Juustokakku Eevan tapaan

Eevaan voi aina luottaa. Tein juustokakun hänen ohjeellaan ja kiikutin sen arvioitavaksi naapuritalon puutarhajuhliin. Hyvin maistui naapureillekin, jos pöytään laskeutuneen hiljaisuuden voi siten tulkita.
Kakun koostumus oli juuri sellainen, jota aina etsin kahviloista, mutta kovin harvoin löydän. Nytpä se tiedän, miten moinen loihditaan.
Lohkeaa kauniisti, on täyteläinen sekä raikas ja kilpailee kakkujen kauneuskisoissa ihan siellä kärkipäässä. Omat susirumat mutakakkuni olen pitänyt pois noista mittelöistä.
Olen keksinyt hyvän tavan pysyä jotakuinkin samoissa linjoissa, siitä huolimatta että kakkuja leivotaan tässä perheessä aika paljon. Kun pelaamme puistossa Monopolya poikani kanssa, teen aina omalla vuorollani noppien osoittaman luvun verran vatsalihaksia. Johan alkoi muuten tulla tälle rouvalle tuplia.

Tämä hattarapää aka my little pony ansaitsee kiitokset kakun koristelusta sekä valokuvasta. 

Kesäkurpitsa vartaassa

En tiedä parempaa, kuin saada ruokapöytään nälkäisiä ystäviä. Eilen nautimme poikani kanssa hurmaavan Natalian seurasta. Istuimme pöytään kolmen aikaan ja nousimme pöydästä 12 tuntia sen jälkeen*.

Grillivartaisiin pääsi paloiteltu possun sisäfilee, pekonia sekä kesäsipuleita. Sipulien makeus on ihan omaa luokkaansa juuri nyt, suosittelen kaikille sokerihiirille. Pöydässä oli myös fetasalaattia, maalaisleipää ja pari pulloa kylmää olutta.

Possusta ja sen lisukkeista ei ole kuvaa, mutta nämä kesäkurpitsavartaat tallensimme. Näin tällä tavoin taiteillut vartaat jossakin ulkomaisessa ruokalehdessä (olisiko ollut Food&Wine), jota en enää tuolta lehtikasastani löytänyt. Olen halunnut testata tuota tapaa jo kauan, mutta kun pöydässä on odottanut liki parikymmentä nälkäistä, ei tikkujen kanssa askarteluun ole ollut aikaa.
Kesäkurpitsa on halkaistu pitkittäin ja vuoltu siivuiksi juustohöylän avulla. Sekoitin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria, pyörittelin vihreät öljyssä ja lävistin grillitikuilla. (Takua ei löytynyt.) Puisia grillitikkuja on hyvä liottaa vedessä hetken verran ennen grilliin heittämistä, jotta tikut eivät pala.

Vartaat grillivastuksen alle ja valmista tulee noin kymmenessä minuutissa. Kannattaa pyöräyttää vartaat puolessa välissä ympäri, jotta ruskistuvat kauniisti joka puolelta.

*Pieni mies nukahti jo yhdeksältä, piirreltyään ensin parit tatuoinnit mustekynällä käsivarteensa ja saatuaan lupauksen pelata Natan kanssa kahdeksan tuntia Monopolya. Olin myös kuulevinani supinaa oppitunnista laudan päällä. Kohta meilläkin tunnetaan asvaltti-ihottuma, Vansit löytyvätkin jo kaapista. Kiitos Nata, kuvista ja seurasta.

Apposia

Peltoherneet eli apposet tulivat elämääni mieheni kautta. Muistan vielä kun söin näitä ensimmäistä kertaa, olin melko skeptinen koko konseptin suhteen. Herneiden huvetessa ja pöytäseurueen himokkaan ryystämisen säestämänä tajusin löytäneeni ruokajumalten uuden konstin viedä järki, ja margariini-ihmisten mielestä varmasti myös henki.
Oli miten oli, älä pihtaile voin kanssa ja keitä herneitä kahdellekin hengelle se litra tai kaksi.

