SOK ja WWF Suomi kutsuivat minut pyöreän pöydän keskusteluun, mukana on mielipidevaikuttajia, järjestöjä, kuluttajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.
Tilaisuuden tavoitteena on kerätä ideoita ruokahävikin vähentämiseen Suomessa. Ilmoittauduin mukaan, tämä keskustelu kiinnostaa!
Olen aiemminkin todennut jossain haastattelussa että minun mielestäni ruokaa ei arvosteta tarpeeksi, siksi kuluttajalla on varaa heittää sitä pois.
Harva meistä heittäisi pois isoäidiltään saamaa keittokirjaa, lapsen piirrustusta taikka lasillista samppanjaa. Hirveän harvoin tulee mieleen lorottaa puolet bensasta ohi auton tankin taikka tilata kaksi Hesaria yhteen talouteen. Kiikutamme kuitenkin kädet vääränä biojätepussukoita, jotka ovat täynnä pilalle mennyttä ruokaa, jonka olemme ansaitsemillamme rahoillamme ostaneet.
Eikö tästä voisi päätellä että ruoka on kuluttajalle liian halpaa, sitä kun on varaa ostaa yli tarpeen? Tämän lauseen kun sanoo ääneen, saa kaikkien kiukut päälleen, otan kuitenkin riskin. Sanon sen jälleen; ruoka on liian halpaa, emme me sitä muuten heittäisi roskiin. Arvostus ruokaa kohtaan täytyy saada takaisin. Itse kannan kaupan kassalle leijonanosan kuukausituloistani, ei tulisi mieleenikään ostaa mitään ylimääräistä, roskiin heitettävää.
"Halpaa ruokaa ei ole, halpa hinta otetaan aina tuottajan selkänahasta." Näin toteaa Anton & Anton -ketjun perustaja Niina hietalahti. Lue uutinen tästä.
Isojen ketjujen näennäisesti halvat hinnat eivät voi olla ainoa kriteeri ostopäätöksen tekemiseen. Uutinen hevosenlihasta eineslasagnessa ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita, einekset kun eivät kuulu ruokapöytäämme. Tahdon tietää mitä lautasellani on, siksikin kokkaamme itse.
Myytävät pakkaukset ovat kooltaan liian suuria. Helsingissä 60% kotitalouksista on yhden hengen talouksia, 400g pakkaukseen pakattu jauheliha saattaa olla näille talouksille liian iso pala purtavaksi.
Paljousalennukset ja osta kolme maksa kaksi -tarjoukset vääristävät mielestäni kuluttajan käsitystä siitä, kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) sitä ruokaa oikeasti tarvitaankaan. Ostoskärryihin mahtuisi hevonen ja bonusten tavoittelu silmissä sitä voi ostaa vielä vähän enemmän.
Perheemme ruokahävikki on tätä nykyä todella pientä, ostan arvokkaita (viittaan tuotteen arvoon minulle, en sen hintaan) raaka-aineita mahdollisimman suoraan sen tuottaneelta taholta ja pidän huolen että kotona ollaan ruoka-aikana. Innovatiivisuuteni on lisääntynyt vuosien myötä, hävikin minimointi on taitolaji, sekin.
Haluaisinkin kysyä teiltä omat vinkkinne ruokahävikin pienentämiseen, lupaan kirjata ne ruutuvihkooni ja kantaa vihkon mukanani tuonne pyöreään pöytään. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, ehkäpä keksimme S-ketjulle ideoita, joiden avulla ongelma pienenisi. Jätä kommenttisi viimeistään maanantain 22.2. aikana, niin saan vinkkisi mukaan keskusteluun. Kiitos!
Itse heitän ehdotuksen, että sesongin tuotteet olisivat selkeästi esillä kaupoissa. Kaikki eivät tiedä että juuri nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, eikä nuivahtaneita, sikakalliita ja mauttomia tuontimustikoita kannata ostaa. Sesonkituotteet vahvasti esille, viereen ehdotuksia ja vinkkejä miten tätä kyseistä tuotetta voi käyttää. Ei varhaiskaali osaa kuiskata sitä tuijottavalle henkilölle että hei, teepä minusta muutamassa minuutissa rouskuva salaatti, pistä kermaviilisoosiin Dijon-sinappia ja pari kovaksi keitettyä kananmunaa, nappaa savustettua lohta kaveriksi ja illallinen on valmis. Euron kaali ei ehkä vaikuta aarteelta, mutta kun siihen tutustuu, sitä se on.
Yhä edelleen odotan eniten kevään ensimmäistä varhaiskaalia. Rakastan kevään ensimmäisiä varhaiskaaleja, kaalinpää on minulle yksi arvokkaimmista raaka-aineista. Asiasta varhaiskaaliin, niin siinä usein käy. Jään innolla odottamaan vinkkejänne ja toivotan kaunista viikonlopun jatkoa joka iikalle!
Ps Ruokabloggaajilla on upea tempaus, Hävikistä herkuksi. Esimerkin näyttäminen lienee aina se tehokkain tapa tulla kuulluksi ja saada viestinsä perille. Itsekin sain heidän resepteistään paljon vinkkejä, klikkaa itsesi Facebook-sivulleen.
