21.3.2012

Parsaa, voita ja parmesania

  

Parsaa, voita ja parmesanjuustoa

2:lle alkuruoaksi



puntti vihreää parsaa (n.12 kpl)
5 rkl voita
50 g raastettua parmesanjuustoa
mustapippuria myllystä
suolaa
1/2 tl sokeria


Parsa on loistava kausituote, terveellinen ja mukavan rouskuva suussa. Se maistuu alkuruokana, hiukan isompana annoksena toimittaa pääruoan virkaa ja on mainio lisuke vaikkapa grillatulle kalalle.
Parsa alkaa kitkeröityä ja kovettua heti kun se korjataan, siksi sen tulisi olla mahdollisimman tuoretta. Jos kuori on sitkeä, se on kitkerä. Testaa puraisemalla pieni palanen raa’asta varresta ja saat vastauksesi. Jos parsa on pakattu, avaa aina paketti ja tarkista varret. Niiden ei tule olla kuivat, saati homeiset.

Leikkaa parsan tyvestä parin sentin verran pois ja kuori parsa kukinnon alapuolelta ohuesti kuorimaveitsellä. Jos saat tuoreinta mahdollista parsaa, ei sitä tarvitse kuoria lainkaan. Keitä parsat lyhyessä, suolatussa vedessä, jossa on himpun verran sokeria ja pala voita. Keittoaika vaihtelee parsan koosta riippuen kahdesta viiteen minuuttiin. Keitä mieluummin liian vähän kuin liikaa, napakkuus kannattaa säilyttää. Valuta vesi pois. Jos aiot tarjota parsat vasta myöhemmin, voit huuhdella ne tässä vaiheessa kylmän veden alla ja jättää odottamaan viimeistelyä.

Kuumenna paistinpannu ja heitä voinokare pannulle. Kun voi alkaa ruskistua, nosta parsat pannulle. Raastettu parmesan pääsee minuutin kuluttua mukaan, pyörittele parsat ja parmesan toistensa kimppuun ja tarjoa annos suoraan pannusta. Voit myös nostella atuloilla annokset lautasille. Rouhi päälle mustapippuria myllystä ja nauti välittömästi.

Ja kerrohan, mikä on sinusta paras tapa nauttia parsaa? Olisi hauska testata itselleni uusia tapoja valmistaa sitä, olen nimittäin mennyt melko perinteisellä linjalla kyseisen herkun kanssa.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tilasin Fit-lehden juuri sinun juttujesi takia, arvaapas vaan mitä lukee miun kauppalapulla tänään? Parsaa, voita (ei enää ikinä marhgariinia eikä kevyttä levitettä) ja parmesaania!

Kiitos kun inspiroit. Parempaan elämään. Perhekin kiittää.

Annukka

Hanna kirjoitti...

Haa! You made my day, vaikka on vasta aamupäivä! Kiitos IHANASTA kommentista, juuri teidän takia ra-kas-tan tätä blogia ja sen kirjoittamista.

Upeaa että tilasit myös Fitin, lue uusimmasta myös Markku Haussilan tarina kehostaan, tuo poika on yksi ihanimmista.

Anonyymi kirjoitti...

Kuullostaapa herkulliselle! Ja yksinkertaiselle, ajattelin aina että parsa on "hankala" tapaus. Kiitos siis minunkin puolesta! Testiin menee!Erja

Hanna kirjoitti...

Parsassa on aianoastaan yksi hankala puoli - se loppuu aina kesken. Muutenhan se on kiitollinen raaka-aine, kunhan sitä kunniottaa ja käsittelee herkin hansikkain. Huutelehan tänne että miten onnistui parsat, kunhan olet ne päässyt testaamaan. Iloista päivää sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen tehnyt lähes samoin parsani. Pitää kokeilla tuota sokeria keitinvedessä vielä. paistamisen jälkeen olen höylännyt parmesanlastuja parsojen päälle ennen tarjoilua ja tietysti mustapippuria :-) Kiva blogi sinulla.
- Leila

Vimps kirjoitti...

Rakastan parsaa! Parhaimmillaan se on mielestäni mahdollisimman yksinkertaisena: juuri noin kiehautettuna, myllystä kierros merisuolaa ja päällimmäiseksi voisulaa. Oih.

Toimii sellaisenaan tai sisäfilepihvin (hevonen on muuten hyvää) tai graavin lohen kera. Nam!

Hanna kirjoitti...

Kiitos Leila kommentistasi, aivan - asiat yksinkertaisena, silloin ne ovat parhaimmillaan.

Vanhana hevostyttönä mulla on hienoinen ongelma hevosenlihan kanssa. Mutta mutta, jos joku sitä eteeni toisi ja taidolla olisi valmistanut, söisin takuulla. ;) Graavilohta, aina kaapissa. Vihdoin opin graavaamaan kunnolla, ilman tönkkösuolaa johon ennen aina sorruin.. Kivaa kevättä Vimps!

Anonyymi kirjoitti...

Tapasi kirjoittaa on hurmaava! En malta odottaa keittokirjaanne! Tämäkin parsan respeti pääsi printattuna keittokirjani väliin. Siellä se odottaa että kauppias saisi tilattua sitä Hollannin parsaa tänne perähikiällekin..

Terveisin Gunilla

Kaimasi kirjoitti...

