Seafood-meininki Maxillissa 11.10-10.11.2012

Jo perinteeksi muodostunut Seafood-meininki on jälleen käynnissä Maxillissa. Tarjolla on syvän sinisen parasta antia, listalla on mm. ostereita, tiikerirapuja haudutetun pinaatin kera, sinisimpukoita kahteen tyyliin ja kampasimpukoita sahramirisoton kanssa. Itse hullaannuin päättömästi thaityylisiin sinisimpukoihin, joten rakkauteni tiikerirapuihin saa hetkeksi väistyä uuden ihastuksen tieltä. Kevytkenkäinen kulinaristi saa syödä ihan mitä haluaa.

Seafood-meininki on itselleni hyvä syy jatkaa valkkarikautta keskellä syysmyrskyjä, talvi (ja punaviinikausi) tulee vasta kun marraskuu saa ja Seafood-meininki loppuu.

Katso Koemaistaja -blogista upeat kuvat meren herkuista. Alla oleva video on sekin Anna käsialaa, siinä allekirjoittanut nauttii osterin. Mums. 



Maxillin Seafood-meininki from Anna Koemaistaja on Vimeo.

Seafood-meininki @ Maxill 11.10-10.11.2012

Korkeavuorenkatu 4

Puh. 09-638873

Listan pääset lunttaamaan täältä. 

Mitäs tänään syötäisiin ja mistä sitä saataisiin?

Eletään jännittäviä aikoja – Hesarin artikkeli potkaisi sosiaalisessa mediassa siipensä kasvattanutta avokadopastaa ihan kunnolla persuksille ja siellä se nyt liitää, korkeuksissa.
Lähikauppani tiskistä löytyy vaan kivikovia avokadoja ja kauppias paloittelee pecorinoa käsi hellänä.
Järvikylässä on pantu merkille lehtipersiljan kova kysyntä ja Stockan herkusta lehtipersilja on loppu.* Krunan kauppias näki mahdollisuuden ja lisäsi avokadovalikoimaan luomuavokadon, sekä syöntikypsän avokadon, kauppa kuulemma käy. Kassajonossa kuikitaan naapurin ostoskoriin ja vaihdetaan vienon hymyn takaa katseita. Teillä syodään samaa kuin meillä. 
K-Supermarket Mustapekka laittoi kyltit juustotiskille pecorinon viereen, jotta löytyy helposti. Sinnikäs nainen kiersi viisi kauppaa, kunnes sai ostoskorinsa täyteen ja pääsi kokkaamaan kyseistä pastaa kotiinsa, perhe kiitti.
Facebookissa frendit miettivät, kuinka kauan huuma kestää? Meinaako Saarioinen tehdä einesavokadopastan? Kehtaako kukaan enää tämän jälkeen sanoa, että kasvisruoka on pahaa? Mistä tietää että avokado on kypsä? Saako avokadoa puristella kaupassa?**

Mitä hemmettiä minä sitten teen, kun kaupassa myydään eioota. Käyn Maxillissa varkaissa. Sieltäkään ei herunut kuin yksi avokado. Painiskelen elämäni ihanimman dilemman kanssa.

*Korianteri on hyvä korvike, toimii loistavasti.
** Saa ja pitää, mutta hellästi. Vaan siten, että tunnet, antaako hedelmäliha hitusen periksi. Jos, nappaa mukaan, äläkä turhaan kähmi koko koria läpi.

EDIT: Mieheni tituleeraa ystävääni Katjaa siksi hauskaksi naiseksi, itse sanoisin että fiksu, tajuttoman nokkela ja aivan jumalattoman hauska. Katjan näkemys avokadopastamaniasta löytyy täältä, lukaise sinäkin.

Silakkamarkkinat

Stadin Silakkamarkkinat vetävät magneetin lailla kansaa rannan tuntumaan, tänään on viimeinen päivä käppäillä paikan päälle, suosittelen lämpimästi.
Eurolla saa maistuvan siikaleivän, kojuista löytyy säilöttyä kalaa joka lähtöön, tyrnimehua ja saaristolaisleipää. Tämä tapahtuma on se, josta alkaa minun syksy, virallisesti.

