28.2.2013

Avokadopastan äiti paljastaa: kirjaperheemme kasvaa!

_DSC6759
_DSC6725

Safkaa-kirjamme pr-päällikkö alias meikäläinen lipsuu suunnitelmistaan. Olin aikeissa kertoa tästä vasta ruotsinnoksen tultua markkinoille, eli huhtikuun puolella. En malta odottaa niin kauaa, joten kerrottakoon se nyt: alamme työstämään seuraavaa keittokirjaamme huhti-toukokuussa! Kirja saapuu painosta jo maaliskuun 2014 alussa, laskin että juuri sopivasti meitsin 35-vuotisjuhliin. Kirjan kustantaa vanha tuttu, Otava.

Suurin kiitoshan tästä kuuluu jälleen teille, jotka olette ottaneet esikoisemme niin avosylin vastaan ja päästäneet sen kotikeittiöihinne. Jokainen palaute on erityisen tärkeä, pidän niitä tienviittoina joiden mukaan suunnistan. Olen tiellä, jolle minun piti päätyä. Kiitos ihanat!

Jos seurailet Safkaa – Parempaa arkiruokaa -kirjamme kuulumisia Facebookissa, pysyt perillä myös uuden kirjamme käänteistä.

Tyhjensin tiskikoneen, pyyhin keittiön pinnat ja heitin essun naulaan.  Pidän parin viikon hengähdystauon, jonka jälkeen olen varmasti täynnä intoa, ideoita ja iloa vaikka muille jakaa.
5.3. on luvassa yksi ajastettu postaus, kotikoneen ääreen palailen 11.3.

Sillä välillä voitte ilahduttaa minua kommenteillanne, haluaisin kuulla mikä esikoiskirjassamme ilahdutti, mikä kaipaisi mielestänne viilausta ja mitä siitä jäi puuttumaan? Kuuntelen teitä, tietäkää se, arvon lukijat. 

_DSC6747_DSC6737

Kuvat ovat viikon takaiselta sunnuntailounaalta. 

24.2.2013

Miten syntyy Glorian ruokajuttu?



Titityy sanoi aamulenkin lintu, mikä lie ollut, kevättä puhui joka tapauksessa. Maaliskuun Gloriakin on jo kaupoissa, teemanamme oli husmanskost.
Joku siellä kommenttiboksissa kyseli, että miten kuvauspäivät rakentuvat, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuvauksia, niiden aikana ja jälkeen. Minäpä kerron!

Muutamaa päivää ennen kuvauksia kokkaamme mieheni kanssa suunnitellut annokset läpi, tässä vaiheessa tulee usein vielä muutoksia jo valmiiksi ajateltuun konseptiin. Tällöin olisi suotavaa että kuvauspaikka olisi hahmottunut ja varattu.

Glorian AD Timo on (onnekseni) vahvasti mukana kuvausten järjestelyissä, hänen kanssaan suunnittelemme teeman ympärille visuaalisen ilmeen, jota sitten lähdemme keräämään kasaan. Käytännössä se tarkoittaa yhden tai kahden työpäivän mittaista kamojen etsimistä ja niiden kuvauslainaan haalimista. Farmariautomme on kattoa myöten täynnä kuvausaamun aattona. Pyrimme tekemään paljon ennakkoon kuvauspäivän aattona, esimerkiksi nämä kaalikääryleet rullasi mieheni puolenyön jälkeen, esikypsensi uunissa, pakkasi vuokaan ja kantoi aamulla kuvauspaikalle. Siellä ne viimeisteltiin samalla kun Sami Repo etsi sopivia kuvauspaikkoja ja Timo ihasteli Klaus Haapaniemen suunnittelemaa nenäliinaa, samalla kun kaivoi kassistaan kymmeniä liinoja, kippoja, kuppeja ja ottimia.

