Peltoherneet eli apposet tulivat elämääni mieheni kautta. Muistan vielä kun söin näitä ensimmäistä kertaa, olin melko skeptinen koko konseptin suhteen. Herneiden huvetessa ja pöytäseurueen himokkaan ryystämisen säestämänä tajusin löytäneeni ruokajumalten uuden konstin viedä järki, ja margariini-ihmisten mielestä varmasti myös henki.
Oli miten oli, älä pihtaile voin kanssa ja keitä herneitä kahdellekin hengelle se litra tai kaksi.
Osta iso pussi peltoherneitä. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla, puoli kourallista suolaa on hyvä määrä. Laita sen lisäksi vielä lusikallinen, suolattomassa vedessä keitetyt herneet liikkuvat samoilla kulmilla suolattoman kaurapuuron ja ylikeitetyn pastan kanssa. Puolita mukaan sipuli tai kaksi, timjamia ja laakerinlehti, jos kaapista löytyy. Kippaa herneet kuplivaan veteen ja anna herneiden kiehua kymmenisen minuttia, testaa kypsyys nappaamalla vedestä herneenpalko, puhaltele hetki ja syö se vetäen herneenpalko hampaiden välistä siten, että suuhun jää kaikki muu paitsi kova kuori. Jos herneet tulevat sisältä vaivatta, ovat kaverit valmiita.
Sulata pienessä kattilassa 100g kirnuvoita, kaada sulanut voi shottilaseihin, jokainen ruokailija tarvitsee omansa.
Nosta reikäkauhalla herneitä lautaselle, dippaa herneenpalko voisulaan ja vedä hampaiden välistä parempiin suihin. Paras vaihe koittaa ruokailun lopussa, kun kaikki herneet on syöty ja reikäkauha hapuilee tyhjää kattilaa. Kumoa tuolloin voishotti suuhusi, siellä pohjalla on kasa eksyneitä herneitä.
Mies kiskoo parhaillaan saaristossa kilokaupalla silakoita, norsseja ja siikaa.
Minä ja poika saamme huomenna leikkikavereita tänne kaupunkikeittiöömme. Kiharatukkaista varten on ohjelmassa grillihiiliä ja tulitikkuja ja tuo kauniimpi osapuoli, hän pääsee veitsen varteen.
Kaunista viikonloppua!
12 kommenttia:
Leikkikavereita, ajattelin että linkki vie jonnekin lapsiblogiin. ;DD
En ole kuullutkaan apposista. Nyt siis olen.
oijoijoi söin justiinsa pari viikkoa sitten apposia ekaa kertaa koskaan ja HUHHU mite herkkua!
Myonnan, etta "apposista" en ole koskaan kuullut puhuttavankaan, mutta tuoreet herneet kelpaisivat kylla! Ihanaa viikonloppua! x
Jee, myös meidän herkkua. Kävin juuri eilen katsastamassa viljelykseni (pari aaria)pellon kulmassa. Valmista on, huomenna keitellään apposia. Täytyy kyllä myöntää, että mies on kylvänyt herneet kyyhkysiä varten, mutta eiköhän niistä kattilaankin taas riitä... anja
Hmm, onks nää siis samoja kuin japanilaisten ravintoloiden edamamet? Pittääpä kokeilla. :P
Meillä kotona on apposet tarkoittaneet keitettyjä lituskoja, eli herneenpalkoja, joihin ei ole vielä herneet kunnolla kasvaneet. Ollaan syöty niitä kokonaisina voihin kastettuna.
Ihana resepti!
Parhaat (kesä)ruoat ovat yksinkertaisia ja raaka-ainetta arvostavia.
Mutta minullekin apponen on litteä sokeriherneenpalko, jotka syödään kokonaan ennen kuin ne ehtivät pullistua. Kiehautettuna ja voin kanssa tietysti.
Tykkään suomen kielestä, kun sanojen merkitys vaihtelee murrealueesta riippuen:)
Voi taivas :o Tämä on mulle ihan uus juttu ja kuulostaa niin hurjalta että tätä on pakko kokeilla, HETI TÄNÄÄN! :D Siis voita ja herneitä, eihän tää voi olla ku ihan älyttömän hyvää! ;)
Ah lapsena meillä oli aina näitä ja ne oli mun herkkua! En oo muistanut koko juttua, kiitos siis tästä! :)
Meilläkin syötiin tänään apposia ja ne olivat juuri niitä lituskaisia sokeriherneitä, jotka herkutellaan ihan kokonaisina. Keräsin palot omasta maasta ja herkkua oli. Kukinnasta päätellen näitä on luvassa paljon ja kohta seuraa tekevät ihanat pavut. Niitä tuli kylvettyä ainakin kolmea lajiketta. Nam! :)
Hauskaa että peltoherneet ovat tuttuja teillekin, ja toivon mukaan maistuivat heille, jotka ensimmäistä kertaa testasivat. Tiedän häntä, jos mahdun enää farkkuihini, jos yhdenkin satsin vielä kiskaisen..
Miten varmistat ettei mukana ole matoja jos et avaa palkoja?
Lähetä kommentti