5.5.2013

Puolimaratonin jälkeen


Meikäläisen viides puolimaraton takana, polviin sattuu ja vieläkin itkettää kun muistelen sitä viimeistä nousua. Silti on hyvä fiilis, kiitos Peppe vetoavusta! 

Kiitos myös kaikille matkan varrella kannustaneille ja Team Raflalle, olette loistavia! Nyt avokadopastaa koneistoon, palataan aiheeseen piakkoin. Luvassa juoksuun liittyvää juttua, halusitte tai ette. Juoksukärpäsen purema on viheliäs sairaus, jossa paras ensiapu on tajuton mölyäminen aiheesta jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. 

10 kommenttia:

Ulrika kirjoitti...

Hienoa! Hyvin tsempattu, odottelen jo lisää juoksujuttuja :)

Hanna kirjoitti...

Kiitos, sitä kunnioittaa tuota matkaa kun on tien päällä, kovin kaukaiselta tuntui ajatus että kokonainenkin on joskus juostu. Juttua piisaa, pysykää langoilla. Leppoisaa sunnuntaita sinulle.

Laura kirjoitti...

Näyttää olleen hyvät fiilikset juoksulla, mahtavaa! Itseltäni jäi HCR tältä keväältä väliin. Treenailut ovat jääneet aivan liian vähiin ja nyt vielä kaiken kruunasi ärsyttävä kevätflunssa. Mutta työkaverin kanssa jo vannottiin, että ens vuonna sinnehän mennään! Ja olisihan sitä odotellessa muitakin kivoja juoksutapahtumia tiedossa. Juoksujuttuja odotellaan siis innolla :)

MariQ kirjoitti...

Onnea saavutuksesta!! Ei se nautintoa ollut mutta minuutilla sain parannettua, tavoitteesta jäin 3 minuuttia... Nyt täytyy aloittaa tavoitteellisempi treenaus, jotta vauhti nousisi. Tänään ei tosin tee mieli edes ajatella lenkkitossuja. Hyvä sinä ja hyvä kaikki maaliin päässeet, se vika mäki oli hirveä!

Hanna kirjoitti...

Tällä energialla jaksaa taas painaa, valtava henkinen voitto se on aina, ajasta huolimatta. Ensi vuonna varmasti taas mukana. ;)

Kiitos Mari, kyllä mullakin takaraivossa kolkuttelee se kahden tunnin alitus. Pitäisi vaan treenata hullun paljon pitempään, että sinne pääsisin. Ei voi laittaa tossuja jalkaan, yksi kynsi irtosi, sukka oli ilmeisesti hiukan rutussa. Se vika mäki – niin huono vitsi. Aika monen tahti hiipui siinä vaiheessa, itku kurkussa yritin pitää juoksuaskeleen yllä. Ensi vuonna keveämmin. ;)

Peppe kirjoitti...

Tack Hanna för att du är underbar och drog mig med på halvmaraton!

Lotta kirjoitti...

Hurraa juoksulle!

Aurinkoisessa säässä oli kyllä kiva fiilis juosta. Yleensä olen jaksanut pinkaista vielä loppukirin, mutta tänä vuonna viimeinen kilometri tuntui tosi pitkältä. Kevään juoksutauon (ja vapun läheisyyden) huomasi viimeistään siinä vaiheessa, vaikka ajassa se ei ihme kyllä näkynyt.

Nyt lyhyt ansaittu juoksutauko ja sitten taas nauttimaan sulista kaduista.

Hanna kirjoitti...

Jag drog dig med o du drog mig 21,1 – tack för det! ;)


Hurraa sullekin, Lotta! Mä huomaan nyt ikäni, ei palaudu, ei palaudu.. Kävin salilla venyttelemässä ja saunassa, jospa puupökkylät olisi huomenna jo käveltävässä kunnossa..

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Täällä myös juoksujuttuja odotellaan. Hauskaa kohkata samanhenkisten kanssa.
MR

Hanna kirjoitti...

Jipii, hauskaa että kiinnostelee. ;)