Ruokaa, ruokaa!

Uuden Mustan Katja, tuo mahtava nainen oli saanut inspiksen postauksestani, ja haastaa muutkin listaamaan ruokakaappinsa kulmakivet. Käykää lukemassa listoja ja kopioikaa hyvältä kuulostavat artikkelit omiin listoihinne, helpottaa kummasti arkea ja kaupassa käymistä.
Minä rakastan käydä ruokaostoksilla, mahdollisesti juuri selkeän kaavan takia.
Ja sen takia, että nälkä tulee aina uudelleen. Mikä ihana asia.

Uusimmassa Fit-lehdessä juttu kolmesta viikosta, jotka vietin ilman lihaa. Lue kuinka kävi.

Ja viimeiseksi linkki mielettömän ihanaan blogiin, jossa Lotten kokkaa rakkaudella mitä täydellisimpiä aterioita. Lottenin paella on niin herkullinen (videolla kuin livenäkin) että suosittelen katsomaan videon ja tekemään perässä.

Hel Yes!

Eilinen ilta oli napakymppimatka Kyläsaarenkadulle. Seurassamme istui samalla aaltopituudella vaeltava ystäväpariskunta, pöytään kulkeutui loistavaa ruokaa ja kylmää juomaa. Siitä on onnellinen ilta tehty.

Jälkiruoan lakka maistui niin taivaalliselle, että oli vaikea uskoa marjojen tulleen suolta. Täytyy olla jostain ylempää.
Iittalan Ultima Thule -sarjasta tuli mieleen muistoja, osa kauniita ja nostalgisia, osa puhtaasti kauheita. Tapio Wirkkalalle unohtuikin nostaa malja, kaikelle muulle sitä nostettiinkin.

Kiitos Hel Yes! ja kiitos ystävät!

Oletteko olleet, meinaatteko mennä? Jos olitte, mitä piditte?

Muru

Murussa drinkillä. Yksi kaupungin parhaista ravintoloista, lämmin suositus.

Siitä jää hyvä mieli. 

Parsakaalia ja pastaa

Resepti on alunperin ystäväni Jamien*, itse paremmaksi erilaiseksi jalostettu. Perhana että tein töitä, jotta se olisi helposti tulkittava ja toteutettavissa. Lupaan ja vannon että tämä on viimeinen reseptini, jos kukaan ei tee tätä, tai kommentoi jumaloivin sanoin ja niiden kääntein. 

4 annosta
pastaa (esim. orrecchiette taikka conchiglie, pienet ja sievät toimivat tässä setissä parhaiten)
8 kpl sardellifileitä
parsakaali tai kaksi
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
120 g pecorinoa
oliiviöljyä
voita
merisuolaa
mustapippuria


Esivalmistelut
Kata pöytä, mitä kauniimpi, sitä parempi. Ota lasi valkoviiniä viereesi.
Liedelle yksi iso paistinpannu ja kahteen kattilaan vettä, pastalle iso kattila runsaalla vedellä, parsakaalinnupuille pienempi kattila. Kun keität pastaa, muista maustaa vesi kunnolla suolalla. (Suolattomassa vedessä keitetty pasta maistuu tiskirätille ja joutaa suoraan biojätteisiin.)

Kuumenna iso, posliininen taikka lasinen kulho, täyttämällä se tulikuumalla vedellä. Kun ruoka on valmista, kaadat veden pois, kuivaat kulhon ja tarjoilet pastan siinä. Pasta ei pääse jäähtymään, siksi tämä. Lautasetkin voit laittaa uuniin lämpenemään, jos energiaa löytyy.

Veitsi käteen ja menoksi
Pilko parsakaali, kerää nuput erikseen, kuori ja pilko varret.
Pilko chili, poista siemenet (vedä chili halki pitkittäissuunnassa, siemenet on siten helppo poistaa)
Viipaloi valkosipuli ohueksi.
Raasta pecorino valmiiksi, pienimmällä terällä mitä raastimessa on.

Homma käyntiin oikealla kädellä
Lisää pannulle kunnon loraus oliiviöljyä, paista keskilämmöllä pilkottua chiliä hetken verran, jotta se pehmenee, älä polta.

Laita sekaan sardellifileet, valkosipuli ja pilkotut parsakaalinvarret.
Peitä kannella ja anna pehmetä kannen alla noin kymmenisen minuuttia, pidä silmällä koko ajan.

Vasemmalla kädellä samaan aikaan
Heitä pasta täysillä kiehuvaan suolattuun veteen, keitä ohjeen mukaan tai hiukan vähemmän, ylikypsää ei syö kukaan, ei varsinkaan lapset - he vasta fiksuja ovatkin, nimittäin.
Parsakaali kiehuu muutamassa minuutissa, sen voi myös höyryttää. Varo keittämästä yli, rapsakkana parempaa. Lisää iso nokare voita päälle.

