29.8.2011
28.8.2011
Kotikutoiset ranskalaiset
Osta mahdollisimman isoja perunoita, kuori ja suikaloi tikuiksi. Tyylipisteitä ei kukaan laske, mutta jos välität sormistasi, niin suosittelen mahdollisimman terävää ja isoa keittiöveistä. Itse suosin Macin veitsiä, jotka olen hankkinut Chez Mariuksen valikoimista.
Laita perunatikut likoamaan kylmään veteen vartiksi, kuivaa keittiöpyyhkeellä ja asettele leivinpaperille jossa rohkealla kädellä kaadeltu lammikko oliiviöljyä.
Lohko perunoiden päälle muutama valkosipulinkynsi ja lorauta päälle vielä lisää öljyä. Rosmariini ja timjami viihtyvät myös pellillä perunoiden kanssa, rohkeasti sekaan vaan jos yrttipuutarha jakelee antejaan.
Laita perunat uuniin, 150 asteeseen noin 20 minuutiksi, ota pelti uunista ja siirrä perunat toiselle pellille, jossa leivinpaperi.
Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen ja laita perunat sinne, kunnes ne alkavat saamaan pintaansa väriä.
Heitä perunat kulhoon, suolaa sormisuolalla ja nauti. Viereen voit paistaa pihvin ja askarrella bearnaise-kastikkeen. Ohje siihen tulossa ihan lähitulevaisuudessa.
Kotitekoisten sipsien ohjetta pyytäneille, homma toimii samalla tavalla kuin tässä, kunhan vaan viipaloit perunan siivuiksi.
25.8.2011
Voita ja ruusukaalia
Niin ovat söpöjä, että tekisi mieli rapsuttaa.
Puhdista pois päällimmäiset lehdet, tee veitsellä kantaan ristikko, kuten kuvassa.
Heitä kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä 4 minuuttia. Nosta reikäkauhalla pois vedestä ja aseta tarjoiluastiaan.
Lohko päälle kunnon kasa kirnuvoita, ripaus sormisuolaa ja kanna höyryävän kuumana pöytään. Ruusukaali on hyvä jätkä, joka tulee toimeen aivan kaiken kanssa.
23.8.2011
20.8.2011
Hapansilakalla
Kuten kuvan heijastuksesta näette, olin sisätiloissa kun purkki ulkona avattiin. Sillä samalla hetkellä kun happi kohtasi purkin sisällön, meinasin heittää henkeni sille värikkäälle kokolattiamatolle.
Haukoin hetken henkeä, kävelin hissien luo ja palasin takaisin. Yritin parhaani mukaan käyttäytyä. Aikuinen ihminen, ruoka on sun juttu.
Istuin nelisen minuuttia ja arvoin, josko tohdin maistella. Vieressä lämpeni iso olut ja pieni snapsi. Lähestulkoon pyörryin, kun maistoin.
Siinä oli pelkokerrointa kerrakseen, ystävät.
18.8.2011
Hapansilakkaa
Olen melko ennakkoluuloton ruoan suhteen, olen maistanut jopa pässin kiveksiä (ja saanut siitä kunniakirjan) huokaus sentään, tällä niitetään kyseenalaista kunniaa.
Tänään olen haasteen edessä, olen menossa maistamaan Palaceen Suomen Osteriakatemian hapansilakkaa. Samaan kellonlyömään perinteistä pidetään kiinni länsinaapurissa ja kilistellään snapseilla sielläkin, hapansilakkakausi alkakoon!
Hapansilakka on ruotsalainen perinneruoka, käynyttä silakkaa suola-vesiliuoksessa. Ei, en ole koskaan maistanut.
Suuret lentoyhtiöt ovat kieltäneet hapansilakan kuljettamisen koneissaan, räjähdysvaaran takia. Käynyt silakkaliemi ei välttämättä ole parfyymeista se houkuttelevin. Arlandan lentokentältä ei siis tätä herkkua enää saa.
Mieheni nauroi kun kerroin aikeistani, ei kuulemma uppoa minulle. Sehän nähdään. Palacen keittiömestari nauttii luottamustani ja uskaltaudun klo 14.30 ottamaan käynyttä silakkaa pyrstöstä. Palataan tähän myöhemmin.
Jos joku teistä tuntee tämän käyneen kaverin, huutakaa toki mitä piditte.
Kuvan kalaparat eivät liity tekstiin millään tavalla.
15.8.2011
Resepti seinällä
Charlotta Boucht kuvasi muutama vuosi sitten raaka-aineita, joista syntyy Raflan klassikkoannoksia. Kuvat koristavat Raflan seinää, mutta adoptoin tämän kaunokaisen oman kotimme keittiöön siksi aikaa, kun se pääsee taas omalle paikalleen toisen taidepläjäyksen lähdettyä.
No niin kulinaristit, kuka tietää mikä jumalten herkku syntyy kun kuvan elementit yhdistetään?
14.8.2011
Iltapalaa
Itsetehtyjä sipsejä, guacamole-dippiä ja punajuuritahnaa. Metsälenkiltä löytyneet kantarellit pääsivät salaatin syleilyyn ja Tostadan pähkinät seurasivat vieressä, kunnes poika rouskutteli ne parempiin suihin.
Tänään kutsuu marjametsä, joko te olette noukkineet oman osanne metsän antimista? Mitä löytyi?
10.8.2011
Luomuviinejä ja leipää
Ylhäällä kuvassa ystävän löytö, todella hyvä Parés Balta cava. Edullista luomua, kannatetaan!
Eilen illalla nautimme toisen ystäväperheen tuliaiskassista löytyneen, yllättävän mausteisen Riojalaisen tempranillon nimeltään Castroviejo. Kotitekoisten karitsanlihapullien kaveriksi aivan täydellinen. Kantoi syvänpunaisena aterian loppuun asti, kunnes otti ja loppui.
Meinklang odottelee kaapissa noutajaansa, joka tulee ennemmin tai myöhemmin.
Juuri karvoistaan päässyt koira oli kuin kotonaan, juuri leivottu leipä oli Kanniston leipomosta.
5.8.2011
Suklaasuun suklaakakut
Lausuin pienen epätoivon vallassa kaasu-uunillemme loitsuja, jotta kakut onnistuisivat eivätkä palaisi pohjasta. Onnistuivat. Minussa lienee gramman verran pohjoisen akan voimia, kiitos Kainuussa sijaitsevien juurieni. Uuni luovutti vihdoin valtikkansa minulle, sokerileipurikokelas Gullichsen on asiasta avoimen onnellinen.
Tomusokerin siivilöinti lapsen kanssa on vallatonta touhua, testatkaapa vaan. Tulee hetkessä valkoinen talvi keittiöön.
Kuvaan valkoitui lapsen oma tekele, sillä muut oli jo kiikutettu kuumalle naapurille, joka juhlii tänään syntymäpäiviään. Onnea Anna!
Muille toivotan kaunista elokuista viikonloppua, nautiskelkaa elämästä!
2.8.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)