Sami kuvaa ruoat, hänellä on uskomaton värisilmä ja hän hahmottaa kokonaisuuksia jollain käsittämättömällä tasolla, jonne toivon jonakin kauniina päivänä itsekin pääseväni. Kaalikääryleiden lautanen on syntynyt Samin työhuoneen dreijan avulla. Kaiken kun voi tehdä vielä paremmin. Lautasen alla oleva lautasliina on talon emännän omaisuutta, sen alla oleva liina Timon kassista. Kauniin vaalea tausta löytyi eteisen puolelta, se on itseasiassa kaapin ovi, joka avattiin ja sen viereen koottiin kasa jakkaroista ja leikkuulaudoista.

Alexander vaikuttaa keittiössä ja nostaa annoksia esille sitä mukaa kun pyydämme, itse kun en pysty sekä kokkaamaan, että olemaan mukana kuvien rakentamisessa.

Vaihdetaan kuvaustaustaa, vaihdetaan lautasia, vaihdetaan kaalikääryleitä, käännellään puolukoita, ripotellaan sokeria, kaadetaan lientä ja kuivataan lautasta. Kallistellaan lautasia, päitä ja kahvikuppeja. Ollan yhtä mieltä, ollaan eri mieltä. Löydetään kompromissi ja heitetään yläfemmat.

Kun olemme saaneet ruokakuvat purkkiin, meikäläinen on tukka pystyssä, puolukkaa naamassa ja sitten onkin aika ottaa palstaa varten kuva minusta! Miten mukavaa. Sami on pro, joten kivasti on onnistunut näissäkin.

Sitten syödään ruoat, paras vaihe! Mitään ei heitetä pois, näistä kuvauksista jätimme talon emännälle kunnon satsin sapuskaa, joten hyvä mieli jäi itse kullekin.

Sitten kamat kasaan, tiskit ja keittiö kuntoon, auto ääriään myöten täyteen ja sitten alkaa kuvauskamojen palauttaminen.



Vihdoin päästään tekstin pariin, käymme Alexanderin kanssa läpi reseptit, itse jatkan miettimällä nostot ja teemaan sopivat tarinat. Tässä kestää yleensä päivä, olen melko viilailevaa sorttia. Toinen päivä menee siinä, kun viilasin liikaa ja teksti palautuu toimituksesta upeasti korjattuna takaisin ja siihen tarvitaan lisää tekstiä. Heittelen aakkosia toimitussihteeri Lauran kanssa ees ja taas, kunnes homma on paketissa. Jutun taitto tulee oikoluettavaksi parin viikon sisällä, tsekkaan sen ja korkkaan skumpan.

Ei ehkä uskoisi muutaman kuvan takana piilevän moinen määrä säätämistä ja suunnittelua? Totean sen jälleen kerran, olen niin onnekas kun saan tehdä työkseni tätä. En voisi kuvitella parempaa, oma intohimo tuo leivän pöytään. Lähetän vielä tätäkin kautta kiitokseni sinne Glorian toimitukseen, erityisesti Minnalle, kiitos luottamuksesta!

Kiitos Annalle, että saimme tulla kauniiseen kotiisi kuvaamaan maaliskuun juttua. Gaudeten Ninaa ja Viviania kiitän lehden viimeisellä sivulla olevan Samujin mekon ja jutun kuvissa käytetyn Acnen farkkurotsin lainasta. Astiataivaasta löytyvät vanhat Arabiat, joita usein raahaan kuvauksiin. Kaupungista löytyy kiitettävän monta keittiötarvikeliikettä, omat suosikkini ovat Chez Marius ja Eiring.


Kuvat Sami Repo / Gloria

23.2.2013

Miten vähentää ruokahävikkiä?

SOK ja WWF Suomi kutsuivat minut pyöreän pöydän keskusteluun, mukana on mielipidevaikuttajia, järjestöjä, kuluttajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.
Tilaisuuden tavoitteena on kerätä ideoita ruokahävikin vähentämiseen Suomessa. Ilmoittauduin mukaan, tämä keskustelu kiinnostaa!
_DSC6333


Olen aiemminkin todennut jossain haastattelussa että minun mielestäni ruokaa ei arvosteta tarpeeksi, siksi kuluttajalla on varaa heittää sitä pois.
Harva meistä heittäisi pois isoäidiltään saamaa keittokirjaa, lapsen piirrustusta taikka lasillista samppanjaa. Hirveän harvoin tulee mieleen lorottaa puolet bensasta ohi auton tankin taikka tilata kaksi Hesaria yhteen talouteen. Kiikutamme kuitenkin kädet vääränä biojätepussukoita, jotka ovat täynnä pilalle mennyttä ruokaa, jonka olemme ansaitsemillamme rahoillamme ostaneet.