Osta iso pussi peltoherneitä. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla, puoli kourallista suolaa on hyvä määrä. Laita sen lisäksi vielä lusikallinen, suolattomassa vedessä keitetyt herneet liikkuvat samoilla kulmilla suolattoman kaurapuuron ja ylikeitetyn pastan kanssa. Puolita mukaan sipuli tai kaksi, timjamia ja laakerinlehti, jos kaapista löytyy. Kippaa herneet kuplivaan veteen ja anna herneiden kiehua kymmenisen minuttia, testaa kypsyys nappaamalla vedestä herneenpalko, puhaltele hetki ja syö se vetäen herneenpalko hampaiden välistä siten, että suuhun jää kaikki muu paitsi kova kuori. Jos herneet tulevat sisältä vaivatta, ovat kaverit valmiita.

Sulata pienessä kattilassa 100g kirnuvoita, kaada sulanut voi shottilaseihin, jokainen ruokailija tarvitsee omansa.
Nosta reikäkauhalla herneitä lautaselle, dippaa herneenpalko voisulaan ja vedä hampaiden välistä parempiin suihin. Paras vaihe koittaa ruokailun lopussa, kun kaikki herneet on syöty ja reikäkauha hapuilee tyhjää kattilaa. Kumoa tuolloin voishotti suuhusi, siellä pohjalla on kasa eksyneitä herneitä.

Mies kiskoo parhaillaan saaristossa kilokaupalla silakoita, norsseja ja siikaa.
Minä ja poika saamme huomenna leikkikavereita tänne kaupunkikeittiöömme. Kiharatukkaista varten on ohjelmassa grillihiiliä ja tulitikkuja ja tuo kauniimpi osapuoli, hän pääsee veitsen varteen.

Kaunista viikonloppua!

Lautasella

Kiitos Instagramin, puhelimen muistiin on kertynyt melko kattava ruokapäiväkirja. Sitä olettekin kyselleet, joten olkaapas hyvät.

Tuota vihreää tulee kannettua kotiin pärekorikaupalla, joten yrttitarhasta on väännetty yhtä sun toista. Perinteinen pesto sai lisää makua babypinaatista ja rucolasta, näiden kolmen vihreän liitto oli toimiva, suosittelen testaamaan. Söimme sitä maalaisleivän kera, ennen illallista.

Seuraavana päivänä söimme pestopastaa. Reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija al denteksi keitetyn spagun sekaan, kourallinen raastettua pecorinoa päälle ja lasillinen skumppaa nyt ei koskaan ole huono idea.

Viikon ainoa liharuoka oli jumalaton pihvi, jonka mies kuljetti hallista kotiin. Painoa kunnioitettavat 700 grammaa, läskiä siitä hyvä viipale. Raidat kylkeen savuavan kuumalla grillipannulla (naapuri nauroi ulkona, että sisällä ei saa grillata) ja loppukypsennyksen läski sai uunissa. Omat vinkkini pihvin paistamiseen löydät täältä.
Pihvin kanssa kasa vihreää salaattia kera balsamicon, oliiviöljyn, suolan ja mustapippurin. Ja kyllä, iso lasi tuhtia punkkua.

Couscousin sekaan pääsi pannulla kuullotettu sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa ja chili. Valmiin annoksen päälle lorautin yrttiöljyä jonne piilotin kuivahtaneet korianterit, basilikat ja lehtipersiljat.

Pakastimesta osui käteen Halaniemen Vii-Voan -marketista ostetut jättiravun pyrstöt. Marinoin ne chilillä, valkosipulilla, yrteillä ja sitruunanmehulla maustetussa öljyssä, kuorineen, kyllä vaan. Pannulle ja ääntä kohti, näiden kaverina on hyvä tekosyy ahnehtia vaaleaa leipää. Tippaakaan voita ei saa jäädä pannulle.

Vihanneksia, yrttejä, fetajuustoa, pähkinöitä, siemeniä, öljyä ja mausteita. Lounassalaatiksi ihan kelpo setti.

Uusi rakkauteni on uunissa kesytetty kesäkurpitsa. Ohueksi siivuksi leikattu, suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettu kesäkurpitsa saa kuumassa uunissa pähkinäisen maun, ja rapsakat lastut voi kauhoa suoraan suuhun taikka kasata yrttiöljyn ja riisin kanssa lautaselle. Mainio lounas.

Punajuuripestoa, spagettia ja voissa paistettuja kantarelleja. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää.

