Uunijuureksia

Teen usein uunijuureksia, niiden luonnollinen makeus (hunajan avulla esiin houkuteltuna) on ihastuttanut perheen pienimmänkin puolelleen.
Lämmitä uuni 180 asteiseksi.
Tarvitset perunoita, porkkanoita, lanttua ja palsternakkaa. Pese ja kuori, pilko, paloittele ja kuutioi, mitä nyt mielesi ja veitsesi päättääkin tehdä. Palsternakka tulee pieniä hiukan snadimmaksi kuin muut, sillä se kypsyy hitaammin kuin muut luetellut.
Laita perunalohkot kulhoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla, runsaalla öljyllä, timjamilla ja rosmariinilla. Nosta perunat kulhosta uunivuokaan ja heitä loput juurekset öljyiseen kulhoon, porkkanat, lantut ja palsternakka tykkäävät hunajasta, joten lisää pari ruokalusikallista hunajaa ja pyörittele sekaisin.
Juureksetkin mukaan vuokaan, vuoka uuniin. Pidä uunia silmällä, puolen tunnin kuluttua voit tökätä juureksia tikulla ja arvoida kypsyyden.

Kaalimaan kakaran juhlapäivä

Sain aamulla viestin tukkukauppiaalta, ensimmäiset varhaiskaalit ovat saapuneet. Huomenna ne matkustavat lähetin hellässä otteessa Raflaan. Aion olla siellä kytiksellä ja nipistää osani.
Kevätkaali täyttää lautasestani leijonanosan, monen monta kuukautta tästä eteenpäin. Yksi tapa nauttia varhaiskaalia löytyy täältä.

Rouskis vaan ja ääntä kohti.

Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista

Reseptien testaamisessa on puolensa, tämä taisi olla kolmas creme bruleeni tänä viikonloppuna. Ja kuva otettiin perjantaina, joten tähän mennessä saldo taitaa lähennellä jo tusinaa.
Tämän puolen lisäksi on sitten se takapuoli. Siitä syystä saavat nämä punaiset farkutkin lähteä toiseen kotiin, en jaksa taistella napin kanssa vaan ostan suosiolla yhtä kokoa isommat. Tästä farkkujen tietoihin.

Suklaakakut ja marengit odottavat maistajaansa, pitänee lähteä keittiötä kohti. Mitäpä sitä ei tekisi rakkautensa vuoksi.

Helsingin kattojen yllä

Seitsemännen hääpäivän illallinen Savoyssa. Paikassa on taikaa, käymme siellä harvoin, jotta taika ei katoaisi.

Yksi Suomen parhaista, ilman epäilystä. Kummaksuttaa, ettei paikkaa ole tähditetty. Minä annan kolme tähteäni loistavalle, tasalaatuiselle keittiölle, tilannetajuiselle ja aidosti ystävälliselle henkilökunnalle ja kaupungin parhaalle sijainnille. Sisustuksesta nyt puhumattakaan, siellä silmä lepää. En malttanut kuvata kuin keittiön terveiset ja vihersalaattini, sitten keskityin nauttimiseen.

Kaunista viikonloppua, voikaa hyvin ja syökää paremmin!

Safkaa - Parempaa arkiruokaa

Meidän kirjalla on kansi ja nimi, olen niin innoissani etten meinaa työtuolillani pysyä! Nimen kanssa painittiin kuukausia, mieheni ei lämmennyt ehdotuksilleni, joita suolsin tusinan päivässä. Eräänä iltana olin juuri nukahtamassa ja kuiskasin Safkaa. Se on hyvä, kuului sängyn vasemmalta puolelta. Mieheni ensimmäinen ravintola oli nimeltään Safka, Krunan pikkuruisen (jo kauan sitten kuopatun) paikan saattaa osa teistä muistaakin. 

Parempaa arkiruokaa oli sille luonnollinen lisä, sitä se nimittäin on. Parempaa arkiruokaa.

Iso kiitos graafikko Kirsti Maulalle, kärsivällisyytesi ja ammattitaitosi tekivät lähtemättömän vaikutuksen! 

Kirja tulee painosta elokuussa, sitä ennen pitäisi saada ne viimeiset tekstit valmiiksi - painun siis töihin.

Ps. Olisi ihana kuulla teidän mielipiteenne kannesta ja nimestä.

Sunnuntain sapuskat

Lasagne tuorepastalevyistä, kesäkurpitsasalaattia, suklaakakkua, ganache ja vaniljajäätelöä. Näillä ravittiin 11 ihmistä menneenä sunnuntaina. Maten är jättegott, sanoi kolmanneksi pienin poika. Mieheni ja hän, ikuiset ystävät tuon lausahduksen jälkeen.

Sen jälkeen kun ostin meille mandoliinin, olen viipaloinut puoli valtakuntaa. Kesäkurpitsa pääsi tällä kertaa terien väliin, raastoin ja heitin kulhoon. Kastikkeeseen laitoin turkkilaista jugurttia, minttua, basilikaa, sitruunanmehua, suolaa ja mustapippuria.

Lassen reseptin saatte heti kun mieheni sen minulle malttaa luovuttaa. Se oli niin hyvää, siihen liittyi häränrintaa, punaista maitoa ja gruyere-juustoa.

Paahdettua kuhaa parsan ja pekonin kera

Hoikka parsa sai hyvää seuraa, kun rasvainen pekoni kävi kimppuun. Kiitos vinkeistänne edelliseen postaukseen, ideoistanne innostuneena nuo kaksi löysivät jääkaapista toisensa ja mukaan uunivuokaan lähti myös Västerbotten-juusto.




Keitin kuorittuja parsoja lyhyessä, suolatussa vedessä noin minuutin verran. Kuivasin kepakot keittiöpyyhkeellä ja rullailin ympärilleen pekonit. Asettelin ne uunivuokaan, suosikkini on tuo valurautainen kaunotar, jossa kaikki näyttää ja maistuu paremmalta.
Uuni puhkui 250 asteessa, jossa parsat viettivät pekonin kanssa muutaman minuutin, kunnes pekoni oli rapsakkaa. Otin vuoan ulos ja heitin raastetun kermajuuston vuokaan, jonka jälkeen vuoka takaisin uuniin, grillivastuksen alle. Nuppi niin kaakkoon kuin lähtee. Minuutti, kaksi, ja komeus on valmis. Varohan näppejäsi tässä vaiheessa, valurautainen vuoka on todella kuuma.


Aitokaupan tiskistä löytyi tuoretta kuhaa, joka valmistui helpoimmalla mahdollisella tavalla, paahtamalla. Kuumenna valurautapannu niin kuumaksi että se likimain savuaa. Laita pannulle ohuelti suolaa (rasvaa ei siis tarvita) ja aseta kalafileet nahkapuoli alaspäin (vaikka nahka ei kalassa enää olisikaan) pannulle. Odottele hiljaa vieressä, kunnes kala alkaa paistua reunoilta. Käännä varoen paistinlastan avulla, siirrä pannu pois kuumalta levyltä ja anna kalan olla pannulla vielä minuutin verran.

Nosta kalat parsan viereen, tarjoa kalalle kaveriksi suolaa ja loraus oliiviöljyä, hapoksi sitruunan tai limetin mehua.
Toki hyvähappoinen valkoviinikin on pöydässä paikkansa ansainnut, testaa vaikkapa Gisselbrechtin Riesling.

Tuo rasvainen parsavuoka oli niin luvattoman hyvää, että raaputin sen puhtaaksi viimeistä juustonmurua myöten.

Rentoa lauantaita, ihanat!