Resepti on alunperin ystäväni Jamien*, itse paremmaksi erilaiseksi jalostettu. Perhana että tein töitä, jotta se olisi helposti tulkittava ja toteutettavissa. Lupaan ja vannon että tämä on viimeinen reseptini, jos kukaan ei tee tätä, tai kommentoi jumaloivin sanoin ja niiden kääntein.
4 annosta
pastaa (esim. orrecchiette taikka conchiglie, pienet ja sievät toimivat tässä setissä parhaiten)
8 kpl sardellifileitä
parsakaali tai kaksi
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
120 g pecorinoa
oliiviöljyä
voita
merisuolaa
mustapippuria
Esivalmistelut
Kata pöytä, mitä kauniimpi, sitä parempi. Ota lasi valkoviiniä viereesi.
Liedelle yksi iso paistinpannu ja kahteen kattilaan vettä, pastalle iso kattila runsaalla vedellä, parsakaalinnupuille pienempi kattila. Kun keität pastaa, muista maustaa vesi kunnolla suolalla. (Suolattomassa vedessä keitetty pasta maistuu tiskirätille ja joutaa suoraan biojätteisiin.)
Kuumenna iso, posliininen taikka lasinen kulho, täyttämällä se tulikuumalla vedellä. Kun ruoka on valmista, kaadat veden pois, kuivaat kulhon ja tarjoilet pastan siinä. Pasta ei pääse jäähtymään, siksi tämä. Lautasetkin voit laittaa uuniin lämpenemään, jos energiaa löytyy.
Veitsi käteen ja menoksi
Pilko parsakaali, kerää nuput erikseen, kuori ja pilko varret.
Pilko chili, poista siemenet (vedä chili halki pitkittäissuunnassa, siemenet on siten helppo poistaa)
Viipaloi valkosipuli ohueksi.
Raasta pecorino valmiiksi, pienimmällä terällä mitä raastimessa on.
Homma käyntiin oikealla kädellä
Lisää pannulle kunnon loraus oliiviöljyä, paista keskilämmöllä pilkottua chiliä hetken verran, jotta se pehmenee, älä polta.
Laita sekaan sardellifileet, valkosipuli ja pilkotut parsakaalinvarret.
Peitä kannella ja anna pehmetä kannen alla noin kymmenisen minuuttia, pidä silmällä koko ajan.
Vasemmalla kädellä samaan aikaan
Heitä pasta täysillä kiehuvaan suolattuun veteen, keitä ohjeen mukaan tai hiukan vähemmän, ylikypsää ei syö kukaan, ei varsinkaan lapset - he vasta fiksuja ovatkin, nimittäin.
Parsakaali kiehuu muutamassa minuutissa, sen voi myös höyryttää. Varo keittämästä yli, rapsakkana parempaa. Lisää iso nokare voita päälle.
Lopuksi
Lisää valutettu, yhä kuuma pasta pannulle sardellihässäkän sekaan, laita sekaan myös parsakaalinnuput. Sekoita rakkaudella ja kahdella puukauhalla. Siirrä valmis setti kuumaan kulhoon ja lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Puolet pecorinosta sekaan mars, pieni pyöräytys ja avot.
Kanna höyryävä pasta kuumennetussa kulhossa pöytään ja tarjoile hymyillen, kylmän valkoviinin kera. Lapsille teen yleensä vesikannun, jossa uiskentelee jääpaloja joihin on piilotettu mintunlehtiä.
Mitä tapahtuu ruokasalissa?
Muistathan että pasta ei odota vieraita, vieraat odottavat pastaa, joten tässä vaiheessa perhe ja ystävät istuvat jo pöydässä odottamassa.
Siellä on myös mustapippurimylly ja sormisuola, josko pasta vaatii säätöä. Ja kulhossa raastettua pecorinoa.
Jälkipuhe
Jos pasta meni niin sanotusti munille, niin kaunis kattaus ja hehkeä emäntä pelastavat tilanteen.
Tee ens kerralla parempi. En minäkään ensimmäisellä kerralla onnistunut.
Opin Etelä-Ranskassa asuneelta ystävän isoäidiltä, että pecorinoa käytetään pastoihin, joissa ei ole mukana kermaa. Kun kerma astu kuvioihin, on parmesanin vuoro tulla kaveriksi. Uskoo ja kokeilee ken tahtoo.
Bon appetit!
*Oliver.