Tomaatteja, ihania punaposkia kuluu se kolme kiloa päivässä. Nyt kun ne maistuvat tomaatille, niitä pitää tuhota niin paljon kuin pystyy. Päivän pöydällä seisonut patonki (Frambois leipoo juureen) pääsi revittynä kulhoon, mukaan kuutioidut tomaatit, kunnolla oliiviöljyä, hienoksi leikattua valkosipulia, suolaa ja mustapippuria.
Anna leipäpalojen mehustua hetkinen ja näytä annokselle haarukkaa. Oli niin hyvää, että tein saman setin illalliseksi. Mielikuvituksen puutetta? Ei vaan puhdasta himoa ja laiskuutta. Seuraksi viipaloin munakoison, joka sai saman käsittelyn kuin kesäkurpitsat tuossa postauksen alussa.

Osuiko omalle lautasellesi samoja ruokia?

Laiskan sokerileipurin synttärikakku

Synttärikakun ohje löytyy elokuussa julkaistavasta keittokirjastamme (apua, sehän on jo ihan ovella!) ja päätin testata ohjeen ihan ite. Onnistuin, joten onnistuu kuka vaan.

Okei, myönnetään – lapsi oli apuna ja teki taikinan. Mies teki täytteen ja kuorrutuksen ja kokosi kakun. Minä tuikin nuot kynttilät kakun päälle ja autoin sen tuhoamisessa. Hyvää oli.

Juhlavalmisteluja

Kattovalaisimet eivät koskaan ole olleet juttumme, mutta onhan noita koukkuja kiva hyödyntää jotenkin.

Lapsen synttärijuhlissa nähtiin hassuja hattuja ja suklaakakkua. Jälkimmäisen jämät söi allekirjoittanut illan tullen, sohvan suloisessa syleilyssä. Pari kuvaa lupaan, kunhan lapsi on oppinut Monopolyn salat.

Suklaakakkua ja sukulaissieluja Bulevardilla

Nata lienee parasta mitä Helsinkiin on rantautunut sitten kahvilakulttuurin. Jos meillä ei paperilla ole juurikaan yhteistä, niin livenä sitäkin enemmän. Vietin ihan mahtavan lauantaisen alkuillan pariskunta Tolmatsova-Jussilan kanssa. Jos syväanalyysi Gaijinin ja Boulevard Socialin sapuskoista kiinnostaa, lue lisää Natan blogista.

Yläkuvasta kiitos Jarnolle

Köyhät ritarit, lemon curd ja ranskankermaa

Sunnuntailounaan jälkiruoka, ohje kuudelle. 

Köyhät ritarit

6 ronskia viipaletta eilistä maalaisleipää

1 muna

2 dl punaista maitoa

1 dl kermaa

ripaus suolaa

voita paistamiseen

Sekoita muna, maito, kerma ja suola keskenään. Kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Upota leipäviipaleet munamaitoon ja puristele niitä hellästi, jotta neste imeytyy niihin kunnolla. Nosta leipäviipaleet pannulle kaksi kerrallaan, kun voi alkaa ruskistua ja voi ei enää kuohu. Paista leipiä muutama minuutti molemmilta puolilta, kunnes ne ovat pinnalta rapeita, mutta sisus on yhä mehevä.

Lemon curd (säilyy jääkaapissa, voit valmistaa ennakkoon)

100 g suolatonta voita

3 munaa

1,5 dl sokeria

1-2 luomusitruunaa (yhden kuori raastettuna, 1 dl sitruunasta puristettua mehua)

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön.

Vaahdota teräskulhossa munat ja sokeri, lisää joukkoon sitruunanmehu ja huoneenlämpöinen voi.

Kiehauta kattilassa vettä, vesi saa poreilla lempeästi, sen ei tarvitse kiehua poristen. Laita kulho vesihauteeseen, pidä huoli ettei vesi osu kulhon pohjaan. Vispaa seosta kulhossa, kunnes se alkaa sakeutua. Tähän voi mennä 10-15 minuuttia. Kun seos sakenee, lisää joukkoon sitruunan kuoriraaste. Tarjoa köyhien ritareiden kera. Ranskankerma sopii hyvin yksiin ritareiden ja sitruunatahnan kanssa.

Possunkylkeä, ribsejä ja valkoviinissä haudutettua varhaiskaalia

Perheessämme kuluu varhaiskaalia enemmän kuin perunaa. Lempeä varhaiskaali taipuu moneen makuun, syömme kaalia kymmenillä tavoilla kasvukauden aikana, keväästä pitkälle syksyyn. Tapaamme kutsua sunnuntaisin ystäviä syömään, mikään ei ole mukavampi tapa päättää viikkoa ja aloitella seuraavaa. Sunnuntaiaamuna on aikaa haudutella, haaveilla ja silitellä kangasservettejä – jotka vaihtuvat maanantain saavuttua arkiseen talouspaperitaitokseen.

