Kokin ja blondin listahitti

Meikätyttö painuu nyt henkseliostoksille! Onhan se aivan uskomattoman hienoa, että meidän keittokirjamme paistattelee vuoden 2012 Suomen myydyimpien tietokirjojen listalla sijalla 12!

Tästä on hyvä jatkaa, suunnitelmia on niin paljon että sukat pyörii jaloissa ja lauseet jäävät kesken. Kolme suurta uutista odottaa varmistumista ja päivänvaloa, yhden niistä pitäisi olla julkista tietoa huomenna – palaan siihen.

Kippis, skål ja cheers – kiitos kaikille teille!


Kirjakauppaliitto

Torttu rullalle

Kun muutin täysi-ikäisyyden tienoilla pois kotoa, äitini antoi minulle mukaan Pirkan leivontakirjan. Se on herättänyt hilpeyttä tahossa jos toisessa, mutta itse vannon sen nimeen aina, kun on puoli tuntia aikaa taikoa leivonnaiset kahvipöytään. Sieltä löytyy tiikerikakut, pullat ja sen seitsemän sortin keksit. Ja aina onnistuu.

Tällä kertaa sunnuntaipöytään saapui kääretorttu, joka on mieheni äidinkielellä rulltårta. Resepti on Pirkan leivontakirjasta, mutta kanelin täräytin leivinpaperille ihan omasta päästäni (kukapa olisi keksinyt yhdistää omenaa ja kanelia aiemmin). Eli ei muuta kuin tortut rullalle!


3 luomukananmunaa
2 dl sokeria

Vispaa kuohkeaksi, vaaleaksi tai miksi se nyt muotoutuukaan. Yleiskone on ystävä, meillä veivaa Kitchen Aidin Artisan – paras yhteistyön kautta saamamme keittiövekotin.


2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa

Sekoita leivinjauhe jauhoihin, sekoita sitten jauhot ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille ja paista 250 asteessa viitisen minuuttia.
Levitä pöydälle leivinpaperi ja sirottele sen päälle hienoa sokeria ja kanelia. Kun kakkulevy saapuu uunista ulos, kumoa se sokeroidulle ja kaneloidulle leivinpaperille ja irrota paistamisessa käytetty leivinpaperi varoavaisesti.
Levitä pari desiä omenahilloa (äiti, nyt se tuomasi hillo on loppu – katastrofi!) kakkulevylle ja kääri torttu rullalle. Aseta tarjoiluvadille saumapuoli alaspäin. Anna jäähtyä hiukan ja nauti.

Kiivihedelmäpastaa ulkomuistista

Viikko on hyvä aloittaa tällä, yhä vaan naurattaa.

Vegaaninen avokadopasta a la Katja

Ihastuttava Jolien Katja kutsui minut maistamaan avokadopastan vegaanista versiota. Saavuin paikalle nälkäisenä ja pakko myöntää, hitusen skeptisenä.

Rakastan juustoa yli kaiken ja olin ajatellut parmesanin olevan yksi avokadopastan korvaamattomista ainesosista. Katja kertoi käyttäneensä juuston sijaan oluthiivaa (aivan uusi tuttavuus minulle), ja siinä vaiheessa jännitti todella. Eihän parmesania ja pecorinoa voi korvata – mikä se nyt olikaan – oluthiivalla.
Kerron nyt kuitenkin, että kyllä muuten voi. Tämä versio ei jäänyt perinteistä avokadopastaa heikommaksi. Mainio ohje, Katja! Kiitos kestityksestä ja ohjeesta.

Vegaanisen avokadopastan ohjeen löydät täältä. Nyt tiedän mitä minä kokkaan, jos kylään saapuu vegaani.

Kuva Katja Kokko

Astetta parempi pakastepitsa

Kun on ollut pitkään päivittämättä ruokablogia, on paine ensimmäiselle ruokapostaukselle melkoisen suuri. Jotain erityistä se pitäisi olla, jotakin mistä lukija on innoissaan ja pystyy soveltamaan omassa arjessaan. Sitten sen keksin: pakastepitsa!

En osta eineksiä, mutta tämän pakastepitsan olen ominut nyt on niin jumalaton nälkä että näköä haittaa -ostoslistalleni, on se sen verran mainio kaveri, että esittelen sen teillekin.
Lähikauppani pakastekaapista löytyvä, luomuleimalla siunattu kasvispitsa maksaa alle seitsemän euroa. Pitsa sisältää kivan määrän vihanneksia, kuten paksuja siivuja munakoisoa ja värikästä paprikaa, siinä on rapea pohja ja se maistuu hyvältä. Viipaloin pitsan päälle lisäksi mozzarellaa ja kun kannan sen pöytään, heitän päälle vielä kourallisen basilikaa tai rucolaa, loraus oliiviöljyä, hiukan suolaa ja myllystä mustapippuria. Siinä se, vallan mainio hätälounas.

Ilmianna kommenttilootassa pakastimen parhaat, otan vinkkinne ilolla vastaan. Olen tapojeni orja ja hamuilen pakastealtaasta Kukonharjan kukonpoikia, marjoja, jätksiä ja pakasteherneitä. Mitä muuta sieltä löytyy, kertokaa!

Ps. tehkää huomenna tuunattua pakastepitsaa, jos sattuu päätä särkemään. Yksi lukijani toivoi ohjetta krapularuokaan, tämä postaus on omistettu sinulle.

MeNirsot MeNaisissa

Ylpeiden nirsojen lisäksi suosittelen kuikkaamaan lehdestä blinireseptimme, niitä meillä nautitaan tulevana viikonloppuna. Laiskana rouvana aion pihistää pari valmista crème brûléeta Maxillista, niitä kun ei viitsi kotona tehdä kolmen ihmisen tarpeisiin. Säilyvät toki jääkaapissa, mutta meillä eivät säily.

Ps. Kuvateksti pitää paikkansa, en ihan käsitä miten olen tuohon joskus taipunut – neljä crème brûléeta yhden illallisen aikana. Varsinainen possu.

Mielikuvia suklaamuffinsseista ja kuvia Glorian kuvausten kulisseista

Kitchen Aid on laulanut tänään koko armaisen päivän, olen tehnyt kuusi (6) suklaamuffinssitaikinaa. En ole leipureista parhain, enkä kärsivällisin, mutta tällä kertaa tuherrus palkittiin. Järjestyksessä neljäs taikina onnistui hämmentävän hyvin (muistin jopa kirjoittaa tarkan ohjeen ylös!) ja asettelin kauniit suklaakakkuset vadille, jotta saisin ne kuvattua.
Ehdin etsiä kameraa jo jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta paikasta, kävin jopa työhuoneella mutkan, ei ollut sielläkään. Mieheni tuli töistä kotiin ja totesi että eihän meillä ole kameraa. Toden totta, ei ole, lainakamerassa on aina se huono puoli, että se tulee palauttaa. Olin tyystin unohtanut postittaneeni sen takaisin Nikonin päämajaan.

Ei siis kuvia muffinsseista, joten tässä pläjäys taannoisesta Glorian kuvauspäivästä. Juttuhan löytyy juuri ilmestyneestä tammikuun numerosta. Kuvat tuohon juttuun otti ihana ystäväni Mikko.

Huomenna pitää ratkaista tämä ruokabloggaamista rajoittava asia tavalla tai toisella. Taitaa olla Rajalan ovipumppu, joka huomenna laulaa.