Resepti on alunperin ystäväni Jamien*, itse paremmaksi erilaiseksi jalostettu. Perhana että tein töitä, jotta se olisi helposti tulkittava ja toteutettavissa. Lupaan ja vannon että tämä on viimeinen reseptini, jos kukaan ei tee tätä, tai kommentoi jumaloivin sanoin ja niiden kääntein.
4 annosta
pastaa (esim. orrecchiette taikka conchiglie, pienet ja sievät toimivat tässä setissä parhaiten)
8 kpl sardellifileitä
parsakaali tai kaksi
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
120 g pecorinoa
oliiviöljyä
voita
merisuolaa
mustapippuria
Esivalmistelut
Kata pöytä, mitä kauniimpi, sitä parempi. Ota lasi valkoviiniä viereesi.
Liedelle yksi iso paistinpannu ja kahteen kattilaan vettä, pastalle iso kattila runsaalla vedellä, parsakaalinnupuille pienempi kattila. Kun keität pastaa, muista maustaa vesi kunnolla suolalla. (Suolattomassa vedessä keitetty pasta maistuu tiskirätille ja joutaa suoraan biojätteisiin.)
Kuumenna iso, posliininen taikka lasinen kulho, täyttämällä se tulikuumalla vedellä. Kun ruoka on valmista, kaadat veden pois, kuivaat kulhon ja tarjoilet pastan siinä. Pasta ei pääse jäähtymään, siksi tämä. Lautasetkin voit laittaa uuniin lämpenemään, jos energiaa löytyy.
Veitsi käteen ja menoksi
Pilko parsakaali, kerää nuput erikseen, kuori ja pilko varret.
Pilko chili, poista siemenet (vedä chili halki pitkittäissuunnassa, siemenet on siten helppo poistaa)
Viipaloi valkosipuli ohueksi.
Raasta pecorino valmiiksi, pienimmällä terällä mitä raastimessa on.
Homma käyntiin oikealla kädellä
Lisää pannulle kunnon loraus oliiviöljyä, paista keskilämmöllä pilkottua chiliä hetken verran, jotta se pehmenee, älä polta.
Laita sekaan sardellifileet, valkosipuli ja pilkotut parsakaalinvarret.Lisää pannulle kunnon loraus oliiviöljyä, paista keskilämmöllä pilkottua chiliä hetken verran, jotta se pehmenee, älä polta.
Peitä kannella ja anna pehmetä kannen alla noin kymmenisen minuuttia, pidä silmällä koko ajan.
Vasemmalla kädellä samaan aikaan
Heitä pasta täysillä kiehuvaan suolattuun veteen, keitä ohjeen mukaan tai hiukan vähemmän, ylikypsää ei syö kukaan, ei varsinkaan lapset - he vasta fiksuja ovatkin, nimittäin.
Parsakaali kiehuu muutamassa minuutissa, sen voi myös höyryttää. Varo keittämästä yli, rapsakkana parempaa. Lisää iso nokare voita päälle.
Lopuksi
Lisää valutettu, yhä kuuma pasta pannulle sardellihässäkän sekaan, laita sekaan myös parsakaalinnuput. Sekoita rakkaudella ja kahdella puukauhalla. Siirrä valmis setti kuumaan kulhoon ja lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Puolet pecorinosta sekaan mars, pieni pyöräytys ja avot.
Kanna höyryävä pasta kuumennetussa kulhossa pöytään ja tarjoile hymyillen, kylmän valkoviinin kera. Lapsille teen yleensä vesikannun, jossa uiskentelee jääpaloja joihin on piilotettu mintunlehtiä.
Mitä tapahtuu ruokasalissa?
Muistathan että pasta ei odota vieraita, vieraat odottavat pastaa, joten tässä vaiheessa perhe ja ystävät istuvat jo pöydässä odottamassa.
Siellä on myös mustapippurimylly ja sormisuola, josko pasta vaatii säätöä. Ja kulhossa raastettua pecorinoa.Jälkipuhe
Jos pasta meni niin sanotusti munille, niin kaunis kattaus ja hehkeä emäntä pelastavat tilanteen. Tee ens kerralla parempi. En minäkään ensimmäisellä kerralla onnistunut.
Opin Etelä-Ranskassa asuneelta ystävän isoäidiltä, että pecorinoa käytetään pastoihin, joissa ei ole mukana kermaa. Kun kerma astu kuvioihin, on parmesanin vuoro tulla kaveriksi. Uskoo ja kokeilee ken tahtoo.
Bon appetit!
*Oliver.
27 kommenttia:
Tälläisiä reseptejä voisin kyllä lukea vaikka päivittäin, jos ei olisi ruokaa edessä olisi tullut nälkä, slurps! Pakko testata joku päivä.
Ööö... siis parsakaalin nuput pannulle paistumaan ja pilkottu varsi kiehumaan vaimitähäh? Ja lopuksi kuitenkin lisätään pannulle parsakaalin nuput?