Olemme molemmat Ravintola Gaijinin faneja ja rakastamme possua, jota Tomi Björck ja Matti Wikberg listallaan tarjoavat. Tällä kertaa saimme ajatuksen työstää possu aasialaiseen suuntaan, vahvasti Gaijinista inspiroituneena.

Lepopäivän aamuna possu uuniin, perhe pariksi tunniksi pihalle pyöräilemään ja sitten jälleen padan pariin. Viisivuotias poikamme Erik rakastaa possua hänkin, ribsit pureskellaan ja imeskellään viimeistä lihansyytä myöden.

Jälkiruoka syntyi yön yli nukkuneesta maalaisleivästä, joka sai seurakseen ihanan raikkaan sitruunatahnan ja nokareen ranskankermaa.

Menu

Ruislastu, vuohenjuustoa ja basilikaöljyä 

Paistettua possunkylkeä varhaiskaalipedillä 

Possunribsit ja sesamkastike 

Valkoviinissä haudutettua varhaiskaalia 

Köyhät ritarit, lemon curd ja ranskankermaa (resepti seuraavassa postauksessa)

 '

Possunribsit ja soija-sesamkastike

Reseptit kuudelle

3 luomupossun babyribsiä ja yksi kylkipala läskeineen

1 l liha-, kana- tai vasikanlientä

2,5 dl soijakastiketta

1 dl valkoviiniä

10 cm pala viipaloitua inkivääriä

10 kpl kokonaista mustapippuria

1 punainen chili viipaloituna

2-3 rkl hunajaa

suolaa

1 sitruunan mehu

Kuumenna uuni 130 asteeseen. Voitele uunivuoka, hiero lihat suolalla ja hunajalla, asettele vuokaan. Päällimmäiseksi jää kylkipalat, läskipuoli ylöspäin. Kiehauta lihaliemi, soija, valkoviini, inkivääri, chili ja pippurit kattilassa. Kaada kuuma liemi lihojen päälle, nesteen tulisi nousta melko ylös, ylimpänä olevat läskit voivat hyvin jäädä pinnan yläpuolelle.

Nosta vuoka uuniin ja anna kypsyä noin kolmisen tuntia.

Ota vuoka uunista ja nosta lihat ritilälle, siivilöi paistinliemi kattilaan. Lisää sitruunan mehu ja keitä lientä hiljalleen, kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut pois. Tähän menee puolesta tunnista tuntiin.

Nosta uunin lämpötila 250 asteeseen. Leikkaa ribsit kylkiluiden välistä.

Soija-sesamkastike

2 dl ribsien keitinlientä paistovuoasta

2 rkl soijaa

1 rkl tahinia

1 rkl ruokosokeria

1 tl sambal oelekia (chilitahnaa)

2 rkl paahdettuja sesaminsiemeniä

Kaada kastikkeen ainekset monitoimikoneeseen ja aja tahnaksi.

Laita leikkaamasi ribsit uuniin noin 8 minuutiksi, tai kunnes ovat rapeita. Pyörittele ribsit tahnassa ja ripottele tahmeisiin ribseihin sesaminsiemeniä.

Kyljet ja keitetty varhaiskaali

Lohko kaali kuuteen osaan, keitä suolatussa vedessä noin viitisen minuuttia. Valuta kaalilohkot ja irrota lehtiä lautaselle.

Leikkaa uunista tulleet kyljet annospaloiksi ja paista pannulla rapeaksi, suolaa tarvittaessa. Tarjoa keitettyjen kaalinlehtien päältä alkupalaksi.

Valkoviinissä haudutettu varhaiskaali

2 sipulia

2,5 varhaiskaalinpäätä hienoksi suikaloituna

2 dl valkoviiniä

1 dl vettä

suolaa

timjamia

2 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

Freesaa sipuli voissa ja öljyssä, isossa padassa muutaman minuutin ajan. Kuori kaalista uloimmat lehdet, puolita kaali ja leikkaa kanta pois. Leikkaa kaali hienoksi suikalieksi veitsen tai mandoliinin avulla. Täytä pata kaalilla ja kaada perään valkoviini ja desi vettä sekä suola ja timjami. Laita kansi päälle ja anna pöhistä kunnolla muutama minuutti, jotta kaali päästä nesteitään. Vähennä lämpöä ja hauduta kaalia puolisen tuntia.