Kyntteliköt on viritelty ja äiti antoi parin villasukkia, hain Erottajan Alkosta illaksi pullon hyvää punaviiniä. Käykää sielläkin vielä kun ehditte, ovet nimittäin suljetaan kuun lopussa. Saattaa olla sellainen loppuunmyynti, jossa minäkin piipahdan. En välttämättä niiden tuotteiden takia, vaan sen asiantuntevan, sydämellisen ja ainutlaatuisen osaamisen takia, joka tiskin takaa löytyy. Haluan käydä kiittämässä.

Kaunista viikonloppua.

Oodi avokadopastalle ja kaikille teille

Tervehdin aamun Hesaria tuttuun torstaiseen tyyliin, eli kaivoin ensimmäiseksi esiin Ruoka-osion ja heitin loput lehdestä sohvalle.
Siinä kuulkaa piparminttutee läikkyi kun katselin aamusilmillä kovin tutun näköistä pasta-annosta. Hierottuani loput unihiekat silmistä, pystyin jo hahmottamaan otsikon ja tajusin että siellä se meidän pasta paistattelee, Hesarin ruokasivuilla!
Jos kiittäisin tässä jokaista avokadopastaa kokkaillutta, väsyisi käsi ja loppuisi tila. Kiitämmekin kollektiivisesti teitä kaikkia, jotka tästä reseptistä tykkäsitte ja sitä omissa ympyröissänne jaoitte, ollaan täällä ihan onnesta soikeina. Ja ehkä hienoisessa hiprakassa, nautimme nimittäin lounaalla lasilliset samppanjaa, koska Inke vahvasti suositteli.

Jos lehti ei kolahtanut omasta postiluukustasi, jutun voit lukea myös täältä.

Empanada ja taisto kaulimen kanssa

Elämäni ensimmäinen suolainen piirakka. Ei ole nätti, ei. Sitäkin maistuvampi se oli, siksi kiusaan teitä älä tee kuten minä tein -tyyppisellä ohjeella. Kiitos Harrille, joka esitteli tämän herkkupiirakan meille, nostan hattua kaulintataidoillesi ja kiitän reseptistä.

Taikina
n. 1,5 dl oliiviöljyä
n. 3 dl maitoa
ripaus suolaa
kananmuna
vehnäjauhoja

kananmuna voiteluun

Tee ensin taikina. Arvon osaajat, miten se tehdään oikeaoppisesti? Itsehän kiskaisin kaikki aineet jauhoja lukuun ottamatta Kitchen Aidin kitaan ja lisäilin sitten pikkuhiljaa jauhoja liki kilon, kunnes koko taikina oli kiinni koukussa ja irtosi vaan väkivalloin. Veikkaan että väärin meni. En ole päässyt Julia Childin kanssa vielä suolaisiin piirakoihin, näin siinä sitten käy.

Täyte

n. 400 g tonnikalaa (MSC-sertifioitua) öljyssä

noin kilo sipulia kuorittuna ja viipaloituna

2 paprikaa (punainen ja vihreä) kuutioituna

Hauduttele sipulia ja paprikaa pannulla, kunnes se on pehmeää, tähän kannattaa varata kunnolla aikaa. Itse jaoin sipulit alussa kahdelle pannulle, homma kävi hiukan vikkelämmin. Lisää joukkoon tonnikala, valuta niistä ensin öljy pois. 