Eikö tästä voisi päätellä että ruoka on kuluttajalle liian halpaa, sitä kun on varaa ostaa yli tarpeen? Tämän lauseen kun sanoo ääneen, saa kaikkien kiukut päälleen, otan kuitenkin riskin. Sanon sen jälleen; ruoka on liian halpaa, emme me sitä muuten heittäisi roskiin. Arvostus ruokaa kohtaan täytyy saada takaisin. Itse kannan kaupan kassalle leijonanosan kuukausituloistani, ei tulisi mieleenikään ostaa mitään ylimääräistä, roskiin heitettävää.

"Halpaa ruokaa ei ole, halpa hinta otetaan aina tuottajan selkänahasta." Näin toteaa Anton & Anton -ketjun perustaja Niina hietalahti. Lue uutinen tästä.

Isojen ketjujen näennäisesti halvat hinnat eivät voi olla ainoa kriteeri ostopäätöksen tekemiseen. Uutinen hevosenlihasta eineslasagnessa ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita, einekset kun eivät kuulu ruokapöytäämme. Tahdon tietää mitä lautasellani on, siksikin kokkaamme itse.

Myytävät pakkaukset ovat kooltaan liian suuria. Helsingissä 60% kotitalouksista on yhden hengen talouksia, 400g pakkaukseen pakattu jauheliha saattaa olla näille talouksille liian iso pala purtavaksi.
Paljousalennukset ja osta kolme maksa kaksi -tarjoukset vääristävät mielestäni kuluttajan käsitystä siitä, kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) sitä ruokaa oikeasti tarvitaankaan. Ostoskärryihin mahtuisi hevonen ja bonusten tavoittelu silmissä sitä voi ostaa vielä vähän enemmän.

Perheemme ruokahävikki on tätä nykyä todella pientä, ostan arvokkaita (viittaan tuotteen arvoon minulle, en sen hintaan) raaka-aineita mahdollisimman suoraan sen tuottaneelta taholta ja pidän huolen että kotona ollaan ruoka-aikana. Innovatiivisuuteni on lisääntynyt vuosien myötä, hävikin minimointi on taitolaji, sekin.

Haluaisinkin kysyä teiltä omat vinkkinne ruokahävikin pienentämiseen, lupaan kirjata ne ruutuvihkooni ja kantaa vihkon mukanani tuonne pyöreään pöytään. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, ehkäpä keksimme S-ketjulle ideoita, joiden avulla ongelma pienenisi. Jätä kommenttisi viimeistään maanantain 22.2. aikana, niin saan vinkkisi mukaan keskusteluun. Kiitos!

_DSC6327

Itse heitän ehdotuksen, että sesongin tuotteet olisivat selkeästi esillä kaupoissa. Kaikki eivät tiedä että juuri nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, eikä nuivahtaneita, sikakalliita ja mauttomia tuontimustikoita kannata ostaa. Sesonkituotteet vahvasti esille, viereen ehdotuksia ja vinkkejä miten tätä kyseistä tuotetta voi käyttää. Ei varhaiskaali osaa kuiskata sitä tuijottavalle henkilölle että hei, teepä minusta muutamassa minuutissa rouskuva salaatti, pistä kermaviilisoosiin Dijon-sinappia ja pari kovaksi keitettyä kananmunaa, nappaa savustettua lohta kaveriksi ja illallinen on valmis. Euron kaali ei ehkä vaikuta aarteelta, mutta kun siihen tutustuu, sitä se on.
Yhä edelleen odotan eniten kevään ensimmäistä varhaiskaalia. Rakastan kevään ensimmäisiä varhaiskaaleja, kaalinpää on minulle yksi arvokkaimmista raaka-aineista. Asiasta varhaiskaaliin, niin siinä usein käy. Jään innolla odottamaan vinkkejänne ja toivotan kaunista viikonlopun jatkoa joka iikalle!

