7.1.2011
Aina kaapissa
Jos leipä miehen tiellä pitää, Rezen Campaillou pitää minut onnellisena. Parempaa leipää saa hakea, enkä vielä tähän mennessä ole varteenotettavaa vastustajaa tälle löytänyt.
Ostetaan aamulla, syödään niin kauan kuin sitä riittää. Yleensä häviää ennen auringonlaskua. Nautitaan kirnuvoin kanssa, tai tuplavoilla.
Pecorinon ostin erästä pastaa varten, reseptin jaan kanssanne mitä pikimmin. Parmesan ja pecorino, kumpikin tietää mihin pastaan käydä joukkoon. Yksinkertainen sääntö sillekin, kerron sen tuon reseptin yhteydessä.
Miel d´Acacia. Tuliaishunaja, joka toivon mukaan ei lopu koskaan. Käytän hunajaa ennaltaehkäisemään kaikkea ikävää, mitä kuvitella saattaa. On toiminut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kylläpä näyttää hyvältä leipä. En tiedä, miten voisin elää ilman hyvää (tai edes huonoa) leipää. Yrittänyt olen, epäonnistunut yhtä monta kertaa.
Mä oon aina miettiny, että mitä huumeita ne pumppaa noihin Carr'sin kekseihin, kun niitä menee nopeesti kokonainen paketti. Yhtä ei vaan voi ottaa ilman toista.. ja kolmatta... ja kymmenettä...
men osten! jag måste få den där osten, den ser så sjukt god ut!
Katri, ei ilman leipää kannatakaan yrittää elää. Ei varsinkaan ilman tätä leipää ;)
Mira, mä kans luen aina sen listan että mitä se pitääkään sisällään. Mut ne väittää et siinä on vaan jauhoja ja suolla, pöh, siinä täytyy olla joku huume, josta ne ei vaan mainitse. Olet aivan oikeassa. Ja kilo voita hujahtaa sen paketin kanssa.
Peppe, gamla saluhallen, tuula paananens juustokauppa e ju den bästa! Har du varit där?
ja! senaste idag (inspirerad av dig).
Lähetä kommentti