Lopuksi
Lisää valutettu, yhä kuuma pasta pannulle sardellihässäkän sekaan, laita sekaan myös parsakaalinnuput. Sekoita rakkaudella ja kahdella puukauhalla. Siirrä valmis setti kuumaan kulhoon ja lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Puolet pecorinosta sekaan mars, pieni pyöräytys ja avot.

Kanna höyryävä pasta kuumennetussa kulhossa pöytään ja tarjoile hymyillen, kylmän valkoviinin kera. Lapsille teen yleensä vesikannun, jossa uiskentelee jääpaloja joihin on piilotettu mintunlehtiä.

Mitä tapahtuu ruokasalissa?

Muistathan että pasta ei odota vieraita, vieraat odottavat pastaa, joten tässä vaiheessa perhe ja ystävät istuvat jo pöydässä odottamassa.

Siellä on myös mustapippurimylly ja sormisuola, josko pasta vaatii säätöä. Ja kulhossa raastettua pecorinoa.

Jälkipuhe
Jos pasta meni niin sanotusti munille, niin kaunis kattaus ja hehkeä emäntä pelastavat tilanteen. Tee ens kerralla parempi. En minäkään ensimmäisellä kerralla onnistunut.
Opin Etelä-Ranskassa asuneelta ystävän isoäidiltä, että pecorinoa käytetään pastoihin, joissa ei ole mukana kermaa. Kun kerma astu kuvioihin, on parmesanin vuoro tulla kaveriksi. Uskoo ja kokeilee ken tahtoo.

Bon appetit! 


*Oliver.

Chilipähkinöitä

Meidän perhe on tunnettu tulisista tuliaisistaan. Chilipähkinät, nuo punaisten chilien tulistamat pikkupurtavat on kovin helppo valmistaa ja hauska viedä tuomisiksi.

2 punaista chiliä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
pari desiä kuorittuja manteleita taikka cashewpähkinöitä
sesaminsiemeniä
(vaihtoehtoisesti auringonkukan-, kurpitsan-, tai pinjansiemeniä)

Laita pannu kuumenemaan, paista pilkotut chilit öljyssä kunnes ne osittain tummuvat ja silmiin iskee chilifiilis.
Lisää mantelit, sekoittele puisella lastalla ja paahda silmä tarkkana. Mantelit tummuvat jollain yllättävällä sekunnilla, jolloin et saa katsella toisaalle. Kun tuo tummuminen alkaa tapahtua, heitä sekaan suola ja sesaminsiemenet, jatka veivaamista parin minuutin ajan. Älä anna palaa, muuten lopputuloksena on kasa kitkeriä chilimanteleita joita ei syö pirukaan. Jos paistelet maltilla, saat aikaan ihanan tulisen ja koukuttavan hyvän setin.

Hotki hetken hurmiossa sellaisenaan, nauti välipalaksi taikka heitä rohkeasti vaikka salaatin sekaan. Itse tykkään näistä varsinkin avokadon seuralaisena, täällä oma ohjeeni avokadohässäkkään.
Voit toki käyttää muitakin pähkinöitä ja siemeniä, isommat pähkinät pannulle alussa, pienemmät loppuvaiheessa jotta eivät pala.

Tulisia hetkiä toivottelen.

Parasta pikaruokaa

Joskus on niin tajuton nälkä, että kauppahallin ruokakassit eivät päädy kotiin asti, ennen pientä välipalaa. Erikssonin kalatiskillä on melko laaja valikoima kalaleipiä, joista oma suosikkini pääsi kuvaan. Siikaleipä.

Leipä maksaa kolme euroa. Tuoreessa, ensiluokkaisessa kalassa ei ole säästelty, tilli jää ihanasti hampaisiin ja rosepippurit rouskuvat. Itse kyllä raaputan ne yleensä pois, yksi pippuri riittäisi. Hinta-laatusuhteeltaan kuvassa on varmasti kaupungin paras leipä.

Tästä syntyikin sunnuntain gallupin aihe. En mitenkään pysty ymmärtämään, että joku söisi mieluummin Big Macin.

Kumman sinä valitsisit? Siikaleipä vai hamppari? Hamppari vai siikaleipä?