Ps Ruokabloggaajilla on upea tempaus, Hävikistä herkuksi. Esimerkin näyttäminen lienee aina se tehokkain tapa tulla kuulluksi ja saada viestinsä perille. Itsekin sain heidän resepteistään paljon vinkkejä, klikkaa itsesi Facebook-sivulleen.

21.2.2013

Pilattu maito -dokkari tänään Ylellä klo 20.00




Noora Shinglerin tiedonjanoiset hampaat pureutuvat tänään illalla maitoon. Odotan Pilattu maito -dokkaria innolla, itse kun lukeudun niihin tyyppeihin, jotka eivät neuvolan suosituksesta huolimatta ole koskaan juoneet kaupan maitoa. Vietin skidinä kesäni maatilalla, jossa maito nautittiin suoraan tankista, siitä tykkäsin. Kermaa saatiin kuorimalla maidon pinnalle noussut kerma, siitä tykkäsin myös.

Kovasti pelottelivat, että napsahdan poikki jollen usko ja juo, litraa päivässä. Yhä olen kasassa, onnekseni äitini ymmärsi että kalsiumia saa muualtakin kuin Valiolta.

Tatun ja Patun Suomi -kirjassa on naseva puhekupla. Suomi on se maa, jossa aikuisetkin juovat maitoa. 

Avaa siis töllö tänään klo 20.00 ja ahmi infoa maidosta.

Iso peukku Nooralle, sinunlaisiasi tarvitaan! Kuva on napattu päivänä, jolloin Noora käväisi Raflassa uunituoreen Marjoja & maskaraa-kirjansa kanssa. Kirja on yhä kovin ajankohtainen, suosittelen lukaisemaan.

Ps jos ohjelma meni ohi, tsekkaa se Yle Areenasta

15.2.2013

Testissä Nikon D600



Nikonin edustaja lähetti minulle Nikon D600 kameran testiin. Tämä siitä huolimatta että palautin edellisen lainakameran takaisin puolisen vuotta liian myöhään, kröhm. Kiitos luottamuksesta, lupaan palauttaa tämän vuoden kuun lopussa! Minkäs teet kun alat kuvitella että kamera on kätesi jatke, eihän siitä malta luopua. Nikon D5100 oli kumppanini keittokirjaprojektissamme, uskomaton tunnearvo siirtyi kameran mukana sinne Nikonin päämajaan, jospa se välittyisi eteenpäin seuraavalle testaajalle.

Nyt kun olen kuvannut muutaman viikon D600:n kanssa, olen melko vakuuttunut että tämä on se runko, jonka tulen itselleni hankkimaan. Tuntuu omalta, vakaalta ja luotettavalta. Linssien suhteen emmin vielä, suosituksia saa heittää kommenttiboksin puolelle.

Olihan tässä opettelemista, namiskat ovat eri paikoissa mihin sormeni hakeutuvat ja lisätoimintoja enemmän kuin minulla keskittymiskykyä. Hetken se otti, että hokasin nippelit, nappelit ja niiden funktiot, kiitos Mikolle ja anteeksipyyntö Natalle*.

Tämä on ensimmäinen täyskennolla varustettu kamera, jota koskaan olen pidellyt. Sen kauneus alkaa aueta kun tuijottaa yömyöhään YouTube-vidoita aiheesta ja testaa oppimaansa seuraavana päivänä. Ei, minä en lue manuaaleja, yritän oppia muilla keinoilla. Kuten apinoimalla noita videoita ja häiriköimällä ystäviäni puhelimitse.

Harjoitukset jatkuvat ja toivon mukaan kehitystä tapahtuu.



* kilahdin puhelimessa kun kesken kysymysvuodatukseni tyttö kysyi että oletko lukenut manuaalin. EI, EN OLE LUKENUT MANUAALIA!


