Lavastetussa palaverissa

Doritin lahjakkuus henkilökuvaajana on minusta aina ollut omaa luokkaansa, siksi pyysin häntä ottamaan kuvamme keittokirjan sisäsivulle. Onneksemme hän suostui. En voisi olla tyytyväisempi, hän vangitsi juuri sen valon ja raikkauden, josta haaveilin.

Joudun hyvästelemään teidät hetkeksi, edessä on kovasti odotettu muutto uuteen kotiin. Toivon että jaksatte odottaa - palaan maaliskuun puolella, uudesta keittiöstä. Keittokirjan laitan toki jakoon ensi maanantaina, siitä en tingi.
Ja oman keittokirjamme, kunpa senkin saisi nyt kasaan. Tuntuu että nämä viimeiset kuvat ja reseptit vaativat toivottoman paljon huomiota. Kunpa se sitten näkyisi lopputuloksessakin. Rakas, rankka projekti.

Mitä te pidätte kuvista?




Kuvat Dorit Salutskij

Ps. Olo keveni menneellä viikolla tuntuvasti, kun Konstin Vesku saksi kutrini uuteen malliin. Voi miten tykkään.

Kuvauksissa

Tilauksessa pressikuva kirjaa ja sen markkinointia varten, kuvattavat minä ja mieheni. Kuvauspaikka Maxill.

Paidat ja koru Gaudete

Miesten paidat Beam




Paidat Nina's

Kukat Inbloom.


Kuka meitä kuvasi? Millaista jälkeä saimme aikaan? Siitä lisää tuonnempana. 

Härkää sarvista

Sain sähköpostiini viestin, jossa uraohjukseksi itseään tituleeraava nainen kertoo seisovansa parhaillaan keittiössä, tumput suorina. Epäilee paikkaa keittiöksi sillä siellä on liesi ja jääkaappi. Edessään möllöttää hyvää, marmoroitunutta lihaa, jonka nainen on kauppahallista hakenut.
Ongelmanaan on pelko ettei hän paista sitä oikein ja miehelle kaavailtu ystävänpäiväillallinen päätyy sitkeään kengänpohjaan ja miehen loittonevaan selkään. Miehen joka siinä vaiheessa kiertäisi vesilammikot eikä murehtisi vähääkään.

Eipä hätää, Ilona, klikkaa täältä idioottivarma pihvinpaisto-ohje, jolla jopa minä onnistun. Olennaista on lasi viiniä, kokille. Ennen kuin edes alat lähestyä sitä lihaa.

No niin nainen, näytä sille pihville.

Rapsakkaa naposteltavaa

Teen toisinaan sipsejä kotona, sillä pidän rapsakasta ja suolaisesta perunasta.  Rakastan dippailla. Dippailla ja rouskuttaa. Kaupan sipsipusseihin en ole kajonnut aikoihin, eivät innosta makuhermojani laisinkaan.

Sipsit on helppo valmistaa. Osta mahdollisimman isoja perunoita, niin pääset vähemmällä vaivalla. Pari isoa perunaa riittää täyttämään yhden pellillisen. Punajuuresta ja palsternakasta saat vaihtelua, jos pelkkä peruna tuntuu tylsältä. Kuori ja viipaloi potut mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Mandoliini on kätevä apulainen, jollet sellaista omista (kuten en minäkään), niin terävä yleisveitsi toimii sekin. Varo sormiasi.

Valuta kulhoon jääkylmää vettä ja upota perunaviipaleet mukaan uimaan. Huuhtele perunoita kylmässä juoksevassa vedessä kunnes vesi on kirkasta eikä perunoista irtoa enää tärkkelystä. Siirrä perunaviipaleet astiapyyhkeen päälle ja painele ne kunnolla kuivaksi. Kippaa perunat kuivaan kulhoon ja lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä, rouhi myllystä mustapippuria ja suolaa kevyesti. Sekoittele siten jotta kaikki potut saavat oman osansa. Levitä perunat pellille, leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa niin kauan kunnes rapeusaste miellyttää.

Tänä viikonloppuna on vuorossa (toivon mukaan) viimeiset kuvaukset keittokirjaa varten, kansikuvaa metsästämme myös. Olisipa onni myötä, että saisin vangittua sen mitä kovasti tavoittelen.

Parasta viikonloppua, ihanat.