Ruokakaapin kulmakivet

Olen huomattavasti kiinnostuneempi ruokakomeroidemme sisällöstä, kuin vaatekaapistani.
Minulla on lista, jonka avulla teen ostoksia. Nälkäisenä en osaa ajatella ja kannan kaupasta kotiin ihan mitä sattuu. Kun kaikkia alla olevia löytyy, on helppo napata kalaa taikka lihaa tiskiltä, sen mukaan mitä milloinkin on tuoreena tarjolla.
Suosi luomua, jos vaan suinkin löytyy.


* Maldon-sormisuola
* mustapippuria
* pala parmesania
* tuoretta chiliä
* pala inkivääriä
* valkosipulia
* lime & sitruuna
* muutama yrtti ruukussa
* erilaisia siemeniä ja pähkinöitä
* avokadoja
* oliiviöljyä (perusöljy paistamiseen, extra-neitsyt oliiviöljy kaikkeen muuhun)
* balsamiviinietikka (valkoinen ja musta)
* sardellifileitä säilykkeenä
* kikherneitä
* kananmunia
* pastaa
* valko- ja punaviiniä
* tummaa suklaata
* turkkilaista jugurttia
* kermaa

Yllä olevista syntyy helposti vaikkapa pestopasta, omeletti taikka hummus, silloin kun inspiraatiota ei ole ja kaikilla on kiljuva nälkä.

Pidän ruoanlaitosta, kun siihen on kunnolliset puitteet ja välineet. Mitään turhaa sälää ei keittiöstämme löydy. Parasta mitä keittiölleen voi tehdä, on karsia ensiksi laatikoista turhat roinat pois.
Puinen, paksu ja iso leikkuulauta on jokaisen keittiön tärkein väline. Kämmenen kokoiset leikkuulaudat eivät vaan toimi, muuna kuin sytykkeenä.
Kunnolliset veitset, yksi iso yleisveitsi ja pienempi vihannesveitsi riittää hyvin ja ei sovi unohtaa huoltoa. Mikään veitsi ei kestä teroittamatta primana. Ja mitä terävämpi veitsi, sitä turvallisempi sitä on käyttää. Tylsillä veitsillä saa helposti aikaan sormivammoja, kysykää keneltä tahansa keittiöammattilaiselta.
Kaupungin parhaat veitset, palvelun ja huolto-ohjeet saat Chez Mariuksesta. Yhtä sydämellinen kuin on paikan palvelu, soisi olevan jokaisen kodin keittiön ilmapiiri, silloin siellä on ilo kokkailla.

Palaan vielä aiheeseen, noiden tarvikkeiden osalta.

Kokkausiloa, kamut!

Suklaatryffeleitä

Linda Collisterin Suklaa on saanut minut hulluksi. Olen leiponut siitä nyt kahdeksan reseptiä ja onnistunut jokaisessa. Suklaan kanssa se on iso prosentti, tietää jokainen joka on lämmittänyt suklaata liikaa tai mennyt sohimaan sitä kostealla kauhalla. Paakkuuntunut suklaa on käyttökelvotonta ja kun se sattuu olemaan parasta laatuaan, niin kilohinta kipuaa sinne samaan lokeroon hummerin kanssa ja epäonnistuminen ottaa päähän.

Suklaatryffeleiden kanssa täytyy heittää kiireet ja huolet romukoppaan ja keskittyä vaan olennaiseen eli suklaaseen. Tarvitaan ainoastaan
2 dl kermaa
550 g parasta mahdollista tummaa suklaata 
kaakaojauhetta

1 Kaada kerma kattilaan ja kuumenna se hitaasti kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja anna kerman jäähtyä muutama minuutti. Laita pilkottu suklaa (300 g) kuumuutta kestävään kulhoon ja lisää kuuma kerma.
Mitä Linda ei kertonut?
Kuumentaa hitaasti ei tarkoita sitä että kiskaiset kaasulieden täysille ja alat pillkomaan suklaata. Onneksi oli toinen kermapurkki. Pilko suklaa terävällä veitsellä aivan hemmetin pieneksi, sillä muuten kerma ei sulata sitä valtavaa suklaamäärää vaan saat aikaan suklaapaloja kermakastikkeessa. Suosittelen sadan gramman levyjä, ne on helpompi pilkkoa kuin halon paksuinen suklaalevy. Itse kuumensin seosta uudelleen kattilan yllä, jotta pääsin sileään lopputulokseen.

2 Sekoita varovasti, kunnes seos on tasaista - älä sekoita liikaa. Anna jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, mutta ei vielä jähmettynyt, vatkaa sitä voimakkaasti puukauhalla kunnes se on hyvin paksua, vaaleaa ja kuohkeaa.

Mitä Linda ei kertonut?