No capish.
miten paljon on kunnolla suolaa keitinveteen?
pienen lapsen (joka on 6kk ikaisesta asti syonyt meidan ruokaa) takia opettelin jattamaan ihan kaiken suolan pois ruuanlaitosta. lapsi on vahan isompi mutta edelleen koitan sen takia pitaa kokkaukset vahasuolaisina tai suolattomina....
Voi, kuulostais niin ihanalta! ...jos söisin mereneläviä. Olisiko sinulla vinkkejä tuon sardellin korvaamiseen jollain rehulla, josko jokin sopisi sen tilalle?
Kirjoitat muuten aivan järkyttävän inspiroivasti ja mielenkiintoisesti, tällaisten reseptien lukemista ei jätetä puolitiehen!
Herkulliselta kuullostaa ja kokeilla pitää, mutta multa meni myös vähän ohi tuo parsakaalin laitto. Että nuputko pannulle ja kuorittu, pilkottu keitetään ja sitten lopuksiko nuo keitetyt sinne pannulle sekaan?
Testaapa. Nyt kun ohje on korjattu nuppujen ja varsien osalta..
Kiitos tarkkaavaiselle anonyymille, korjaatu tekstiin. Nuppu kuin varsi ja miten se meni ;)
Hmm, tämä on niin kinkkinen juttu, juuri noiden outojen (mun mielestä outojen) suositusten takia. Kuka esimerkiksi voisi syödä puuroa ilman suolaa, sehän on silloin vaan kamalaa liisteriä.
Meidän perheessä ruuat maustetaan yhä niinkuin ennen lastakin, sitä suolaa kun ei tule eineksistä (ainakaan meillä) niin kotiruuan teossa voi sitä käyttää ihan normaalisti. Neuvolassa kun hokevat tuota ei suolaa koska syödään eineksiä - en ihan usko sitä.
Minttu, voit korvata sen pekonilla, tai suolalla ;) Kiitos kommentistasi!
Paistetaan varret, keitetään nuput. Anteeksi epäselvyys..
Taisi juuri löytyä se ensi viikonlopun illanistujaisateria. Ei teillä sattuisi olemaan mitään viini suositusta tähän mukaan? :)
NAM! Pakko päästä pian kokeilemaan, kuulostaa niin mahtavalta. Kopioin tämän reseptin mulle talteen, tulen todennäköisesti vielä kiittämään sinua myöhemmin uudestaan kun olen päässyt itse kokeilemaan :) Nyt tuli nälkä!
Tämä tuli meillä ruokalistalle. Kiitos Hanna - lisää tällaisia!
Tykkään!
Kiitos Hanna!
Ihana resepti ja kiitti vielä tuosta sardellien korvaamis vinkistä! Pitää ehdottomasti kokeilla joku päivä!
p.s. Minä niin tykkään tästä sun blogista.
Ooh, kuinka sattuikaan, olen ollut kipeänä koko viikon ja elänyt lähinnä appelsiineilla kun ruoka ei maistu miltään. Ajattelin tänään palata normaaliin ruokailuun pastan ja parsakaalin merkeissä ja meinasin etsiä juuri tämänkaltaista reseptiä kätköistä. Ja tässä se nyt on, ihan vahingossa! Tämän on pakko olla hyvä enne flunssan loppumiseksi :)
Oi, olen tehnyt tätä monen monta kertaa (mullakin on Jamie niminen ystävä). Herkkua ja helppoa on!
Valmistukseen tarvitsee muuten vain yhden kattilan, jos heittää parsakaalinnuput pastan sekaan loppuvaiheessa. Tai höyryttää siivilässä pastaveden päällä.
Hei Hanna!
Jaan kanssasi intohimon ruuanlaittoon ja kirjoitustyylisi on mahtava! Älä vaan jätä kirjoittamatta näitä ruokaohjeita, etenkään pastaohjeita. Taas oli ihana lukea jokin uusi, jota taidankin kokeilla jo heti tänään. :) Kiitos myös vastauksesta pecorinon ja parmesanin käytön eroihin, mikä jäi jo aikoja sitten vaivaamaan mua... kun edellisellä kerralla lupasit kertoa myöhemmin.
corvounico, joku hyvä pinot grigio taikka riesling. Testaa vaikka tämä http://chicling.blogspot.com/2011/01/viinisuositus.html
Eerika, jee!
Kaimalle kiitokset!
Jipi!
