Juustokakku Eevan tapaan

Eevaan voi aina luottaa. Tein juustokakun hänen ohjeellaan ja kiikutin sen arvioitavaksi naapuritalon puutarhajuhliin. Hyvin maistui naapureillekin, jos pöytään laskeutuneen hiljaisuuden voi siten tulkita.
Kakun koostumus oli juuri sellainen, jota aina etsin kahviloista, mutta kovin harvoin löydän. Nytpä se tiedän, miten moinen loihditaan.
Lohkeaa kauniisti, on täyteläinen sekä raikas ja kilpailee kakkujen kauneuskisoissa ihan siellä kärkipäässä. Omat susirumat mutakakkuni olen pitänyt pois noista mittelöistä.
Olen keksinyt hyvän tavan pysyä jotakuinkin samoissa linjoissa, siitä huolimatta että kakkuja leivotaan tässä perheessä aika paljon. Kun pelaamme puistossa Monopolya poikani kanssa, teen aina omalla vuorollani noppien osoittaman luvun verran vatsalihaksia. Johan alkoi muuten tulla tälle rouvalle tuplia.

Tämä hattarapää aka my little pony ansaitsee kiitokset kakun koristelusta sekä valokuvasta. 

Kesäkurpitsa vartaassa

En tiedä parempaa, kuin saada ruokapöytään nälkäisiä ystäviä. Eilen nautimme poikani kanssa hurmaavan Natalian seurasta. Istuimme pöytään kolmen aikaan ja nousimme pöydästä 12 tuntia sen jälkeen*.

Grillivartaisiin pääsi paloiteltu possun sisäfilee, pekonia sekä kesäsipuleita. Sipulien makeus on ihan omaa luokkaansa juuri nyt, suosittelen kaikille sokerihiirille. Pöydässä oli myös fetasalaattia, maalaisleipää ja pari pulloa kylmää olutta.

Possusta ja sen lisukkeista ei ole kuvaa, mutta nämä kesäkurpitsavartaat tallensimme. Näin tällä tavoin taiteillut vartaat jossakin ulkomaisessa ruokalehdessä (olisiko ollut Food&Wine), jota en enää tuolta lehtikasastani löytänyt. Olen halunnut testata tuota tapaa jo kauan, mutta kun pöydässä on odottanut liki parikymmentä nälkäistä, ei tikkujen kanssa askarteluun ole ollut aikaa.
Kesäkurpitsa on halkaistu pitkittäin ja vuoltu siivuiksi juustohöylän avulla. Sekoitin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria, pyörittelin vihreät öljyssä ja lävistin grillitikuilla. (Takua ei löytynyt.) Puisia grillitikkuja on hyvä liottaa vedessä hetken verran ennen grilliin heittämistä, jotta tikut eivät pala.

Vartaat grillivastuksen alle ja valmista tulee noin kymmenessä minuutissa. Kannattaa pyöräyttää vartaat puolessa välissä ympäri, jotta ruskistuvat kauniisti joka puolelta.

*Pieni mies nukahti jo yhdeksältä, piirreltyään ensin parit tatuoinnit mustekynällä käsivarteensa ja saatuaan lupauksen pelata Natan kanssa kahdeksan tuntia Monopolya. Olin myös kuulevinani supinaa oppitunnista laudan päällä. Kohta meilläkin tunnetaan asvaltti-ihottuma, Vansit löytyvätkin jo kaapista. Kiitos Nata, kuvista ja seurasta.

Apposia

Peltoherneet eli apposet tulivat elämääni mieheni kautta. Muistan vielä kun söin näitä ensimmäistä kertaa, olin melko skeptinen koko konseptin suhteen. Herneiden huvetessa ja pöytäseurueen himokkaan ryystämisen säestämänä tajusin löytäneeni ruokajumalten uuden konstin viedä järki, ja margariini-ihmisten mielestä varmasti myös henki.
Oli miten oli, älä pihtaile voin kanssa ja keitä herneitä kahdellekin hengelle se litra tai kaksi.

Osta iso pussi peltoherneitä. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla, puoli kourallista suolaa on hyvä määrä. Laita sen lisäksi vielä lusikallinen, suolattomassa vedessä keitetyt herneet liikkuvat samoilla kulmilla suolattoman kaurapuuron ja ylikeitetyn pastan kanssa. Puolita mukaan sipuli tai kaksi, timjamia ja laakerinlehti, jos kaapista löytyy. Kippaa herneet kuplivaan veteen ja anna herneiden kiehua kymmenisen minuttia, testaa kypsyys nappaamalla vedestä herneenpalko, puhaltele hetki ja syö se vetäen herneenpalko hampaiden välistä siten, että suuhun jää kaikki muu paitsi kova kuori. Jos herneet tulevat sisältä vaivatta, ovat kaverit valmiita.

Sulata pienessä kattilassa 100g kirnuvoita, kaada sulanut voi shottilaseihin, jokainen ruokailija tarvitsee omansa.
Nosta reikäkauhalla herneitä lautaselle, dippaa herneenpalko voisulaan ja vedä hampaiden välistä parempiin suihin. Paras vaihe koittaa ruokailun lopussa, kun kaikki herneet on syöty ja reikäkauha hapuilee tyhjää kattilaa. Kumoa tuolloin voishotti suuhusi, siellä pohjalla on kasa eksyneitä herneitä.