Hyvältä kuulostaa Hanna!

Parsan kanssa olen käyttänyt siihen myös ilmakuivattua kinkkua ja voimakasta juustoa (esim. norjalainen Jarlsberg tai ihan mikä muu tahansa).

Parsa keitetään suolatussa vedessä ihan vähän aikaa, ei kypsäksi asti, koska parsat kypsyvät myöhemmin myös uunissa.

Sen jälkeen parsat kylmään veteen ja kuivataan. Kieputetaan ilmakuivattua kinkkua parsan ympärille ja laitetaan parsat kinkkuineen uunipellille.

Juustoraastetta päälle ja pelti uuniin (n. 200-225 astetta) sen verran että juusto rapsakoituu ja sulaa. Hyvää on ja tietty helppoa.

Olen käyttänyt tätä illanistujaisissa - tehnyt pellillisen valmiiksi odottamaan aikaisemmin päivällä, ja käyttänyt vain uunissa vähän ennen syöntiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kokeiluun menee ohjeesi taas. Meillä syödään parsaa niin, että keitetään parsat, sitten päälle sitruunan mehua ja hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Oih nam!

Minna

sini kirjoitti...

Viime kesänä tein jokaisella mökkireissulla grillattua parsaa, mutta siihen ei vain ikinä kyllästy! Grillaan yleensä parsan niin, että käärin raa'an parsan pekonisiivuun ja isken grilliin. Kun pekoni on rapsakkaa, myös parsa on kypsää. Nam, onneksi parsaa kohta saa ja mökillekin pääsee, en malta odottaa!

Anonyymi kirjoitti...

Meillä täällä maalla alkaa olla jo muutamia kasvattajiakin, minäkin ostan tuoretta lähiparsaa. Juuri noin valmistan minäkin parsani, mutta silloin tällöin paistan mukaan myös pekonia tai teen hollandaise-kastiketta parsalle... mmmm... Kaupasta saa (ainakin täällä Hämeessä) usein luvattoman huonoa, kuivaa tai tosiaan jopa homeista parsaa, yök.. anja

FaerieS kirjoitti...

Nomnomnom menee heittämällä kokeiluun tämä! :) Ja blogisi on Hanna ihanan positiivinen ja raikas!

Hanna kirjoitti...

Kiitos Gunilla, ihaia sanoja! Kirja alkaa valmistua, kannen saan esitellä teille jo ensi viikolla, en malta odottaa! ;)


Kiitos kaima, tuosta inspiroituneena tein eilisen illallisen, palaan asiaan kuvien kera!

Hyvältä kuulostaa Minna!

Kiitos Sini, pekoni oli osallisena illallistamme eilen, parsan kera siis. Ovat ihanat yhdessä.

Hollandaise on kunkku, Anja kyllä tietää. ;) Kauppahallissakin sortuvat tyven leikkaamiseen luvattoman vanhan parsan suhteen, sielläkin saa olla tarkkana. Jos pakettiin ei pääse käsiksi, en koskaan osta.

Kiva, kerrohan miltä maistui kun olet kokkaillut! Ja kiitos kommentistasi, hauska kuulla että maistuu! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Lehden reseptiä oli kummallisesti katkottu, ymmärsin sen vasta luettuani tämän sinun reseptin. Editoidaanko sinun tekstejäsi Fitin toimituksessa paljonkin?

D. P.

Anonyymi kirjoitti...

OT juuri tähän postaukseen, mutta olen kiinnostunut tuosta sinun päälläsi profiilikuvassakin olevasta Filipan raitapaidasta. Oletko pessyt sitä vielä kovin montaa kertaa? Jos olet, kuinka kangas on kestänyt pesuja? Kiva jos viitsit vastata! :)

Hanna kirjoitti...

Toki testejäni editoidaan, harmi että resepti ei auennut sinulle lehdestä. Tila on siellä rajallinen, toisin kuin täällä blogissa, jossa voi jaaritella mielin määrin. Pyrin jatkossa tiukempiin sanavalintoihin ja yritän tsekata tuplasti nuo painoon menevät tekstit. Kiitos tärkeästä palautteestasi.

Paidan olen pessyt kolme kertaa, ihan on yhä iskussa. Jännitin ja jännitän vieläkin että kuinkahan kauan se säilyy valkoisten pesukasassa, milloin eksyy sinne kirjopyykin sekaan ja muuttuu harmaanruskeaksi mökkipaidaksi. ;)

Ulrika kirjoitti...

Nam! Tuo on tosiaan varma kevään merkki (oli jo aikakin). Pakko hakea lehti itsellekin :)

Anonyymi kirjoitti...

kiitos Hanna, kiitos!
Eilen kokeilin onneani, ja tein näitä alkupaloiksi. Ensimmäisen kerran, ties kuinka pitkästä aikaa, mieheni kysyi miten olen ruuan tehnyt (lue ja tulkitse: tää on hyvää, voisi tehdä toistekin).
Hyviä ne olivatkin, poikkean ehdottomasti reseptiapajillesi uudemman kerrankin!!!

Liisalainen

Hanna kirjoitti...

On se vaan niin varma kevään merkki ;)

Liisalainen, tulinpa iloiseksi, kiitos tuhannesti palautteestasi. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Katri kirjoitti...

Testasin tätä juuri hetki sitten. Aivan tajuttoman hyvää! :)