Possun kyytipoikana maistui Stella Artois ja Gigondas L’Hallali Grande Réserve.

Safkaa-kirjan julkistamistilaisuus

Uutisia, ystävät! Safkaa-kirja saapuu painosta 15.8 ja järjestämme Raflassa julkistamistilaisuuden klo 17-20. Tarjolla makuja kirjan sivuilta, kepeää kuplivaa ja mahdollisuus lunastaa oma kopio kirjasta kaverihintaan. Jos pääset paikalle, näpyttele Facebook-tapahtuma auki ja klikkaa osallistumisesi.

Tapahtuma järjestetään kiitoksena teille, koska olette kannustaneet, antaneet rakentavaa kritiikkiä ja patistaneet etiäpäin.
Toivon tapaavani teistä mahdollisimman monen tuona elokuisena iltana. Voi jumapliude että jännittää, tavata se kovakantinen. 

Spagettia, punajuuripestoa ja kantarelleja

Torikierroksen jälkeen pärekorista löytyi punajuuria ja kantarelleja. Fiksut lukijani ehdottivat taannoin, että punajuuren suurkuluttajana testaisin myös punajuuripeston. Ohjeesta tulee pestoa reilusti, käytin itse neljän hengen spagettiin puolet valmiista punajuuripestosta, loput laitoin jääkaappiin. Aamulla kulho oli tyhjä.


Punajuuripesto
4-5 punajuurta
30 g parmesania raastettuna
kourallinen basilikaa
oliiviöljyä
sitruunanmehua
mustapippuria
suolaa

Leikkaa punajuurista naatti pois ja keitä niitä kuorineen, kunnes ovat kypsiä. Valuta kattilaan kylmää vettä ja puristele punajuurista kuoret pois. Lohko mukulat ja heitä tehosekoittimeen, mukaan raastettu parmesanjuusto ja basilika. Surruuttele menemään ja lisää oliiviöljyä kunnes koostumus miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sitruunanmehulla. Suolaa hyvin, massa saa olla melko suolainen, jotta punajuuren maku pääsee hyvin esille.

Heitä spagetti kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Paista pastan kiehuessa kantarellit.


1/2 litraa kantarelleja
kesäsipuli
oliiviöljyä
suolaa

Kuullota sipulia öljyssä, kunnes sipuli hiukan pehmenee, lisää pannulle kantarellit ja paistele muutama minuutti. Mausta suolalla.

Kaada pastan keitinvesi pois, siirrä valutettu spagetti tarjoilukulhoon. Sekoita muutama ruokalusikallinen punajuuripestoa spagetin joukkoon. Kantarellit voi asetella kunkin annoksen päälle.

Täällä viime kesäinen kirjoitukseni punajuurista. 

Silakoiden perkaaminen

Silakoiden perkaaminen käy helposti, saksia saati veistä ei tarvita, viisipiikkinen riittää. Työnnä sormi (taikka sormet) kiduksien alle poskionteloon ja vedä kevyesti, jolloin perkeet seuraavat mukana. Harjoittelu tekee mestarin, eikä ole kiellettyä tonkia sormen avulla kalan sisuksiin jääneitä suolia.

Kalan perkaaminen päättömäksi on legendaarisen Jaakko Kolmosen mielestä päätöntä, samaa mieltä olemme mekin.

Muutama silakka eksyi saariston vesiltä verkkoomme ja hiillostimme ne avotulella. Suolaa kaveriksi ja saariston oma pikaruoka on valmista.


Moniko ruudun takana oleva perkaa omat kalansa? Mistä sait oppisi – isoisältä vaiko kalakauppiaalta?


Itse myönnän ostavani kalan usein valmiiksi fileoituna, mutta saaristokeittiössä pysyvät perkaustaidot yllä. Oma isoisäni on opettanut minulle (pikku)kalojen salat, olen taidosta erityisen onnellinen. Tämän kesän haasteena olisi oppia fileoimaan hauki. Mies fileoi hauen muutamassa minuutissa, itse en ole päässyt tuon petokalan hampaiden tuijottelua pidemmälle. Katsokaa nyt niitä, eivätkö vaan ole mahtavat?