Leena, voi kaunis kiitos! ;)
Vitsi mikä sattuma, pasrakaalissa on kyllä sen verran puhtia että sen avulla talttuu pahempikin flunssa voiton puolelle ;)
Puolukka, kiitos vinkistä! Itse en onnistunut keittämään niitä samassa kattilassa, pasta meni helposti liian kypsäksi ja parsakaali sitten taas oli raakaa. Mutta tuo toimii varmasti jos on järjestelmällisempi kuin minä ;)
Suvi, kun rakastaa ruokaa, sen voi käsittää vaan toinen joka rakastaa ruokaa - joten ihanaa kuulla! Ihanaa loppuviikkoa ja kiitos kauniista kommentistasi!
ruokarakkaus, rakkauksista suurin ja aidoin <3
Kuten olen jo aiemminkin todennut, tää on mun lemppariruokablogi. Sä jopa innoitit mun juttusuonta. ;)
- Katja
Onhan se yksi niistä, kyllä vaan.
Katja, kiitos! Mä ajattelinkin vaihtaa nimen kycklingiks ja alkaa kirjoittaa pelkästään ruuasta, se on kuitenkin kaikista siisteintä. Ruoka. Ja viini.
No huhhuh, on varmaan vähän hyvä resepti! :)
varmaan vaihtuu maittainkin noi suolasuositukset, taalla rapakontakana niista vaan pidetaan varsin kovaa aanta...hmmmm...
sen vahasuolainen kotiruoka tosiaan on tehnyt etta eineksia en pysty syomaan nykyaan ollenkaan, eihan niissa maistu mikaan muu kuin suola. ehka alan pikkuhiljaa kuitenkin ottamaan suolaa takaisin kotikeittioonkin, vaikka puuroon en ole sita koskaan kaivannut (sen voi katevasti korvata sokerilla) :)
Mistä saa noita pieniä sardillifilepurkkeja?
Jestas miten herkullisen kuuloinen resepti!
Minä en myöskään käsitä suolan poisjättämistä kokonaan, lasten takia. Jos ei käytä tuotteita, mitkä sisältävät piilosuolaa, on minusta ihan turhaa jättää ruuanvalmistuksessa suola totaalisesti pois. Kyllähän ihminen jopa tarvitsee sitä jonkun verran! En nyt tarkoita että kaikkea pitäisi tai kannattaisi suolata rankalla kädellä, mutta sillä lailla fiksusti ja sopivasti :)
Meillä on jatkuvasti pieni kädenvääntö tästä suolankäytöstä kotona miekkosen kanssa, hän mieluusti jättäisi sen kokonaan pois ja minusta taas ruoka ei maistu millekään, jos siinä ei ole yhtään suolaa. Hmph.
Suolan välttäminen perustuu lähinnä sen verenpainetta kohottavaan (nestettä keräävään) vaikutukseen - siten niiden joilla on verenpainetauti tai esim. sydämen vajaatoiminta, kannattaa välttää suolaa. Lapsilla harvemmin tällaisia sairauksia on.. Lapsen vuoksi ei suolaa siis tarvitse välttää. Korjatkaa toki jos tiedätte paremmin!
Ja Hanna totesikin jo fiksusti että eineksiä välttämällä suolan määrä pysyy kohtuullisena vaikka sitä kotiruokaan lisäisikin.Ihana resepti taas!
Itse olen laittanut vastaavaa - peri-italialaista sorttia - triplakaalilla kukkis, parsakaali, romanesco. Tulee heti näyttävämpää, kun hieman miksaa kaalejaan :)
Toinen homma, joka tuli tästä pastasta mieleen on varoituksen sanana se, että tähän nimenomaiseen lajiin ei välttämättä se ylistetty tuorepasta ole välttämättä ykkönen. Eikä reseptissäsi niin toki sanottukaan, mutta noin yleisenä havaintona :D
Ja kolmas ja viimeinen viilaukseni koskee kaalien valmistusta ennen pannua: itse höyrytän kaalit kevyesti ja lisään sitten al dente pastan sekaan.
Ylen hieno resetti ja suositan kaikille - herkkua on. Kaikenlaisilla variaatoilla :D
evelle: alle vuoden ikaisen lapsen munuaiset eivat viela kunnolla kasittele suolaa, eli sen takia ihan pienten lasten ruuassa on hyva valttaa suolaa. koska meilla tosiaan lapsi/vauva soi 6kk ikaisesta samaa ruokaa meidan kanssa (eika siis soseita tms. vauvaruokia) niin jatettiin suola kokonaan pois ruuanlaitosta ja lisattiin vasta omalle lautaselle.
vaikka ei varsinaisia eineita syokaan niin lapsi kuitenkin saa suolaa esim. juustoista, hilloista,ja mahdollisesti voista. mutta onhan tuolla jo sen verran nykyaan ikaa etta tosiaan voisi taas lisata suolankayttoa ruuanlaitossa, vaikea vaan valilla miettia enaa mika on semmoinen hyva maara :)
Heippa ja kiitos ihanasta blogista! Etsin sardelleja supermarketista jopa niin hartaasti, että missasin joogatunnin. Pettymys hälveni, kun sain ruoan valmiiksi ja pääsin maistelemaan (mies toi sardiineja, luonnistui niilläkin).
Lähetä kommentti