rakentuvat, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuvauksia, niiden aikana ja jälkeen. Minäpä kerron!

Muutamaa päivää ennen kuvauksia kokkaamme mieheni kanssa suunnitellut annokset läpi, tässä vaiheessa tulee usein vielä muutoksia jo valmiiksi ajateltuun konseptiin. Tällöin olisi suotavaa että kuvauspaikka olisi hahmottunut ja varattu.

Glorian AD Timo on (onnekseni) vahvasti mukana kuvausten järjestelyissä, hänen kanssaan suunnittelemme teeman ympärille visuaalisen ilmeen, jota sitten lähdemme keräämään kasaan. Käytännössä se tarkoittaa yhden tai kahden työpäivän mittaista kamojen etsimistä ja niiden kuvauslainaan haalimista. Farmariautomme on kattoa myöten täynnä kuvausaamun aattona. Pyrimme tekemään paljon ennakkoon kuvauspäivän aattona, esimerkiksi nämä kaalikääryleet rullasi mieheni puolenyön jälkeen, esikypsensi uunissa, pakkasi vuokaan ja kantoi aamulla kuvauspaikalle. Siellä ne viimeisteltiin samalla kun Sami Repo etsi sopivia kuvauspaikkoja ja Timo ihasteli Klaus Haapaniemen suunnittelemaa nenäliinaa, samalla kun kaivoi kassistaan kymmeniä liinoja, kippoja, kuppeja ja ottimia.

Sami kuvaa ruoat, hänellä on uskomaton värisilmä ja hän hahmottaa kokonaisuuksia jollain käsittämättömällä tasolla, jonne toivon jonakin kauniina päivänä itsekin pääseväni. Kaalikääryleiden lautanen on syntynyt Samin työhuoneen dreijan avulla. Kaiken kun voi tehdä vielä paremmin. Lautasen alla oleva lautasliina on talon emännän omaisuutta, sen alla oleva liina Timon kassista. Kauniin vaalea tausta löytyi eteisen puolelta, se on itseasiassa kaapin ovi, joka avattiin ja sen viereen koottiin kasa jakkaroista ja leikkuulaudoista.

Alexander vaikuttaa keittiössä ja nostaa annoksia esille sitä mukaa kun pyydämme, itse kun en pysty sekä kokkaamaan, että olemaan mukana kuvien rakentamisessa.

Vaihdetaan kuvaustaustaa, vaihdetaan lautasia, vaihdetaan kaalikääryleitä, käännellään puolukoita, ripotellaan sokeria, kaadetaan lientä ja kuivataan lautasta. Kallistellaan lautasia, päitä ja kahvikuppeja. Ollan yhtä mieltä, ollaan eri mieltä. Löydetään kompromissi ja heitetään yläfemmat.

Kun olemme saaneet ruokakuvat purkkiin, meikäläinen on tukka pystyssä, puolukkaa naamassa ja sitten onkin aika ottaa palstaa varten kuva minusta! Miten mukavaa. Sami on pro, joten kivasti on onnistunut näissäkin.

Sitten syödään ruoat, paras vaihe! Mitään ei heitetä pois, näistä kuvauksista jätimme talon emännälle kunnon satsin sapuskaa, joten hyvä mieli jäi itse kullekin.

Sitten kamat kasaan, tiskit ja keittiö kuntoon, auto ääriään myöten täyteen ja sitten alkaa kuvauskamojen palauttaminen.



Vihdoin päästään tekstin pariin, käymme Alexanderin kanssa läpi reseptit, itse jatkan miettimällä nostot ja teemaan sopivat tarinat. Tässä kestää yleensä päivä, olen melko viilailevaa sorttia. Toinen päivä menee siinä, kun viilasin liikaa ja teksti palautuu toimituksesta upeasti korjattuna takaisin ja siihen tarvitaan lisää tekstiä. Heittelen aakkosia toimitussihteeri Lauran kanssa ees ja taas, kunnes homma on paketissa. Jutun taitto tulee oikoluettavaksi parin viikon sisällä, tsekkaan sen ja korkkaan skumpan.

Ei ehkä uskoisi muutaman kuvan takana piilevän moinen määrä säätämistä ja suunnittelua? Totean sen jälleen kerran, olen niin onnekas kun saan tehdä työkseni tätä. En voisi kuvitella parempaa, oma intohimo tuo leivän pöytään. Lähetän vielä tätäkin kautta kiitokseni sinne Glorian toimitukseen, erityisesti Minnalle, kiitos luottamuksesta!

