7.11.2011

Muikkukukko


DSC06553 DSC06559


Aitokaupan parasta antia on tuoreen kalan lisäksi tämä muikkukukko. Uuniin lämpenemään 45 minuutiksi, folio pois, leikataan reiluiksi viipaleiksi ja kuorrutetaan voilla.

Miten muikkukukko syödään? Tähän kuopiolainen kamuni vastaisi että Sitä syödään niin kauan kuin sitä on. Se on totuus.
Olenkin hiukan hädissäni, että jollei kauppa kukon suhteen käy tarpeeksi tiuhaan, menettää se hyllypaikkansa. Vetoankin naapurikortteleiden väkeen, ostakaa tätä mahtavan hyvää muikkukukkoa tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa jotta minullekin jää.

Aitokauppa

12 kommenttia:

wonderland kirjoitti...

Uskon että sitä saattais myös löytyä torilta tai kauppahalleista?

Ps. hymy tuli huuliin kuin huomasin että alla oleva sanavahvistus oli "ovela" ;)

Jutta kirjoitti...

Ihan kunnolla oot sitten tota voita muikkukukon seuralaiseksi laittanut? :)

Anonyymi kirjoitti...

Voita kuuluu olla (liikaa)!

Ai että mä sit pidän tästä blogista. Päihittää monet, monet mennen tullen. Kielesi on kivan nasevaa!

Kiitos ja maanantaita!

Maire kirjoitti...

Nam! Kiitos vinkistä, täytyy käydä kukko kipaisemassa. Voita täytyy olla, mun savolainen mies ei suostu kalakukkoon päin katsomaankaan ellei ole paketti oikeeta voita vieressä kyytipoikana!

Anonyymi kirjoitti...

Voe, voe, Helsingistä Kuopioon (olosuhteiden pakosta) muuttaneena tunnen sen verran savolaista ylpeyttä, että jaksan aina muistuttaa yhdestä asiasta: muualla on turha kuvitella aitoa kukkoa saavansa, kuin täällä, ja sen leikkaaminen aloitetaan päältä. (vaikka sullakin taisi olla asiantuntija ottamassa asiaan kantaa).

Ilomielin silti tulen takaisin Hkiin jonkin ajan kuluttua ja syön sitten vaikka sitä feikkikukkoa jos en Partasta saa. Ellei tuo yksilö siis ole Kuopiosta etelään lennähtänyt?

Kaikkea hyvää!
terv.Anna

Anonyymi kirjoitti...

Oi...täytyykin joku päivä tehdä taas ihan itse, tosin itse ongituista ahvenista tällä kertaa.

Toinen savolainen täältä myös muistuttelee että leikkaaminen pitää aina aloittaa päältä (: ja voita pitääkin olla, paljon. (jos taas syödään kylmänä, ei voita ollenkaan)

Anneli

Hanna kirjoitti...

Kiitos ovelasta vinkistä, olen kyllä aina pitänyt silmät auki mutta en ole bongannut..

Jutta, niin olenkin, tämä oli lounas. Tarvitaan energiaa jotta jaksaa painaa ;)

No mutta kiitos, sinun kommenttisi se pelasti tämänkin harmaan maanantain!

Maire, arvaapa- mä soitin Aitokauppaan ja niillä ei ole sitä enää! Kääk! Olen vetoomukseni kanssa liian myöhässä. Voihan kettu. Mutta siinä on pieni mahdolisuus että kukko saapuu hyllyyn taas viikonlopuksi, kerron täällä boksissa jos näin käy!

Hehe, pohdin pitkään veitsen kanssa että miten tätä alkaisi riipimään auki, väärin meni sitten kuitenkin. Kukko levisi ihan kokonaan tälä tekniikalla, en suosittele.. Kukko oli kotoisin Joensuun herkkuleipomosta. (http://www.herkkuleipomo.fi/)

Hanna kirjoitti...

Kiitos Annelillekin tiedosta, seuraava kukko avataan sitten päältä ;)

Nina kirjoitti...

Vinkki: ahvenkukko on vielä perempaa kuin muikkukukko. Isäni tekee maailman parasta kalakukkoa ja vieläkin parempaa lihatonta lanttu-muikkukukkoa. Ja voita päälle! Nam.

Ladies who brunch kirjoitti...

Ei vitsit ku näyttää hyvältä!! Pakko käydä koklaamassa!



// Ladies Who Brunch http://lwbrunch.blogspot.com

Anonyymi kirjoitti...

blogisi on ihana, kiitos siitä.

luen tätä aina noin kuukauden välein, säästelen päivityksiä enkä ahmi kaikkea heti julkaisun jälkeen. kuppi höyryävää teetä ja tunti omaa "blogiaikaa", näillä eväillä jaksaa taas puurtaa arjessa. reseptejäsikin olen kokeillut, nam!

kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti jatkat blogin pitämistä jatkossakin :)

Inkku

Anonyymi kirjoitti...

Voe tokkiisa! Aetoa kalakukkoa suapi vaen Kuopijosta!:)

Itse ostan kukkoni aina jommalta kummalta Partaselta. Hanna Partanen on paras, mutta kelpaa hätätilanteessa myös Irenenkin kukko:) Kerran isovanhempani ostivat minulle kalakukon, jonka oli tehnyt pohjoiskarjalalainen leipomo ja eihän se ollut kalakukkoa nähnytkään!Kuori oli pehmeää, mielestäni parasta kalakukossa on juurikin rapsakka kuori, johon juuri ja juuri hampaat pystyvät!:)

Mutta summa summarum, hienoa että olet löytänyt savolaesen herkun, Hanna!Ja kiitos blogistasi, keittokirjaa todellakin odotellessa, nam!:)