Paistettua vasikanmaksaa

Maksa ei ole kuulunut suosikkiruokiini, välttelin sitä aikuisikään asti. Muisto kouluaikojen jänteisestä ja suonikkaasta maksapalasta ei hevillä unohtunut. Ja se oli pakko nielaista, sanoi opettaja. Liekö tämä osasyynä siihen että en ole liiemmin painostanut lastamme syömään ruokapöydässä. Ja hyvin hän syö. Ja hyvää syö, mokomakin pikku kulinaristi*.

Mieheni rakastaa maksaa, eikä epäröi laittaa sitä kotona vaikka vastustinkin asiaa suhteemme alkuvaiheessa. Tuoksu joka keittiöstä saapuu kiusaamaan, on varmastikin suurin syypää siihen että uskaltauduin maistamaan. Aluksi epäröin ja saatoin jopa nyrpistää nenääni, sittemmin totuin, jonka jälkeen rakastuin. Nyt meitä on kaksi maksafania. Annos ei ole se kaikista helpoin, monessa voidaan mennä vikaan. Maksan ollessa taidolla tehtyä, on se syntisen hyvää.

Maxillin nurkilla asuville tiedoksi jotta ruokalistallaan on vasikanmaksaa, ruskistettua voita ja paahdettua valkosipulia - kuten kuvassa. Reseptinkin saatte, myöhemmin syksyllä.

Mikä on sinun suhteesi maksaruokiin? Jos olet ystävä, niin kerro mieleisin tapasi nauttia siitä.

*sydämeni jätti yhden lyönnin väliin hänen pyytäessään tuossa taannoin niitä kaupan pinaattilettuja. But why?!

Punaista luomumaitoa

Osa teistä varmasti muistaa postauksen, jossa huutelin punaisten luomumaitojen perään. Aihe herätti kiivasta keskustelua, hyvä niin. Makuasioista saa ja pitää kiistellä. Hyviä uutisia kaikille niille, jotka eivät rasvattomaan maitoon kajoa ja tahtoivat tuhdimpaa tavaraa jääkaappiinsa. Nyt sitä saa, kiitos Arla Ingman!

Kuvassa kesäpaikkamme oven vierestä noukittuja metsämansikoita ja loraus kermaa. Kesän herkullisin jälkiruoka.

Mustaherukkasorbetti

200 g mustaherukoita
1 dl sokeria
3 rkl vettä

2 kananmunanvalkuaista



Kaada kattilaan mustaherukat, vesi ja sokeri. Anna kiehua viitisen minuuttia. Laita teräskulhon päälle siivilä ja painele seos lusikan avulla siivilän läpi.
Sekoita mustaherukkaliemeen vatkattu valkuaisvaahto ja siirrä kulho pakastimeen. Sekoita pakastamisen alkuvaiheessa tunnin välein, siten saat aikaan parhaan mahdolllisen lopputuloksen.

Sorbetti säilyy pakastimessa ihanan pehmeänä monta päivää ja sopii erinomaisesti tuhdimman aterian päätteeksi. Raikas, olematta liian makea.

Mustaherukkajäätelön ohjeen löydät täältä.

Lettuja ja blogeja

Pinaattilettureseptini on päässyt melko moneen keittiöön testattavaksi. On aina yhtä hauskaa huomata että joku on kokeillut reseptejä, joten laittakaa ihmeessä linkkejä blogini kommenttiboksiin jos tahdotte minun teidät löytävän. Pinaattilettuja on paisteltu ainakin täällä ja täällä.


Pyytäisin teitä ilmiantamaan ruokablogit, jotka itseänne kiinnostavat, taikka joita itse kirjoitatte. Blogini sivupalkkiin on tulossa viikon blogivinkki -osio, jossa nostan esille inspiroivia ruokablogeja.
Muutama ihana vinkki minulla onkin jo listallani, mutta huudelkaa ihmeessä kaikki mainiot tuttavuudet julki. Kiitos jo etukäteen. Jään odottelemaan, vesi kielellä!

Kukkakaali-valkosipulikeitto

Keittolinjalla jatketaan. Surrur. Kutakuinkin noin yksinkertaista on surauttaa pakkaspäivänä sosekeitto pöytään. Hannalla keittää -blogissa uusimpana keittona huumaavan valkosipulinen kukkakaalikeitto. Terveellistä ja aivan hemmetin hyvää, olkaapa hyvät.

Kanalientä kuumeiselle

Terveisiä toipilaalta, untuvatäkkien alta. Chilinen kanaliemi pääsi Hannalla keittää -blogin puolelle. Toivottavasti sinä olet selvinnyt ilman flunssaa, mikäli et, niin kiehauta tulinen chililiemi ja parane pian.

Snif.