Silakoiden perkaaminen käy helposti, saksia saati veistä ei tarvita, viisipiikkinen riittää. Työnnä sormi (taikka sormet) kiduksien alle poskionteloon ja vedä kevyesti, jolloin perkeet seuraavat mukana. Harjoittelu tekee mestarin, eikä ole kiellettyä tonkia sormen avulla kalan sisuksiin jääneitä suolia.
Kalan perkaaminen päättömäksi on legendaarisen Jaakko Kolmosen mielestä päätöntä, samaa mieltä olemme mekin.
Moniko ruudun takana oleva perkaa omat kalansa? Mistä sait oppisi – isoisältä vaiko kalakauppiaalta?
Itse myönnän ostavani kalan usein valmiiksi fileoituna, mutta saaristokeittiössä pysyvät perkaustaidot yllä. Oma isoisäni on opettanut minulle (pikku)kalojen salat, olen taidosta erityisen onnellinen. Tämän kesän haasteena olisi oppia fileoimaan hauki. Mies fileoi hauen muutamassa minuutissa, itse en ole päässyt tuon petokalan hampaiden tuijottelua pidemmälle. Katsokaa nyt niitä, eivätkö vaan ole mahtavat?
8 kommenttia:
Hui kauhistus! Kuinka iso hauki se siinä?
En perkaa, koska kala haisee... ;(
Mitä se olisi ollut, kolme-neljä kiloa. Tarpeeksi iso kauhistuttaakseen allekirjoittaneen hampaillaan..
Ei tuore kala haise! ;)
Kiitos kivasta postauksesta! Minultakin ovat kalankäsittelytaidot päässeet ruostumaan. Sain hiljattain kaksi juuri merestä nostettua kuhaa käsiini ja hetken kesti ennenkuin sain niistä pannulle laitettavaa. Siistit oli fileet, mutta hävikki melkoinen. :) Postauksesi jälkeen voisin taas käydä silakoiden ja muikkujen kimppuun!
Ihana tunnelma noissa saaristomökkikuvissasi! Haukea en minäkään kyllä pussaisi. ;) Kivaa kesälomaa!
Cillias, kiitos kaunis kommentistasi! Täytynee myöntää että melkein tosissani rukoilen siikaa - saimme viime kesänä ihan muutaman yksilön, tänä kesänä ei ole vielä näkynyt. Siinähän se jännitys sitten piilee, kun katsellaan josko tänä kesänä nähdään ainuttakaan siikaa.
Kuhaa, voi vitsi! Se olisi sama kuin lotossa kuusi oikein. ;) Hävikki on minunkin perkauksissani melkoista, mutta lohduttaudun sillä että joka kerta opitaan paremmaksi.
Kivaa kesää sinullekin!
Isä oli kalamies. Hän ei varsinaisesti opettanut, mutta kun olin soutaja ja vierestä seuraaja, niin oppihan sitä jotakin väistämättä. Myöhemmin olen tekemällä oppinut, härkää sarvista. Kävin vasta viime talvena kalan käsittelykurssillakin, mutta opettaja kysyi, että mitäs sinä täältä haet, ihan ammattilainen... kyllä olin ylpeä. Suurin hauki, jonka olen perannut, oli 7,5 kiloa... anja
Kiitos rohkaisusta ;)
Meillä on aina syöty paljon kalaa ja siinä sivussa kalan käsittelyäkin on oppinut. Nykyisin kuitenkin huomaan sysääväni perkaamiset kalakauppiaalle tai kalastuksesta innostuneemmille kavereilleni. Rohkaistua pitäisi, ja muutenkin hankkia kalansa tuoreempana. Onneksi varsinkin näin kesällä pääsee syömään suoraan järvestä nostettua ja simppelisti laitettua kalaa, ei ihan heti tule mieleen parempaa ruokaa :)
Ja se hauen fileointi ruodottomaksi! auts.. Joskus vielä sen opin..! :D
Anja, Anjaseni! Arvasin että sinä osaat kalojen salat! 7,5 kiloinen hauki, voi hyvä ihme. Siitähän saa kalamurekepihvit kahdellekymmenelle! ;)
Elina, tämä on minullekin yksi niistä taidoista, joka katoaa taatusti, jos en pakota itseäni suomujen kimppuun. En siitä nyt niin nauti, mutta kivempaa se on kerta kerralta. Katsotaan kuinka tämän haukihaasteen kanssa käy, lupaan palata asiaan jos edistystä tapahtuu. Ihanaa kesää!
Lähetä kommentti