Hyvä hetki

Leivällä punajuurta, vuohenjuustoa, pinjansiemeniä ja pikkuisen hunajaa. Sohvalla minä ja villasukat, harteilla parhaan ystävän yökyläilyn jälkeen unohtama kashmirneule* ja kädessä uusi romaani. Pöydällä lasillinen punaviiniä.

Elämä hyvä.

*joka tuoksuu pienelle vauvalle

Pinaattilettuja

Päivitetty pinaattiletturesepti löytyy Hannalla keittää -blogin puolelta.


Aamulenkki meren rannassa herätteli lempeästi alkavaan viikkoon. Kaunis maanantai.

Soppaa ja sielun ravintoa

Hannalla keittää. Klikkaa, tsekkaa ja kokkaa mukana! Aloitetaan pestopastalla, mennään syksyiseen padan ja pinaattilettujen kautta pintapaistettuun, chilimarinoituun loheen. Tai sitten ihan muualle, riippuen siitä mitä vihannestiski tarjoaa ja kalakauppias myy.

Mukavaa torstaita!

Sardiineja

Välimeren sardiineja, sätkivän tuoreita kauppiaan niitä pakatessa.

Halsterin hampaista parempiin suihin.

Oliiviöljyä

Iho hehkuu ja ajatus luistaa. Kiitän tästä lähialueiden (kohtuudella nautittujen) viinien lisäksi oliiviöljyä. Neljässä viikossa katosi liki kolme litraa hyvää oliiviöljyä, tilan omista oliiveista saatua sellaista. Kultaisten oliivien sadonkorjuuaika koittaa samaan aikaan kun meidän leveysasteilla juhlitaan pikkujouluja.

Kertokaa, lukijani, mitä öljyä teidän keittiössänne käytetään?

Lihaa tiskiin

Meillä on toisinaan ilo kestitä ystäviä, jotka unohtavat olevansa kasvissyöjiä ja ilmoittavat asiasta tekstiviestitse ennen saapumistaan.  Älkää meidän takiamme mitään kasvisasioita laittako. Oikeastaan kunnon pihvi maistuisi, pitkästä aikaa.

Ja ystävät saavat juuri sitä, mitä tilaavat.
Älkää käsittäkö väärin, rakastamme vihanneksia, mereneläviä ja kaikkia niiden kavereita ja mieheni taikoo niistä itkettävän hyviä ruokia, mutta välillä on vaan pakko saada lihaa. Minun ainakin.

Jos tarvitset apua pihvin paistamisessa, lukaise vinkkimme täältä. Kuulin huhuja, että erään nimeltä mainitsemattoman kuningattaren rokkaripuoliso oli saanut pihvistään enemmän irti lukaistuaan tuon postauksen.

Kahden tähden lounas

En nukkunut sunnuntain ja maanantain välisenä yönä juuri lainkaan, tuleva lounas La Bastide Saint Antoinessa kutkutti vatsanpohjassa ja piti minut hereillä.

Kolmentoista (!) saattajan voimin meidät ohjattiin pöytäämme ja nautimme taivaallisen aterian, joka jää muistojeni syövereihin. Puligny-Montrachet maistuu yhä suussani, viinistä muistuttamassa nuo kaksi kuvaa.

Itse Monsieur Jacques Chibois kävi pöydässämme ja valloitti allekirjoittaneen charmantilla eleganssillaan, valkoisessa kokkiessussaan ja viehättävästi harmaantuneessa olemuksessaan. Otin kuvankin, säilytän sen itselläni.


Paras, paras maanantai, sitten poikamme syntymän.