Ohje oli, että kauli taikina mahdollisimman ohueksi, levitä puolet taikinasta pellille, heitä täyte väliin ja peitä kauniisti taikinakuorella. Itse kiroilin kaulimen kanssa ja kääntelin taikinaa parhaani mukaan vuoan ylle. Älä tee kuten minä, sillä reunat olivat aivan liian paksut ja kovat ja vuoka aivan liian pieni. Tee piirakka isolle pellille.
Kanteen tuli tehdä kolikon kokoinen reikä, ilmeisesti ilmanvaihtoa varten, oma aikaansaannokseni oli pelkkää säälittävää reikää, joten jätin sen kolon kaivamatta. Voitele kananmunalla.
200 asteinen uuni, noin 40 minuuttia ja valmista. Piilota osa piirakasta seuraavaa päivää varten, maku nimittäin sen kun paranee. Hyvää kylmänä, hyvää lämpimänä. Salaatti kylkeen ja toimii kevyenä lounaana.

Making of Safkaa

Älkää vielä istuko, otan pari ruutua vielä. Vähän on nyt haastava tämä hirvikeitto. Miksi se on padassa? Lapseni, tulisitko siihen padan viereen, saadaan vähän sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä mukaan kuvaan.

Ihan kiva, mutta näytät melko epäileväiseltä. Ai miten niin mitä se on, se on hirvikeittoa. Tykkäätpäs. Tule vähän lähemmäs vielä.

No nyt on vähän semmoinen asetelma kuin olisit työntämässä päätä sinne keittoon, mene vähän kauemmas ja näytä vähän iloisemmalta, jooko?

Aika hyvä, aikä hyvä. Näytä siltä kuin tahtoisit tosi paljon maistaa sitä hyvää keittoa. Ai miten niin ei ole hyvää, on varmasti. Isoisoisäsi kaatama hirvi, olisit ylpeä. Yksi kuva vielä, sitten saat istua syömään. Joo, saat jäätelön jälkkäriksi.

Kiitos, taitaa olla homma purkissa. Kyllä tästä hyvä kirja tulee. Syömään!

Korianteri-inkivääripestopasta

Söin Raflassa yhden herkullisimmista pastoista aikoihin, se oli järkyttävän raikas, ihmeellisen ihana ja ah niin kovin yllätyksellinen. Näytti basilikaiselle pestolle, olikin aivan jotain muuta.
Raflassa korianterin ja inkiväärin kaunis liitto sinetöitiin grillatulla lohella, se jäi omasta pastastani uupumaan, sillä kalakauppiaan mutina lohen tuoreudesta ei vakuuttanut tätä tiukkaa täti-ihmistä. Jos kala on ollut tiskissä viisi päivää, se ei ole minun mittarillani millään tapaa tuore.

Tästä innovaatiosta lähtee kiitos kokillemme Johannekselle, keittiömestari Stefan huuteli reseptiä kesken vilkkaan lounaan. En saanut määriä, mutta testailin kotona ja alla oma versioni kyseisestä annoksesta. Määrien kanssa ei ole niin nuukaa, laita sen verran kuin kaapista löytyy. Kastiketta annostellaan pastaan reilun ruokalusikallisen verran per ruokailija, joten satsista riittää isommalle jengille. Säilytä ylijäänyt kastike jääkaapissa, meillä se säilyi kaksi päivää, sitten se loppui.

Korianteri-inkivääripestopasta (aka nimihirviöpasta)

3-4 ruukkua korianteria (Järvikylä, miksi yrttinne ovat niin mauttomia?)
iso pala tuoretta inkivääriä hienoksi hakattuna
30 g pinjansiemeniä (paahda kevyesti kuivalla, kuumalla pannulla)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
pieni pala chiliä

suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu desilitra oliiviöljyä

Laita blenderiin (tai mortteliin) listan kuusi ensimmäistä ja surruuttele menemään, valuta öljyä sekaan ja lopeta, kunnes massan konsistenssi miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunanmehua. Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa. Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä, kitkerä öljy pilaa helposti koko komeuden.

Keitä spagetti al denteksi ohjeen mukaan, ota tilkka keitinvettä talteen ja valuta pasta lävikössä. Sekoita pastan joukkoon reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija ja lisää keitinvettä jos se sitä tuntuu kaipaavan.
Raasta pastan päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.