Parsaa,
voita ja parmesanjuustoa
2:lle
alkuruoaksi
puntti
vihreää parsaa (n.12 kpl)
5
rkl voita
50
g raastettua parmesanjuustoa
mustapippuria
myllystä
suolaa
1/2
tl sokeria
Parsa
on loistava kausituote, terveellinen ja mukavan rouskuva suussa. Se
maistuu alkuruokana, hiukan isompana annoksena toimittaa pääruoan
virkaa ja on mainio lisuke vaikkapa grillatulle kalalle.
Parsa
alkaa kitkeröityä ja kovettua heti kun se korjataan, siksi sen
tulisi olla mahdollisimman tuoretta. Jos kuori on sitkeä, se on
kitkerä. Testaa puraisemalla pieni palanen raa’asta varresta ja
saat vastauksesi. Jos parsa on pakattu, avaa aina paketti ja tarkista
varret. Niiden ei tule olla kuivat, saati homeiset.
Leikkaa
parsan tyvestä parin sentin verran pois ja kuori parsa kukinnon
alapuolelta ohuesti kuorimaveitsellä. Jos saat tuoreinta mahdollista
parsaa, ei sitä tarvitse kuoria lainkaan. Keitä parsat lyhyessä,
suolatussa vedessä, jossa on himpun verran sokeria ja pala voita.
Keittoaika vaihtelee parsan koosta riippuen kahdesta viiteen
minuuttiin. Keitä mieluummin liian vähän kuin liikaa, napakkuus
kannattaa säilyttää. Valuta vesi pois. Jos aiot tarjota parsat
vasta myöhemmin, voit huuhdella ne tässä vaiheessa kylmän veden
alla ja jättää odottamaan viimeistelyä.
Kuumenna
paistinpannu ja heitä voinokare pannulle. Kun voi alkaa ruskistua,
nosta parsat pannulle. Raastettu parmesan pääsee minuutin kuluttua mukaan,
pyörittele parsat ja parmesan toistensa kimppuun ja tarjoa annos
suoraan pannusta. Voit myös nostella atuloilla annokset lautasille.
Rouhi päälle mustapippuria myllystä ja nauti välittömästi.
Ja kerrohan, mikä on sinusta paras tapa nauttia parsaa? Olisi hauska testata itselleni uusia tapoja valmistaa sitä, olen nimittäin mennyt melko perinteisellä linjalla kyseisen herkun kanssa.
21 kommenttia:
Tilasin Fit-lehden juuri sinun juttujesi takia, arvaapas vaan mitä lukee miun kauppalapulla tänään? Parsaa, voita (ei enää ikinä marhgariinia eikä kevyttä levitettä) ja parmesaania!
Kiitos kun inspiroit. Parempaan elämään. Perhekin kiittää.
Annukka
Haa! You made my day, vaikka on vasta aamupäivä! Kiitos IHANASTA kommentista, juuri teidän takia ra-kas-tan tätä blogia ja sen kirjoittamista.
Upeaa että tilasit myös Fitin, lue uusimmasta myös Markku Haussilan tarina kehostaan, tuo poika on yksi ihanimmista.
Kuullostaapa herkulliselle! Ja yksinkertaiselle, ajattelin aina että parsa on "hankala" tapaus. Kiitos siis minunkin puolesta! Testiin menee!Erja
Parsassa on aianoastaan yksi hankala puoli - se loppuu aina kesken. Muutenhan se on kiitollinen raaka-aine, kunhan sitä kunniottaa ja käsittelee herkin hansikkain. Huutelehan tänne että miten onnistui parsat, kunhan olet ne päässyt testaamaan. Iloista päivää sinulle!
Itse olen tehnyt lähes samoin parsani. Pitää kokeilla tuota sokeria keitinvedessä vielä. paistamisen jälkeen olen höylännyt parmesanlastuja parsojen päälle ennen tarjoilua ja tietysti mustapippuria :-) Kiva blogi sinulla.
- Leila
Rakastan parsaa! Parhaimmillaan se on mielestäni mahdollisimman yksinkertaisena: juuri noin kiehautettuna, myllystä kierros merisuolaa ja päällimmäiseksi voisulaa. Oih.
Toimii sellaisenaan tai sisäfilepihvin (hevonen on muuten hyvää) tai graavin lohen kera. Nam!
Kiitos Leila kommentistasi, aivan - asiat yksinkertaisena, silloin ne ovat parhaimmillaan.
Vanhana hevostyttönä mulla on hienoinen ongelma hevosenlihan kanssa. Mutta mutta, jos joku sitä eteeni toisi ja taidolla olisi valmistanut, söisin takuulla. ;) Graavilohta, aina kaapissa. Vihdoin opin graavaamaan kunnolla, ilman tönkkösuolaa johon ennen aina sorruin.. Kivaa kevättä Vimps!
Tapasi kirjoittaa on hurmaava! En malta odottaa keittokirjaanne! Tämäkin parsan respeti pääsi printattuna keittokirjani väliin. Siellä se odottaa että kauppias saisi tilattua sitä Hollannin parsaa tänne perähikiällekin..