Mies kiskoo parhaillaan saaristossa kilokaupalla silakoita, norsseja ja siikaa.
Minä ja poika saamme huomenna leikkikavereita tänne kaupunkikeittiöömme. Kiharatukkaista varten on ohjelmassa grillihiiliä ja tulitikkuja ja tuo kauniimpi osapuoli, hän pääsee veitsen varteen.

Kaunista viikonloppua!

Lautasella

Kiitos Instagramin, puhelimen muistiin on kertynyt melko kattava ruokapäiväkirja. Sitä olettekin kyselleet, joten olkaapas hyvät.

Tuota vihreää tulee kannettua kotiin pärekorikaupalla, joten yrttitarhasta on väännetty yhtä sun toista. Perinteinen pesto sai lisää makua babypinaatista ja rucolasta, näiden kolmen vihreän liitto oli toimiva, suosittelen testaamaan. Söimme sitä maalaisleivän kera, ennen illallista.

Seuraavana päivänä söimme pestopastaa. Reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija al denteksi keitetyn spagun sekaan, kourallinen raastettua pecorinoa päälle ja lasillinen skumppaa nyt ei koskaan ole huono idea.

Viikon ainoa liharuoka oli jumalaton pihvi, jonka mies kuljetti hallista kotiin. Painoa kunnioitettavat 700 grammaa, läskiä siitä hyvä viipale. Raidat kylkeen savuavan kuumalla grillipannulla (naapuri nauroi ulkona, että sisällä ei saa grillata) ja loppukypsennyksen läski sai uunissa. Omat vinkkini pihvin paistamiseen löydät täältä.
Pihvin kanssa kasa vihreää salaattia kera balsamicon, oliiviöljyn, suolan ja mustapippurin. Ja kyllä, iso lasi tuhtia punkkua.

Couscousin sekaan pääsi pannulla kuullotettu sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa ja chili. Valmiin annoksen päälle lorautin yrttiöljyä jonne piilotin kuivahtaneet korianterit, basilikat ja lehtipersiljat.

Pakastimesta osui käteen Halaniemen Vii-Voan -marketista ostetut jättiravun pyrstöt. Marinoin ne chilillä, valkosipulilla, yrteillä ja sitruunanmehulla maustetussa öljyssä, kuorineen, kyllä vaan. Pannulle ja ääntä kohti, näiden kaverina on hyvä tekosyy ahnehtia vaaleaa leipää. Tippaakaan voita ei saa jäädä pannulle.

Vihanneksia, yrttejä, fetajuustoa, pähkinöitä, siemeniä, öljyä ja mausteita. Lounassalaatiksi ihan kelpo setti.

Uusi rakkauteni on uunissa kesytetty kesäkurpitsa. Ohueksi siivuksi leikattu, suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä maustettu kesäkurpitsa saa kuumassa uunissa pähkinäisen maun, ja rapsakat lastut voi kauhoa suoraan suuhun taikka kasata yrttiöljyn ja riisin kanssa lautaselle. Mainio lounas.

Punajuuripestoa, spagettia ja voissa paistettuja kantarelleja. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää.

Tomaatteja, ihania punaposkia kuluu se kolme kiloa päivässä. Nyt kun ne maistuvat tomaatille, niitä pitää tuhota niin paljon kuin pystyy. Päivän pöydällä seisonut patonki (Frambois leipoo juureen) pääsi revittynä kulhoon, mukaan kuutioidut tomaatit, kunnolla oliiviöljyä, hienoksi leikattua valkosipulia, suolaa ja mustapippuria.
Anna leipäpalojen mehustua hetkinen ja näytä annokselle haarukkaa. Oli niin hyvää, että tein saman setin illalliseksi. Mielikuvituksen puutetta? Ei vaan puhdasta himoa ja laiskuutta. Seuraksi viipaloin munakoison, joka sai saman käsittelyn kuin kesäkurpitsat tuossa postauksen alussa.

Osuiko omalle lautasellesi samoja ruokia?

Laiskan sokerileipurin synttärikakku

Synttärikakun ohje löytyy elokuussa julkaistavasta keittokirjastamme (apua, sehän on jo ihan ovella!) ja päätin testata ohjeen ihan ite. Onnistuin, joten onnistuu kuka vaan.

Okei, myönnetään – lapsi oli apuna ja teki taikinan. Mies teki täytteen ja kuorrutuksen ja kokosi kakun. Minä tuikin nuot kynttilät kakun päälle ja autoin sen tuhoamisessa. Hyvää oli.

Juhlavalmisteluja

Kattovalaisimet eivät koskaan ole olleet juttumme, mutta onhan noita koukkuja kiva hyödyntää jotenkin.

Lapsen synttärijuhlissa nähtiin hassuja hattuja ja suklaakakkua. Jälkimmäisen jämät söi allekirjoittanut illan tullen, sohvan suloisessa syleilyssä. Pari kuvaa lupaan, kunhan lapsi on oppinut Monopolyn salat.

Suklaakakkua ja sukulaissieluja Bulevardilla

Nata lienee parasta mitä Helsinkiin on rantautunut sitten kahvilakulttuurin. Jos meillä ei paperilla ole juurikaan yhteistä, niin livenä sitäkin enemmän. Vietin ihan mahtavan lauantaisen alkuillan pariskunta Tolmatsova-Jussilan kanssa. Jos syväanalyysi Gaijinin ja Boulevard Socialin sapuskoista kiinnostaa, lue lisää Natan blogista.

Yläkuvasta kiitos Jarnolle