Lautasella

Kiitos Instagramin, puhelimen muistiin on kertynyt melko kattava ruokapäiväkirja. Sitä olettekin kyselleet, joten olkaapas hyvät.

Tuota vihreää tulee kannettua kotiin pärekorikaupalla, joten yrttitarhasta on väännetty yhtä sun toista. Perinteinen pesto sai lisää makua babypinaatista ja rucolasta, näiden kolmen vihreän liitto oli toimiva, suosittelen testaamaan. Söimme sitä maalaisleivän kera, ennen illallista.

Seuraavana päivänä söimme pestopastaa. Reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija al denteksi keitetyn spagun sekaan, kourallinen raastettua pecorinoa päälle ja lasillinen skumppaa nyt ei koskaan ole huono idea.

Viikon ainoa liharuoka oli jumalaton pihvi, jonka mies kuljetti hallista kotiin. Painoa kunnioitettavat 700 grammaa, läskiä siitä hyvä viipale. Raidat kylkeen savuavan kuumalla grillipannulla (naapuri nauroi ulkona, että sisällä ei saa grillata) ja loppukypsennyksen läski sai uunissa. Omat vinkkini pihvin paistamiseen löydät täältä.
Pihvin kanssa kasa vihreää salaattia kera balsamicon, oliiviöljyn, suolan ja mustapippurin. Ja kyllä, iso lasi tuhtia punkkua.

Couscousin sekaan pääsi pannulla kuullotettu sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa ja chili. Valmiin annoksen päälle lorautin yrttiöljyä jonne piilotin kuivahtaneet korianterit, basilikat ja lehtipersiljat.

Pakastimesta osui käteen Halaniemen Vii-Voan -marketista ostetut jättiravun pyrstöt. Marinoin ne chilillä, valkosipulilla, yrteillä ja sitruunanmehulla maustetussa öljyssä, kuorineen, kyllä vaan. Pannulle ja ääntä kohti, näiden kaverina on hyvä tekosyy ahnehtia vaaleaa leipää. Tippaakaan voita ei saa jäädä pannulle.

Vihanneksia, yrttejä, fetajuustoa, pähkinöitä, siemeniä, öljyä ja mausteita. Lounassalaatiksi ihan kelpo setti.

Uusi rakkauteni on uunissa kesytetty kesäkurpitsa. Ohueksi siivuksi leikattu, suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettu kesäkurpitsa saa kuumassa uunissa pähkinäisen maun, ja rapsakat lastut voi kauhoa suoraan suuhun taikka kasata yrttiöljyn ja riisin kanssa lautaselle. Mainio lounas.

Punajuuripestoa, spagettia ja voissa paistettuja kantarelleja. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää.

Tomaatteja, ihania punaposkia kuluu se kolme kiloa päivässä. Nyt kun ne maistuvat tomaatille, niitä pitää tuhota niin paljon kuin pystyy. Päivän pöydällä seisonut patonki (Frambois leipoo juureen) pääsi revittynä kulhoon, mukaan kuutioidut tomaatit, kunnolla oliiviöljyä, hienoksi leikattua valkosipulia, suolaa ja mustapippuria.
Anna leipäpalojen mehustua hetkinen ja näytä annokselle haarukkaa. Oli niin hyvää, että tein saman setin illalliseksi. Mielikuvituksen puutetta? Ei vaan puhdasta himoa ja laiskuutta. Seuraksi viipaloin munakoison, joka sai saman käsittelyn kuin kesäkurpitsat tuossa postauksen alussa.

Osuiko omalle lautasellesi samoja ruokia?