Terveisin Gunilla
Hyvältä kuulostaa Hanna!
Parsan kanssa olen käyttänyt siihen myös ilmakuivattua kinkkua ja voimakasta juustoa (esim. norjalainen Jarlsberg tai ihan mikä muu tahansa).
Parsa keitetään suolatussa vedessä ihan vähän aikaa, ei kypsäksi asti, koska parsat kypsyvät myöhemmin myös uunissa.
Sen jälkeen parsat kylmään veteen ja kuivataan. Kieputetaan ilmakuivattua kinkkua parsan ympärille ja laitetaan parsat kinkkuineen uunipellille.
Juustoraastetta päälle ja pelti uuniin (n. 200-225 astetta) sen verran että juusto rapsakoituu ja sulaa. Hyvää on ja tietty helppoa.
Olen käyttänyt tätä illanistujaisissa - tehnyt pellillisen valmiiksi odottamaan aikaisemmin päivällä, ja käyttänyt vain uunissa vähän ennen syöntiä.
Kokeiluun menee ohjeesi taas. Meillä syödään parsaa niin, että keitetään parsat, sitten päälle sitruunan mehua ja hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Oih nam!
Minna
Viime kesänä tein jokaisella mökkireissulla grillattua parsaa, mutta siihen ei vain ikinä kyllästy! Grillaan yleensä parsan niin, että käärin raa'an parsan pekonisiivuun ja isken grilliin. Kun pekoni on rapsakkaa, myös parsa on kypsää. Nam, onneksi parsaa kohta saa ja mökillekin pääsee, en malta odottaa!
Meillä täällä maalla alkaa olla jo muutamia kasvattajiakin, minäkin ostan tuoretta lähiparsaa. Juuri noin valmistan minäkin parsani, mutta silloin tällöin paistan mukaan myös pekonia tai teen hollandaise-kastiketta parsalle... mmmm... Kaupasta saa (ainakin täällä Hämeessä) usein luvattoman huonoa, kuivaa tai tosiaan jopa homeista parsaa, yök.. anja
Nomnomnom menee heittämällä kokeiluun tämä! :) Ja blogisi on Hanna ihanan positiivinen ja raikas!
Kiitos Gunilla, ihaia sanoja! Kirja alkaa valmistua, kannen saan esitellä teille jo ensi viikolla, en malta odottaa! ;)
Kiitos kaima, tuosta inspiroituneena tein eilisen illallisen, palaan asiaan kuvien kera!
Hyvältä kuulostaa Minna!
Kiitos Sini, pekoni oli osallisena illallistamme eilen, parsan kera siis. Ovat ihanat yhdessä.
Hollandaise on kunkku, Anja kyllä tietää. ;) Kauppahallissakin sortuvat tyven leikkaamiseen luvattoman vanhan parsan suhteen, sielläkin saa olla tarkkana. Jos pakettiin ei pääse käsiksi, en koskaan osta.
Kiva, kerrohan miltä maistui kun olet kokkaillut! Ja kiitos kommentistasi, hauska kuulla että maistuu! ;)
Lehden reseptiä oli kummallisesti katkottu, ymmärsin sen vasta luettuani tämän sinun reseptin. Editoidaanko sinun tekstejäsi Fitin toimituksessa paljonkin?
D. P.
OT juuri tähän postaukseen, mutta olen kiinnostunut tuosta sinun päälläsi profiilikuvassakin olevasta Filipan raitapaidasta. Oletko pessyt sitä vielä kovin montaa kertaa? Jos olet, kuinka kangas on kestänyt pesuja? Kiva jos viitsit vastata! :)
Toki testejäni editoidaan, harmi että resepti ei auennut sinulle lehdestä. Tila on siellä rajallinen, toisin kuin täällä blogissa, jossa voi jaaritella mielin määrin. Pyrin jatkossa tiukempiin sanavalintoihin ja yritän tsekata tuplasti nuo painoon menevät tekstit. Kiitos tärkeästä palautteestasi.
Paidan olen pessyt kolme kertaa, ihan on yhä iskussa. Jännitin ja jännitän vieläkin että kuinkahan kauan se säilyy valkoisten pesukasassa, milloin eksyy sinne kirjopyykin sekaan ja muuttuu harmaanruskeaksi mökkipaidaksi. ;)
Nam! Tuo on tosiaan varma kevään merkki (oli jo aikakin). Pakko hakea lehti itsellekin :)
kiitos Hanna, kiitos!
Eilen kokeilin onneani, ja tein näitä alkupaloiksi. Ensimmäisen kerran, ties kuinka pitkästä aikaa, mieheni kysyi miten olen ruuan tehnyt (lue ja tulkitse: tää on hyvää, voisi tehdä toistekin).
Hyviä ne olivatkin, poikkean ehdottomasti reseptiapajillesi uudemman kerrankin!!!
Liisalainen
On se vaan niin varma kevään merkki ;)
Liisalainen, tulinpa iloiseksi, kiitos tuhannesti palautteestasi. Mukavaa sunnuntai-iltaa!
Testasin tätä juuri hetki sitten. Aivan tajuttoman hyvää! :)
Lähetä kommentti