Grasse

Lapsen tennarit tuoksuivat illalla rosmariinille ja tänään olimme kolme tuntia torilla, ruokaostoksilla. Siinäpä tärkeimmät, jollei jopa ainoat, kuulumiset.

Elämä hyvä.

Kohti unelmaa

Yksi unelmani käy toteen, teemme mieheni kanssa keittokirjan. Olemme tänään kirjoittaneet kustannussopimuksen Otavan kanssa.

Onnellinen hetki, tuskin unohtuu.

Kiitos teille, ruokapostauksiin kommentoineille. Toivon koko sydämestäni että jaksatte yhä olla aktiivisia, pääsette nimittäin osallistumaan kirjan tekoon. Tästä lisää kun lumi on maassa.
Minulla on tunne, että tästä alkaa valtavan kaunis syksy, talvi ja kevät.

Limepiirakka

Ei mikään vitriinin kaunein kakkupala, mutta aivan valtavan maukas sellainen. Olen koonnut eri lehdistä, kirjoista ja julkaisuista kasan reseptipaperia, jotka yhdistelin viuh vaan seuraavanlaiseksi setiksi. 

Vuoraa vuoka murotaikinalla*, laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen.

Täyte

6 kananmunakeltuaista (kerää valkuaiset toiseen kulhoon, niille tulee käyttöä)

1 dl limetinmehua

limetin kuori raastettuna

1 1/2 dl sokeria

muutama lusikallinen kylmää voita

Sekoita kattilassa keltuaiset, limetin mehu ja kuori, sokeri ja sekoittele keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

Sammuta levy ja lisää kylmä voi seokseen, koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä. 

Kaada seos murotaikinan päälle ja paista parikymmentä minuuttia.

Marenki

vatkaa 4 kananmunanvalkuaista valkoiseksi vaahdoksi, lisää sekaan pari ruokalusikallista sokeria ja vatkaa vielä hetki.

Ota torttu uunista, lado marenkivaahto piirakan päälle ja heitä komeus uuniin vielä muutamaksi minuutiksi, kunnes se alkaa hiukan saada väriä. Älä poistu luukulta, piirakka palaa aivan taatusti jos lähdet.

Leikkasin limetistä ohuet siivut kakkupalojen kaveriksi, lapsi laittoi siivun suuhunsa ja katsoi minua pahasti. Ei siis tarvetta koristella.

* murotaikina

150 g voita

4 rkl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa

sekoita huoneenlämpöisen rasvan joukkoon muut ainekset, viimeisenä kerma. Kääri taikina pitkulaisena kelmun sisään ja siirrä pakastimeen noin 20 minuutiksi.


tai

200 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhettavatkaa voi ja sokeri, lisää muna, sekoita. Sekoittele leivinjauhe ensin vehnäjauhojen sekaan, lisää vasta sitten jauhot taikinaan.

tai

osta pakastealtaasta valmis murotaikina.

Omenapiirakka

Huutelin Facebookissa hyvää omenapiirakkareseptiä ja kaunis kokki nimeltään Teresa Välimäki neuvoi lyhyen tien taivaaseen. Sain luvan jakaa sen teidänkin kanssanne, niin hyvää siitä nimittäin tuli.

Muuntelin reseptiä pakon edessä hiukan, koska kaapissa ei ollut ihan kaikkea tarvittavaa. Tein murotaikinapohjan ja päälle kumosin ne räjähtäneet uuniomenat.

Täyte

Sekoita 200 g tuorejuustoa, yksi iso kananmuna, 1 dl sokeria, yhden sitruunan raastettu kuori ja mehu. Kaada seos piirakkavuoan päälle ja asettele päälle 4-5 hapanta omenaa viipaleina. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Paista 200 asteisessa uunissa noin puolisen tuntia.

Itse käytin sen omenamössöni lisäksi pari omenaa viipaleina. Lapsi kasasi kanelin ja sokerin kahdeksi erilliseksi keoksi piirakan päälle. Toinen puoli oli sokerilla, toinen kanelilla. Kuvan pala siltä kanelipuolelta.

Täytteestä tuli uskomattoman mehevä. Testiryhmä oli innoissaan, mutta leipuri joutui tyytymään liian pieneen siivuun ja leipoo seuraavalla kerralla koko pellillisen.

Ps. Käykää toki lukemassa ihanan Teresan juttuja täältä. 

Ruokaostoksilla

Vihanneskauppias totesi farkkujeni muistuttavan chilipalkoja. Heitti hymyillen kaksi chiliä paperipussiini, eikä veloittanut niistä.

Syksy tekee tuloaan, sanoi myyjä Wanhan kauppahallin Alkossa. Punaisissa tunnelmissa sielläkin,  mukaani lähti Tommasin Amarone. Se odottelee juhlahetkeä, joka on ehkä jo tänään.

Ostin päivän viimeisen erämaaleivän Hongistolta, ja unohdin sen tiskille. Neljävuotias nauroi, kun kerroin. 

Illalliseksi on tiedossa jotain tulista.

Farkut Current/Elliott / Gaudete

Uuniomenoita

Sekoita iso nokare huoneenlämpöistä voita, kunnon loraus siirappia, kourallinen kaurahiutaleita ja kanelia keskenään. Puhdista omenoista siemenkota ja täytä sorvaamasi reikä kaurahiutaletahnalla.
Kysyin mieheltäni että kauankos niitä voi pitää uunissa, hän vastasi että ota toki pois ennen kuin räjähtävät. Räjähtävät, haha. Eivät omenat räjähdä.
Kävelin keittiöön, avasin uunin luukun ja vastassani oli uunivuoallinen omenamössöä. Tuoksui taivaalliselta, näytti järkyttävältä.
Kätevää, jos tahtoo syödä omenat ilman kuoria. Lusikoimme ihanan sisällön suihimme ja kuoret jäivät vuokaan. Vaniljajäätelö kruunaa liiton, jollei hätähousuna malta odottaa sen sulamista niin juustohöylällä saa siitäkin kivoja siivuja.

Räjähtäneitä omppuja en alkanut kuvaamaan, kuvan omenat ovat vasta matkalla uuniin.

Maukasta viikonloppua!