Kuvista iso kiitos Eevalle

14.2.2013

Safka – Bättre vardagsmat lanseras i april




Den finska kokboken Safkaa-parempaa arkiruokaa kommer att publiceras på svenska. Boken, vars finska utgåva tryckts i över 20 000 exemplar, har slagit rekord i antalet sålda böcker. Boken har blivit speciellt känd för sitt recept på Avokadopasta, som ökat försäljningen av avokado i hela Finland. Den svenska utgåvan, Safka – Bättre vardagsmat utkommer i början av april och innehåller nya recept. Även ett nytt avokadorecept utlovas i den svenska boken. Safka-bokens författare är Hanna och Alexander Gullichsen och förlaget är Ramson Publishing.


Gilla Safka – Bättre vardagsmat i Facebook, dit ska vi updatera nyheter angående boken. 


Safkaa – Parempaa arkiruokaa -kirjamme käännetään ruotsiksi. Olemme asiasta innoissamme, on ilo ja kunnia saada kirja jakoon myös toisella kotimaisella! Aikataulu on nopea, opus saapuu painosta huhtikuussa. Kirja ei ole aivan yksi yhteen tämän esikoisemme kanssa, se sisältää nimittäin muutaman uuden reseptin. Niiden väsäämiseen on mennyt kourallinen aamuyön tunteja, mutta nyt on valmista. Hyvältä maistuu, uskallan väittää.



13.2.2013

Kameran ja essun välissä


Tätä kuuluu meikäläisen arkeen, puolet ajasta istun autossa ja kuskaan tavaraa. Harkitsen jo assarin palkkaamista..

Huomenna minulla on isoja uutisia, kuulemme aamusella!


Kuvasta iso kiitos Hanna Jensenille

12.2.2013

Paahdettua kuhaa ja haudutettua fenkolia





Tammikuun Glorian ruokajutussamme teemana oli kolme kalaa, tässä yksi resepteistä teillekin, jos ette ehtineet lehdestä nappaamaan. Jos valmistat tätä kotona, anna fenkolin tummua pannulla ihan reippaasti, jotta se saa karamellisen pinnan. Resepti on neljälle. 


600-700 g fenkolia
2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
valkoviiniä
pari timjaminoksaa
1 tl suolaa

Halkaise fenkolit pituussuunnassa 4-6 osaan riippuen fenkolin koosta. Kaada paistinpannulle oliiviöljyä ja paistele valkosipulinkynsiä parin minuutin ajan, jotta öljy imee valkosipulin maun itseensä, ota sitten valkosipulit pois pannulta. Ruskista fenkolia pannulle jääneessä öljyssä leikkauspinta alaspäin. Paistele viitisen minuuttia, käännä välillä kylkeä. Lisää pannulle valkoviini, valkosipulit, timjaminoksat ja vettä siten, että fenkolit likimain peittyvät. Lisää suolaa noin teelusikallinen. Anna fenkolien pöhistä liedellä ilman kantta, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut., n. 15-20 minuuttia. Maista ja mausta suolalla tarpeen vaatiessa.


4 kpl n. 160-200 g kuhafileetä
hienoa suolaa

Laita valurautapannu tai grillipannu liedelle ja kuumenna se todella kuumaksi. Ripottele hienoa suolaa pannulle ja laita kalafilee pannulle nahkapuoli alaspäin paahtumaan noin kolmeksi minuutiksi. Käännä kala varoen ja anna toisen puolen paistua noin parin minuutin ajan, kunnes kala on juuri ja juuri kypsä. Nosta kuha fenkolin kaveriksi ja lorauta kalan päälle hiukan hyvälaatuista oliiviöljyä.

Viinisuositus:

Kuva Sami Repo / Gloria


Ps. Avaruusasema -blogissa kokkailtiin kyseinen setti, katso kauniit kuvat blogista.

1.2.2013

Viikon viimeinen kuvauspäivä



Kuvasimme tänään Glorian maaliskuun ruokajutun, päivä kului levottomien vitsien ja kuumien patojen parissa.
Kiitos upealle Annalle kauniin kodin lainasta.

Rentoa viikonloppua toivottelen!