Eevaan voi aina luottaa. Tein juustokakun hänen ohjeellaan ja kiikutin sen arvioitavaksi naapuritalon puutarhajuhliin. Hyvin maistui naapureillekin, jos pöytään laskeutuneen hiljaisuuden voi siten tulkita.
Kakun koostumus oli juuri sellainen, jota aina etsin kahviloista, mutta kovin harvoin löydän. Nytpä se tiedän, miten moinen loihditaan.
Lohkeaa kauniisti, on täyteläinen sekä raikas ja kilpailee kakkujen kauneuskisoissa ihan siellä kärkipäässä. Omat susirumat mutakakkuni olen pitänyt pois noista mittelöistä.
Olen keksinyt hyvän tavan pysyä jotakuinkin samoissa linjoissa, siitä huolimatta että kakkuja leivotaan tässä perheessä aika paljon. Kun pelaamme puistossa Monopolya poikani kanssa, teen aina omalla vuorollani noppien osoittaman luvun verran vatsalihaksia. Johan alkoi muuten tulla tälle rouvalle tuplia.
Tämä hattarapää aka my little pony ansaitsee kiitokset kakun koristelusta sekä valokuvasta.
4 kommenttia:
Luen viime postauksiasi NÄLKÄISENÄ - apua! Pitää kokeilla tuota kesäkurpitsaa uunissa.
Testaapa, se pähkinäinen maku on ihan omaa luokkaansa.
Näyttää aivan ihanalta! Onko reseptiä mahdollista saada jakoon vai pysyykö teidän välisenä salaisuutena? :)
Mia, linkki Eevan respetiin löytyy tuosta postauksesta!
Lähetä kommentti