Kiitos Annalle, että saimme tulla kauniiseen kotiisi kuvaamaan maaliskuun juttua. Gaudeten Ninaa ja Viviania kiitän lehden viimeisellä sivulla olevan Samujin mekon ja jutun kuvissa käytetyn Acnen farkkurotsin lainasta. Astiataivaasta löytyvät vanhat Arabiat, joita usein raahaan kuvauksiin. Kaupungista löytyy kiitettävän monta keittiötarvikeliikettä, omat suosikkini ovat Chez Marius ja Eiring.


Kuvat Sami Repo / Gloria

10 kommenttia:

Nelly kirjoitti...

Oi vitsi! Kuulostaa niin mahtavalta, olisi kiva päästä joskus seuraamaan kuvauspäivää!

Konkistadori kirjoitti...

Kääryleet näyttää jumalaisilta. Mulla on pakastimessa itsepoimittuja kantarelleja, vois tehdä kasvisversion joku päivä. Kiitos inspiksestä ja hauskasta jutusta!

PS.
Mulla taitaa olla eräät koristeportaat jotka Sami olisi kovasti halunnut ostaa kuvatessaan juttua vanhempieni luona ;)

Satu kirjoitti...

Kaalikääryleitä, yesyesyes!!

Hanna kirjoitti...

Mahtavaa se onkin, eikä kahta samanlaista päivää seuraa koskaan toistaan. ;)

M, kiitos paljon kommentista! Meillä oli tarkoitus laittaakin vinkki juttuun, että lihattomatkin kääryleet onnistuu kyllä, mutta tila loppui seksen emmekä saaneet toista repsua sinne sekaan. Sienillähän se onnistuu, hyvä sinä!

Satu, kaalikääryleet on kultaa! Ja hei tuo savoijinkaali varsinkin, se kun rouskuu mukavasti ja näyttää nätiltä.

Herkkusuun lautasella kirjoitti...

mitä muuten se husmanskost on suomeksi? kun ei kotiruoka oikein täytä sitä termiä...

Anonyymi kirjoitti...

kyl se mun mielestä on vaan kotiruoka, se husmanskost... anja

Johanna75 kirjoitti...

Hei Hanna,

Luin samaisen ruokajutun ja nämä kääryleet sienitäytteellä ovat listallani. On kiva juttu, että Glorian Ruoka & Viini on ottanut uudeksi aiheekseen kotiruuan (husmanskost) omassa Kotibistro-osiossaan. Aina ei tarvitse olla vaikea resepti, monet parhaimmista ruuista ovat ns. äitien tekemiä ja ihan tavallista kotisuokaa.

Herkullinen kuva edesauttaa kokkkauskokeilua. :)

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn todellakin edelliseen kommenttiin yksinkertaisesta ja konstailemattomasta ruoasta, jota esim. teidän UPEA Safkaa-kirjanne edustaa. Eipä tässä edes oikein sanat riitä kertomaan, miten kiitollinen olen teille tuosta kirjasta ja sen ohjeista. Sen lisäksi kaikki raaka-aineet ovat vielä edullisia ja helposti saatavissa.
Meidän perhe on ollut ruokataivaassa koko hiihtoloman, kun olen kokkaillut haukipullia, lohilaatikkoa, sinisimpukoita, oi, oi. Ja jopa erittäin nirso poikani on aivan koukussa avocadopastaan.
Eli kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Toivottavasti teette vielä monta samanlaista keittokirjaa.

T: JonnaP

Nelly kirjoitti...

Niin, ja Ihanan lämminhenkinen juttu teistä tammikuun Gloriassa! :)

Hanna kirjoitti...

Lähin suomenkielinen vastine olisi tuo kotiruoka, se ei ole helppo kääntää, siksi jätimme sen lehtijutussakin muotoon husmanskost. ;)

Kiitos Anja avusta, mun reaktioaika on ollut hävettävän hidas tässä viime päivinä. ;)


Hei Johanna, kiitos viestistäsi. Olen samaa mieltä, harvoin ryhdyn kokkaamaan mitään maata mullistavan vaikeaa tai erikoista, hyvällä kotiruoalla pääsee yllättävän pitkälle. Ne eri maailmojen maut haen sitten hyvistä ravintoloista, he osaavat ne jutut paremmin kuin meikäläinen. ;)

JonnaP, iso kiitos sydäntä lämmittävästä viestistäsi! Voi että, tulinpa hyvälle tuulelle. ;)

Nelly, kiitos, ihanaa kuulla että tykkäsit. ;)