Tilaisuuden tavoitteena on kerätä ideoita ruokahävikin vähentämiseen Suomessa. Ilmoittauduin mukaan, tämä keskustelu kiinnostaa!
Olen aiemminkin todennut jossain haastattelussa että minun mielestäni ruokaa ei arvosteta tarpeeksi, siksi kuluttajalla on varaa heittää sitä pois.
Harva meistä heittäisi pois isoäidiltään saamaa keittokirjaa, lapsen piirrustusta taikka lasillista samppanjaa. Hirveän harvoin tulee mieleen lorottaa puolet bensasta ohi auton tankin taikka tilata kaksi Hesaria yhteen talouteen. Kiikutamme kuitenkin kädet vääränä biojätepussukoita, jotka ovat täynnä pilalle mennyttä ruokaa, jonka olemme ansaitsemillamme rahoillamme ostaneet.
Eikö tästä voisi päätellä että ruoka on kuluttajalle liian halpaa, sitä kun on varaa ostaa yli tarpeen? Tämän lauseen kun sanoo ääneen, saa kaikkien kiukut päälleen, otan kuitenkin riskin. Sanon sen jälleen; ruoka on liian halpaa, emme me sitä muuten heittäisi roskiin. Arvostus ruokaa kohtaan täytyy saada takaisin. Itse kannan kaupan kassalle leijonanosan kuukausituloistani, ei tulisi mieleenikään ostaa mitään ylimääräistä, roskiin heitettävää.
"Halpaa ruokaa ei ole, halpa hinta otetaan aina tuottajan selkänahasta." Näin toteaa Anton & Anton -ketjun perustaja Niina hietalahti. Lue uutinen tästä.
Isojen ketjujen näennäisesti halvat hinnat eivät voi olla ainoa kriteeri ostopäätöksen tekemiseen. Uutinen hevosenlihasta eineslasagnessa ei herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita, einekset kun eivät kuulu ruokapöytäämme. Tahdon tietää mitä lautasellani on, siksikin kokkaamme itse.
Myytävät pakkaukset ovat kooltaan liian suuria. Helsingissä 60% kotitalouksista on yhden hengen talouksia, 400g pakkaukseen pakattu jauheliha saattaa olla näille talouksille liian iso pala purtavaksi.
Paljousalennukset ja osta kolme maksa kaksi -tarjoukset vääristävät mielestäni kuluttajan käsitystä siitä, kuinka paljon (tai tässä tapauksessa vähän) sitä ruokaa oikeasti tarvitaankaan. Ostoskärryihin mahtuisi hevonen ja bonusten tavoittelu silmissä sitä voi ostaa vielä vähän enemmän.
Perheemme ruokahävikki on tätä nykyä todella pientä, ostan arvokkaita (viittaan tuotteen arvoon minulle, en sen hintaan) raaka-aineita mahdollisimman suoraan sen tuottaneelta taholta ja pidän huolen että kotona ollaan ruoka-aikana. Innovatiivisuuteni on lisääntynyt vuosien myötä, hävikin minimointi on taitolaji, sekin.
Haluaisinkin kysyä teiltä omat vinkkinne ruokahävikin pienentämiseen, lupaan kirjata ne ruutuvihkooni ja kantaa vihkon mukanani tuonne pyöreään pöytään. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, ehkäpä keksimme S-ketjulle ideoita, joiden avulla ongelma pienenisi. Jätä kommenttisi viimeistään maanantain 22.2. aikana, niin saan vinkkisi mukaan keskusteluun. Kiitos!
Itse heitän ehdotuksen, että sesongin tuotteet olisivat selkeästi esillä kaupoissa. Kaikki eivät tiedä että juuri nyt ovat sitrushedelmät parhaimmillaan, eikä nuivahtaneita, sikakalliita ja mauttomia tuontimustikoita kannata ostaa. Sesonkituotteet vahvasti esille, viereen ehdotuksia ja vinkkejä miten tätä kyseistä tuotetta voi käyttää. Ei varhaiskaali osaa kuiskata sitä tuijottavalle henkilölle että hei, teepä minusta muutamassa minuutissa rouskuva salaatti, pistä kermaviilisoosiin Dijon-sinappia ja pari kovaksi keitettyä kananmunaa, nappaa savustettua lohta kaveriksi ja illallinen on valmis. Euron kaali ei ehkä vaikuta aarteelta, mutta kun siihen tutustuu, sitä se on.
Yhä edelleen odotan eniten kevään ensimmäistä varhaiskaalia. Rakastan kevään ensimmäisiä varhaiskaaleja, kaalinpää on minulle yksi arvokkaimmista raaka-aineista. Asiasta varhaiskaaliin, niin siinä usein käy. Jään innolla odottamaan vinkkejänne ja toivotan kaunista viikonlopun jatkoa joka iikalle!
Ps Ruokabloggaajilla on upea tempaus, Hävikistä herkuksi. Esimerkin näyttäminen lienee aina se tehokkain tapa tulla kuulluksi ja saada viestinsä perille. Itsekin sain heidän resepteistään paljon vinkkejä, klikkaa itsesi Facebook-sivulleen.