Kannattaa todellakin antaa sen jäähtyä, jollei tahdo veivata hullunkiilto silmissä puukauhalla 24 minuuttia ilman että mitään tapahtuu. Vauhti oli niin hurja, että suklaa taisi lämmetä siitä veivaamisesta. Seos oli tummaa ja juoksevaa, vaikka piti olla vaaleaa ja kuohkeaa. Varo kuitenkin, ettei se jähmety, silloin sitä ei veivaa pirukaan.

3 Lusikoi seos pursotinpussiin jossa on 1 cm:n kokoinen pyöreä suutin. Pursota leivinpaperille marmorikuulan kokoisia nokareita. Anna tryffeleiden jäähtyä kylmässä.

Mitä Linda ei kertonut?

Tee reiästä sen verran iso, että pussi ei räjähdä puristusvoimasi takia, vaan suklaa todella tursuaa pellille. Älä tee reiästä liian isoa, sillä käden lämpö saa seoksen juoksevammaksi loppua kohden ja suklaa valuu suuttimesta ilman että pussia edes puristaa. Jos viet tryffelit ulos jäähtymään, pidä huoli ettei lintu kiinnostu nokareistasi, muuten saatat syyllistyä impulsiiviseen lintumurhaan.*

4 Kun olet valmis viimeistelemään tryffelit, sulata vesihauteessa (kuiva kulho, pilkottu suklaa kulhoon ja höyryävän veden päälle, sekoita) 250 g suklaata. Ota kulho kattilasta. Päällystä jokainen tryffeli kastamalla se hetkeksi sulaan suklaaseen kahden haarukan avulla. Aseta dipatut tryffelit leivinpaperille.

Mitä Linda ei kertonut?

Sulatettu suklaa pysyy juoksevana ensimmäisen kymmenen suklaatryffelin dippaamisen ajan, jonka jälkeen suklaatahnaan dippaaminen onkin vähän haastavampaa. Lämmitin suklaata vesihauteessa vähän väliä, jotta sain suklaan taas juoksevaksi. Sydän kurkussa, ettei se vaan kokkaroituisi. Ole nopea!

5 Kun suklaakuorrute on vielä pehmeä, kierittele tryffelit kaakaojauheessa. Säilytä ilmatiiviisti pakattuna viileässä paikassa.

Mitä Linda ei kertonut?

Pienet pallerot jäähtyvät nopeasti, jolloin kaakaojauhe ei enää tartu niihin. Isot suklaapallot ovat tahmeita paljon pidempään. Pyörittele sormet suklaassa ne mielivaltaisessa järjestyksessä laakeassa kulhossa olevaan kaakaojauheeseen (nyt ei puhuta Oboy´sta) ja laita taas leivinpaperille. 

Mitä muuta Linda ei kertonut?
Kun on veivannut, tuhertanut, dipannut, seurannut koostumusta, pelännyt, ollut kauhuissaan ja onnistunut liki neljän tunnin session jälkeen saamaan aikaan täydelliset suklaatryffelit, ei niitä raaski syödä.

Jos joku lukijani tekee nämä, niin nostan hattua. Onko sen vaivan arvoista? Todellakin!



*Yhtään lintua ei vahingoitettu suklaatryffeleiden valmistamisen aikana.

Vihreä kippo Kenzo
Suklaa Lindt 85 % tumma suklaa
Kaakaojauhe Nomu (ei kuvassa)
Kuohukerma

Aina kaapissa

Jos leipä miehen tiellä pitää, Rezen Campaillou pitää minut onnellisena. Parempaa leipää saa hakea, enkä vielä tähän mennessä ole varteenotettavaa vastustajaa tälle löytänyt.
Ostetaan aamulla, syödään niin kauan kuin sitä riittää. Yleensä häviää ennen auringonlaskua. Nautitaan kirnuvoin kanssa, tai tuplavoilla.

Pecorinon ostin erästä pastaa varten, reseptin jaan kanssanne mitä pikimmin. Parmesan ja pecorino, kumpikin tietää mihin pastaan käydä joukkoon. Yksinkertainen sääntö sillekin, kerron sen tuon reseptin yhteydessä.

Miel d´Acacia. Tuliaishunaja, joka toivon mukaan ei lopu koskaan. Käytän hunajaa ennaltaehkäisemään kaikkea ikävää, mitä kuvitella saattaa. On toiminut.

Herkkusuille

Suklaa, appelsiini ja karpalot. Sulassa sovussa, samassa pussissa.
Niin hyviä, että kylpyhuoneen ovi pysyy lukossa, sillä näitä ei jaeta.
Pussukoita myydään ainakin My o My:ssa, Erottajalla.

Huomenna kun herää, on hämmentävä perjantai sunnuntai mikä lie päivä fiilis.