Lihatiskin parasta antia on marmoroitunut häränfile, jonka lihansyiden välissä oleva rasva sulaa paiston aikan ja tekee lihasta mahtavan mehevän, murean ja maistuvan. En usko valmismarinadeihin, varsinkin kuvan kaltainen ensiluokkainen liha maustuu parhaiten pelkän mustapippurin ja suolan voimin.
Juttele lihatiskillä, kysele, kysele ja vaadi parasta. Jokaisella lihakauppiaalla on tiskissään jotain erityislaatuista, kun sitä vaan osaa vaatia. Suosi luomulihaa, vältä tehotuotettua.
Mausta pihvi juuri ennen paistamista. Lihan tulee olla huoneenlämpöinen, joten ota se hyvissä ajoin ulos jääkaapista. Kun laitat lihan kuumalle pannulle, anna sen olla ihan rauhassa, älä töki äläkä kääntele.
Näet pihvin sivusta milloin on aika kääntää kaveri toiselle kyljelleen, riippuen että kuinka raakana pihvisi tykkäät syödä. Voit laskea hiukan lämpöä, kun pihvi on saanut pintaansa kunnon raidat ja rusketuksen, liian vaisu liekki kuitenkin valuttaa lihasnesteet ulos. Keskilämpö rokkaa tässä vaiheessa.
Käännä pihvi pihdeillä, älä haarukalla, jotta maukkaat nesteet eivät karkaa. Älä myöskään kuikkaa veitsellä että miltä pihvin sisus näyttää, se on julma teko pihviä kohtaan.
Anna lihan vetäytyä muutama minuutti alumiinifoliossa ennen tarjoilua, tämä on tärkeää - suoraan pannulta lautaselle ohjattu pihvi on vasta puoliksi valmis. Se tarvitsee hetken lepoa, jotta pääsee oikeuksiinsa. Jos emmit lihan kypsyyden kanssa, paista mieluummin hiukan liian vähän. Foliossa pihvi kypsyy vielä hiukan, eikä mikään pilaa lihaa niin tehokkaasti kuin ylikypsentäminen.
Valurautainen grillipannu on ehdoton ystävä, varsinkin kesäkeittiössä. Munakoiso, tomaatit, kesäkurpitsa ja kaikki kaverinsa ovat kuin eri maailmasta, saatuaan raidat kylkeensä.
Käytön jälkeen pese pannu pelkällä vedellä ja laita hetkeksi kuumalle liedelle (tai kaasulle) jotta kosteus pannulta haihtuu.
Ruokavaliostani kyselette aika ajoin, lihansyönnin suhteen olen melko tarkka ja kranttu. Syömme luomulihaa muutaman kerran kuussa, tuolloin sen tulee olla parasta mahdollista sillä uskon tässäkin siihen että laatu korvaa määrän. Rasva lihassa on hyvä, kun sitä nauttii kohtuudella.
Nautin mahdollisimman energiarikasta ruokaa ja välttelen kevyttuotteita. Miksi? Koska energiaa minä tarvitsen, kuten perheenikin.
Millaista lihaa teillä nautitaan ja kuinka usein?
9 kommenttia:
Voi kun rupesi tekemään pihviä mieli. Tykkään muutenkin tosi paljon sun ruokajutuista, en ole tainnut koskaan ennen kommentoida, kun oon niin huono siinä.
Meillä syödään kyllä vähän liikaa lihaa.. nautaa, kanaa enimmäkseen. Kevyttuoteita en koskaan käytä. Uskon, että niillä on vaan syy ylipainon lisääntymiseen. Kunnollinen rasva kun pitää nälän loitolla paljon pidempään :)
Kiitos ihanasta blogista!
Omien sonnipoikien lihaa, isännän metsästämää hirveä, kaurista, peuraa, jänistä sekä erilaisia lintuja. Näitä riittää koko vuodeksi ja lähes joka päiväksi. Raskaan, fyysisen työn tekoon ei kesäkurpitsa-lipstikka keitto tuo tarpeeksi ruutia, vaikka tänään sitä teinkin ja niin maukasta olikin... anja
Riistaa ja karitsaa, nautaakin joskus. Luomuna totta kai kaikki. Pitkästä aikaa olen taas lihaakin syönyt, kymmenen vuotta vierähti ilman. Kiitos ohjeesta, jospa sitä uskaltaisi pihiviäkin kokeilla. Itse olen lähes ylikypsän lihan ystävä, en tiedä mitään kamalampaa kuin medium tai rare pihvi ja siksi en ole vielä itse uskaltanut koska pelkään etten saa pihviä keskeltä kypsäksi. Tai että se menee sitten vaihtoehtoisesti liian kuivaksi :)
Ihanaa kun laittelet näitä ruokaohjeita. Keittiöinspis on täällä ollut hieman hakusessa ja kiva saada muistutuksia että yksinkertainen on parasta.
Päivi, kiitos kehusita, hauska kuulla. Kevyttuotteista aivan samaa mieltä.
Lähetä mulle riistaa, Anja! Harmittaa kun isovanhemmat asuvat niin kaukana ettei hirven roudaaminen jäisenä oikein onnistu millään.
mariaelina, ota pannulla rusketus lihan pintan ja laita sitten uuniin, sekin on tapa kypsentää. Nämä grillipannulla paistetut jätettiin meillä melko raaoiksi, varmempi tapa kypsentää loppuun on laittaa ne uuniin toviksi.
Karitsaa kuluu meilläkin, on se vaan niin hyvää, huokaus sentään.
Täällä liha on pikkuhiljaa vuosien varrella vaihtunut kasviksiksi mutta innolla luin tämänkin ruokajuttusi, hyvää viikonloppua!
ei ollenkaan mahdotonta Hanna, tämä hirvipaistin toimistus, tosin sitä ei yleensä jää... riippuu, kuinka monta lupaa mets.seuralle myönnetään. Unohdin myös sanoa, että vaikka itse emme tuota luomulihaa, olen kaukoviisaasti kutsunut toiseksi nuorimman tyttäreni kummiksi luomulammastilan omistajan Tuulamarjan ja Ollin ja heiltä saamme maailman parasta savulammasta ym. lampaanlihaa... mmmm anja
Kiitos neuvosta Hanna. Miksiköhän en ollut tuota itse tajunnut? Täytyy kokeilla heti ensi viikolla. Sellainen kysymys vielä, että tarvitseeko pihvi uuniin jotain nestettä seurakseen?
Ihanaa sunnuntaita sinulle.
Inni, kiva kuulla! Samoin sinulle, ihania kesäpäiviä!
Anjaa syytän nyt siitäkin, että alkoi tehdä mieli savulammasta ;)
mariaelina, jos otat pintakypsyyden pihviin pannulla, niin heitä pihvi sen jälkeen paistopellille ja anna muhia yksikseen uunissa hetken verran. Vaikea arvoida kun ei tiedä miten paljon rasvaa lihassa on, miten lämpö kiertää etc - mutta noin viisi minuuttia, sadan ja kahdensadan asteen välissä. Mahdotonta neuvoa, yritä ja onnistu itse ;)
Aivan mielettömän näköisiä pihvejä, upea marmorointi! Täytyykin katsella ensi viikolla stockan lihatiskin suuntaan.
Itse karttelen lihassa rasvaa ja jänteitä. Meillä maistuu hyvä sisäfile grillattuna, kuten tänä viikonloppuna :)
http://pikeskitchen.blogspot.com/2011/06/pihvia-punaviinikastikkeella.html
Lähetä kommentti